Päiväkodin juoruämmät
Juuri palasin viemästä lastani tarhaan ja tiedän tilanteeni olevan sellainen että osa hlökunnasta ei meitä varmaan hyvällä katso: lapsi on ns.virikehoidossa 15 pvä/kk,max.6h pvä. Meillä on pieni vauva joskin palaan vielä tämän vuoden puolella takaisin työelämään isän jäädessä kotiin. Lapsemme on kovin vilkas ja tuntuu olevan huomattavasti tasapainoisempi tarhapäivinä. Hän on voimakkaasti mustasukkainen(uhmaikä ei auta asiaa) ja ei voi sietää esim.imetystilanteita. Jotenkin päiväkoti tuntuu oleman hänelle lomaa mustasukkaistuudesta...
Joka tapauksessa mietin olenko ylireagoiva tai vainoharhainen mutta välillä on tuntunut varsinkin erään työntekijän kohdalla(ei lapseni tarhantäti, heistä ei pahaa sanottavaa) että minua katsotaan pitkään ja ylimielisesti. Nyt kaiken huippuna poistuessani piha-alueelta vaunujen kanssa noteerasin hänen juttelevan toisen työntekijän kanssa ikäänkuin kallistuneena korvan juureen(miksiköhän näin kun alapuolella oli rykelmässä 20 lasta tekemässä ryhmäprojektia). Katseeni viipyi näissä rupattelijoissa ja äkkiä se jolle asiaa kerrottiin katsoi minua kohti kuunnellessaan nyökkäillen ja kun tämä juoruilija oli saanut juttunsa päätökseen käänsi myös päänsä minua kohti ja jäivät molemmat katsomaan. Ilmeisesti eivät heti tajunneet että katsoin heitä kohti joten kohotin päätäni tervehdykseen johon ei vastattu. Oli kuin he eivät olisi tajunneet että katsoin heitä sillä normaali tilanteessa minua aina tervehditään.
Miten sinä tulkitsit tilanteen?
Asun muutenkin pikkukaupungissa jossa juorut leviävät alta aikayksikön, ja itse pväkodissa työskennelleenä kyllä tiedän minkälaista alentamista ja paskanpuhumista seläntakana siellä harjoitetaan(JOIDENKIN, ei kaikkien toimesta). Minulle on naurettu kun olen ilmoittanut etten moisiin keskusteluihin halua osallistua koska se on moraalisesti väärin.
Tällä hetkellä jotenkin vaan vituttaa. Toivottavasti kuvittelen kaiken.
Kommentit (39)
Niin mäkin puhuisin tuollaisista lonttaperseluusereista.
Mutta eiväthän mielipiteet tietenkään saisi heijastua lasten hoitamiseet tai vanhempien kohtaamisessa. Itsekin olen sitä mieltä, että subjektiivista päivähoitoa pitäisi rajoittaa niin, että jos lapsella on toinen tai molemmat vanhemmat kotona, ei oikeutta päivähoitoon ole kuin painavilla syillä. Mutta minun mielipiteeni ei nyt oikeastaan kuulu tähän.
En minäkään töissäni voi kohdella vaikkapa tupakoivia ihmisiä täykeästi ja kieltäytyä hoitamasta heitä, koska he ovat itse aiheuttaneet COPD:nsa. Sen sijaan voin kannustaa heitä lopettamaan tupakoinnin ja täten parantamaan hitusen ennustettaan.
Juu niin olin, Kela ei maksnaut mitään tuona aikana minulle (paitsi tietysti lakisääteisen lapsilisänx2 mutta siitä "edes" sinä et voi tämän yhteiskunnan asukkaita rokottaa) ja työnantaja ei katsonut karsaasti eikä myöskään työkaverit syistä joita sinä voit vain arvailla.
Koulumatka-asiaa en ymmärtänyt, mitern se tähän liittyy? lapseni kävelee sinne, jos ei ole kyydissämme, riippuu aamusta.
no mutta, kohta se kuopuskin kotiutuukin koulusta eli siirryn koneen ääreltä pois.
-3-
Haluaisitte että kerron lapselle"Huomisesta alkaen et mene enää koskaan pväkotiin."Kun hän pettymyksestä itkien kysyy minulta miksi, mitä vastaan?
Kertokaa te se, paremmat äidit.
Kiitos ja päivänjatkoja, jatkakaa tuomitsemislinjaanne ja opettakaa se lapsillenne. Minä opetan:elä ja anna toisten elää.
t:ap
sanot että tietenkään lapsi ei mene päiväkotiin, koska vanhemmat ovat kotona.
Sitten hankit hänelle lapsiseuraa puistosta, harrastuksista, kerhoista jne.
Rupeat äidiksi.
Jos puhuivat vaikka jotkin positiivista sinusta
Tuo Marjatta Jeren äiti oli sielläsunpäällä päikyssä Kaarinan kanssa samassa ryhmässä, Kaarina sitä aina kehui miten kiva sen kanssa oli tehdä töitä
Tai Just tommosta tuulipukua määkin oon etsiny, kehtaisko kysyä mistä on ostanu
tai Tolla miro-Petterillä on ne tiketin haalarit mitä on nyt kauheesti kehuttu, kallit ne on mutta kyllä on käytännössä huomattu että on ne hyvät.
Tai Toi äiti on aina varustanut ton lapsen hyvin, voi kun kaikki äidit osais laittaa yhtä hyvin.
Olisi edelleen "kiva" kuulla miksi te tarvitsette pk-paikan lapsellenne vaikka et käy kokopäivätyössä sitten lokakuussakaan ja miehesi eli lasten isä on kotona??
Ikävää ettei asioista voi keskustella niinkuin ne ovat vaan sitten heittäydytään tuollaiselle marttyyri-linjalle.
Eikä tässä kukaan mitään tuomitsemista ole lapsillensa opettamista vaan ainakin minä esim tilanteiden mukaan elämistä ja vastuun ottamista sen sijaan että sysään sen vaikkapa yhteiskunnalle hoidattamalla lapseni muualla kuin kotona jos kerta itse (tai mies) olemme kotona.
-3-
eikö ap sanonut että lapsi on vain osan ajasta hoidossa.Ei se kyllä mun mielestä vielä liikaa ole jos nyt ymmärsin viestin oikein.Meilläkin kolmesta lapsesta kaksi käy omissa harrastuksissaan ja pienin on kakskertaa viikossa mummulla muutaman tunnin kun miehenkanssa osuu harrastukset päällekkäin.Itsekkään en hyväksy sellaista jos joka päivä pitkiä päiviä olisi lapsi pantu tarhaan.
15 päivää kuukaudessa 6 tuntia kerrallaan, kun ns. kokopäivähoito olisi 22 päivää ja 7 tuntia. Onpa kauhean osa-aikaista ja niiiin paljon vähemmän kuin kokopäivähoito.
Ja tämä pienellä lapsella niin, että työssäkäyntiä on osa-aikaisesti _toisella_ vanhemmalla.
Eli en ihmettele jos sinua arvostellaan. Etkö osaa hoitaa omia lapsiasi?
Jos et pärjää kuin yhden kanssa kerrallaan, miksi et hankkinut vain yhtä lasta tai sitten lapsia 10 vuoden ikäerolla?
Uhmaikäinen 2-3-vuotias EI TARVITSE mitään kodin ulkopuolisia virikkeitä, eikä kavereita.
Se, että lapsi tuntuu tasapainoisemmalta tarhapäivinä johtuu siitä, että olet luultavasti itse silloin rennompi...
Onneksi osaat lukea rivien välistä. Olemme itsekin jonottaneet päiväkotipaikkaa läheltä 1,5 vuotta, siihen asti kuljetimme lapsen 45min päähän joka päivä ja molemmat vanhemmat täyspitkiä päiviä töissä. Et missään nimessä luovuta päiväkotipaikkaa, en toivo kaltaistani kohtaloa kenellekään! Ei ole sinun vikasi, että järjestelmä mättää, sinun Kelan tukien nostamisvertauksesi oli erittäin hyvä.
Pahoittelen kohtelua, mikäli niin tapahtuu. Useimmiten juoruämmiä on kuitenkin vähemmän kuin luulee, useat ymmärtävät ja ne jotka eivät ymmärrä, niin eivät tiedä tilannettasi. Älä välitä, ei sinun tarvitse olla kaikkien kaveri ja kun olet taas töissä, päiväkodin täditkin unohtavat asian, jos se tosiaan niitä on ollenkaan haitannut.
Onneksi osaat lukea rivien välistä. Olemme itsekin jonottaneet päiväkotipaikkaa läheltä 1,5 vuotta, siihen asti kuljetimme lapsen 45min päähän joka päivä ja molemmat vanhemmat täyspitkiä päiviä töissä. Et missään nimessä luovuta päiväkotipaikkaa, en toivo kaltaistani kohtaloa kenellekään! Ei ole sinun vikasi, että järjestelmä mättää, sinun Kelan tukien nostamisvertauksesi oli erittäin hyvä. Pahoittelen kohtelua, mikäli niin tapahtuu. Useimmiten juoruämmiä on kuitenkin vähemmän kuin luulee, useat ymmärtävät ja ne jotka eivät ymmärrä, niin eivät tiedä tilannettasi. Älä välitä, ei sinun tarvitse olla kaikkien kaveri ja kun olet taas töissä, päiväkodin täditkin unohtavat asian, jos se tosiaan niitä on ollenkaan haitannut.
läheskään tuota määrää kuin ap. Eli hoitopaikan säilyttäminen syynä hoidattamiseen on paskapuhetta.
koska lapsella on edelleen toinen vanhempi kotona, vaikka ap meneekin (osa-aika)töihin.
Lapsi on hoidossa enemmän kuin kumpikaan vanhempi on töissä... Eli käytännössä kotona jököttää sekä äiti että isä, mutta lapsi senkun kökkii päiväkodissa. Aika kaukana siis tuo kuvaamasi mahdollisuus.
koska lapsella on edelleen toinen vanhempi kotona, vaikka ap meneekin (osa-aika)töihin.
Lapsi on hoidossa enemmän kuin kumpikaan vanhempi on töissä... Eli käytännössä kotona jököttää sekä äiti että isä, mutta lapsi senkun kökkii päiväkodissa. Aika kaukana siis tuo kuvaamasi mahdollisuus.
taitaa omatuntoa kolkuttaa kun heti kuvittelee, että muut puhuvat seläntakana pahaa??
Olit siis kotona lastesi kanssa ilman KELAN etuuksia? Miten työkaverisi suhtautuivat siihen että työnantaja maksaa sulle kotonaolosta samalla kun muut paiskivat töitä samalle pomolle?
Juoruiltiinko sinusta kenties?
Kuljetko lapsesi kanssa hänen koulumatkansa?
Hienoa ettei miehesi kaahaile, se onkin ominaisuus jota ihmisessä arvostan:)