Ketään toista näin luuseria? (laihdutuksesta)

Mun dieetit aina alkaa tosi hyvin - ja kestää puoli päivää. Ja kaikki mahdolliset dieettimuodot on jo kokeiltu. En vaan kestä ilman hiilarihumalaa. Pieninkin harmistus tai väsymys, niin jo käy käsi keksipaketilla. Ja vähintään 10kg pitäisi saada pois.



Toivoisin, että voisin harrastaa reilusti enemmän liikuntaa (nykyään noin 3h/viikko aktiiviliikuntaa). Mutta en ole "yksinliikkuja", lapsia on 4 pientä ja matkaa kaikkiin paikkoihin 27km, eikä omaa autoa.

Viimeksi meni 3 vuotta synnytyksestä ennen kuin olin laihtunut takaisin entisiin mittoihin. Nyt synnytyksestä on 2 kk ja tavoitteena olisi vähän nopeampaan tempoon päästä niistä eroon (ehkä jo jouluksi?). Vielä en ole tehnyt mitään asian hyväksi, vaan vedän suklaata kaksin käsin, mutta maanantaina olisi pyhä tarkoitus aloittaa. Löytyykö kavereita keskustelemaan ja tsemppaamaan?



Oma suunnitelmani on aloittaa Porin juoksukoulu ja rajoittaa hiilareiden saantia ja ehkä vielä vähän urheilla kotona wii:n avulla jos aikaa jää ja vielä jaksaa. Sokeririippuvainen olen minäkin ja tosiaan täysin tarvii aluksi jättää kaikki hiilarit, että pääsee siitä sokerikoukusta eroon. Sitten voi varovasti niitä hyviä hiilareita lisätä. Ylikiloja on n. 10-15.

jos et pysty olemaan ostamatta herkkkuja, sovi miehesi kanssa, että hän hoitaa ruokaostokset. Teette listan ja hän tuo vain mitä sillä on. Mies on muutenkin hyvä laittaa kauppaan, ainakin meillä, kun ostaa vain listan tuotteet eikä heräteostoksia, kuten itse teen kun käyn kaupassa.

Näin ei kotiin tule herkkuja, joita syödä.

jo siitä että mulle viikonloput on hankalia koska olen niin pitkään kuin muistan yhdistänyt viikonloppuna rentoutumisen herkkujen syöntiin. Nyt kun olen taas vähän yrittänyt laihduttaa niin monesti mun ei välttämättä viikonloppuna edes mitenkään erityisesti tee mieli herkkuja mutta silti tulee semmonen olo että nyt on pakko syödä herkkuja kun sitten ei taas viikkoon saa syödä. Ja mulla ei auta että syön vaikka pari palaa suklaata silloin tällöin vaan se on sitten aina kaikki tai ei mitään. Ärsyttää tää mun selkärangattomuus!

ITSESTÄ se on tosiaan kiinni.



Minulla ainoa mikä auttaa on kunnon ruokaa 3-4 kertaa päivässä vatsa täyteen.



Ja kunnon ruokaa on ihan vanhan lautasmallin mukaista ruokaa. Aamulla syön pari palaa ruisleipää runsailla päälisillä, metwursteja ja rasvaisia juustoja en syö, eli kinkkuleikettä, kananmunaa tomaattia, kurkkua, salaattia sekä pari mukia kahvia.



Esim tämän aamun leivivillä oli kaksi avomaakurkkua ja tomaatti sekä ohuen ohutta leikettä reilu annos ehkä 10 siivua.



Söin tuon aamupalan klo 9, nyt keittelen kaalisoppaa perunoilla, porkkanoilla ja luomu naudanlihalla, syön sen kanssa kanssa ruisleipää ja juo rasvatonta maitoa, niin paljon että vatsa on täysi.



Selviän tuolla pitkälle iltaa ja kun tulee nälkä syön ehkä kunnon läjän maustamatonta jugurttia ja marjoja, voileipää samaan malliin kuin aamulla ja huon ehkä maitoa tai teetä.



Minulla siis auttaa vain se että syön säännöllisesti ja vatsan täyteen ruokaa ei herkkuja.



Köyhänä minun on syötävä perunaa ja tummaa pastaa, en voi täyttää vatsaani kokoliha pihveillä sillä on se aika epistä että lapset saavat jauhelihaa hippusen kun äiti vääntää pihviä.

Monessa viestissä on tuttua asiaa. Kun elämä vähän vastustaa niin suklaa auttaa, herkuttelua ei pysty pitämään aisoissa, viikonloppuna on "pakko" herkutella jne.



Vähähiilarista olen kokeillut ekan raskauden jälkeen ja se toimi hyvin. Muutenkin tuntui että esikoisen syntymän jälkeen kilot suli "kuin itsestään".



Syöminen tuntuu hyvältä ja mikä sen ihanampaa kuin kylläinen olo! Miten liikunnasta saisi saman tunteen? Kyllähän salin tai lenkin jälkeen on ihan hyvä fiilis, mutta vaihtaisin sen heti levylliseen suklaata.