"tuletko syömään?" kysymykseen vastakysymys "mitä on ruokana?" - tykkäisitkö?

monet ystäväni eivät pidä lempiruoastani, sushista.

Itse en taas pystyisi syömään kaalilaatikkoa ..tai no jotenkin pystyisin, mutta yökkäysrefleksiä olisi vaikea vältää. Miksi kiduttaisin itseäni semmoisella aterialla. Tai lähtisin syömään pastaa, siitä kun saan ihan tajuttomat vatsakivut ja ripulin :/



Mitä on ruokana, on mielestäni ihan asiallinen kysymys =)

Hänen mielestään nimittäin laitan pelkästään hyvää ruokaa. Hän haluaa vain tietää, mitä herkkua se tänään on.

Antaa vaihtoehdot..



Jos vaan kiljasee, että "Syömään!" niin sit ehkä vois vähän loukkaantua, jos ei kelpaa :D



Noh, voihan se kysyä ihan uteliaisuudesta.

Toiset näköjään myös tulkitsevat tuon kysymyksen niin, että kysyjä epäilee ruoan olevan pahaa ja haluaa välttää sen. Toinen vaihtoehtohan on, että kysyjä uskoo ruoan olevan hyvää ja haluaa tosiaan tietää, mitä hyvää tänään saa.

Enpä ole ajatellut, että siitä voisi loukkaantua. Siukku, jos olet linjoilla, niin kerro toki, jos olet vetänyt herneen nenään :D



Ja sisko siis todellakin on hyvä ruoanlaittaja, minua vaan kiinnostaa tietää (intohimoinen ruoan ystävä kun olen), mitä herkkua on tarjolla.

Riippuu siitä, mitä kysyjä saatuaan ruokavastauksen vastaa. Jos sanoisi, EN, niin sitten voisin hieman ihmetelläkin... Muuten en loukkaantuisi kysymyksestä :)

Toiset näköjään myös tulkitsevat tuon kysymyksen niin, että kysyjä epäilee ruoan olevan pahaa ja haluaa välttää sen. Toinen vaihtoehtohan on, että kysyjä uskoo ruoan olevan hyvää ja haluaa tosiaan tietää, mitä hyvää tänään saa.

Entä oireet, joita tietyistä ruoista tulee? Pähkinäallergia, laktoosi-intoleranssi, ruoansulatusvaivat..? Eivät minun tuttuni ainakaan tiedä tai muista kaikkea, mitä minä en voi syödä sairastumatta. Toki jos olen jo ruokaa laittaneen kodissa, voin hyvin mennä seuraksi ruokapöytään. Siellä voin sitten tahdikkaasti udella mm. ulkonäön perusteella, sisältääkö se tiettyjä aineksia.

Jos taas kyse oli puolisosta, niin emme välttämättä ole nälkäisiä samaan aikaan. Kumpikin syö silloin, kun siltä tuntuu eikä ole pakko syödä täsmälleen silloin, kun toinen saa ruoan valmiiksi.

enkä ikinä ole tajunnut siitä loukkaantua. Kysyvät, koska haluavat tietää. Ei sen kummempaa.

Lähes päivittäin saan kysymykseen "onko nälkä?" vastauksen "mitä on ruokana?". Perkele. Tekee mieli sanoa että en kerro.



Kukaan aikuinen ei ole minulle tuollaista sanonut, mutta jos sanoisi niin kuvittelisin sen olevan vitsi. Jos ei olisi vitsi niin pitäisin loukkaavana enkä varmaan enää uudelleen kutsuisi sitä ihmistä syömään.

Jos ruoka on jo valmiina ja on allergioita niin tietenkin on luontevaa ottaa siitä ensin selvää ja sitten vasta syödä.

Mutta jos kutsuisin jonkun syömään muuten kuin jo valmiiksi katettuun pöytään niin lähtökohta olisi tietysti se että laitan jotain ruokaa, jonka valinnassa pyrin ottamaan huomioon niin vieraan allergiat kuin mieltymyksetkin. Jos illalliskutsuun vastattaisiin että "riippuu sitä mitä tarjoat" niin pitäisin sitä todella tylynä.

Entä oireet, joita tietyistä ruoista tulee? Pähkinäallergia, laktoosi-intoleranssi, ruoansulatusvaivat..? Eivät minun tuttuni ainakaan tiedä tai muista kaikkea, mitä minä en voi syödä sairastumatta. Toki jos olen jo ruokaa laittaneen kodissa, voin hyvin mennä seuraksi ruokapöytään. Siellä voin sitten tahdikkaasti udella mm. ulkonäön perusteella, sisältääkö se tiettyjä aineksia. Jos taas kyse oli puolisosta, niin emme välttämättä ole nälkäisiä samaan aikaan. Kumpikin syö silloin, kun siltä tuntuu eikä ole pakko syödä täsmälleen silloin, kun toinen saa ruoan valmiiksi.

kun ruoka on jo edessä lautasella. Epäröiden mitäs tämä on?;)

eli miksi ei kotona pöytään tullessaan saisi kysyä, mitä ruokaa on? Täysin käsittämätöntä tuosta loukkaantua. Ja kysyn jopa syömään kutsuvalta anopilta, mitä on tarjolla eikä tämä ole koskaan kivahtanut, että sittenpä näet vaan kertoo mielellään, mitä on aikeissa laittaa.

Puhuuko osa siitä, että hyväksyessään illalliskutsun kysyy myös mitä on tarjolla, ja osa siitä että ennen kuin hyväksyy illalliskutsun pitää tietää tuleeko pitämään tarjoomuksista vai ei?



Musta nämä ovat kaksi todella erilaista vastausta kutsuun:



a) "Kiitos mielelläni tulisin teille syömään, mitäs ajattelit laittaa?"

b) "Kröh, en tiedä, mitä ajattelit tarjota?"