Oletko se sinä joka karjut bussikuskille kiitos poisjäädessäsi

nousen bussiin keskeltä (p-tuoli) joten enpä voi kiittää etuovella.

Hym, ei se elämä ole helppoa tuolla pääkaupunkiseudulla!

Olen koettanut elvyttää tätä vanhaa hyvää kiittämiskulttuuria, joka jostain syystä näivettyi Helsingin keskustassa asuessani. Lentokoneessa en taputa, se on minusta moukkamaista, koska en ole ollut henk koht lentäjien kanssa tekemisissä. Lentomäntää joka seisoo ovella poisohjaamassa kiitän kyllä. Yhtä lailla toivon omassa palveluammatissan tulevani tervehdityksi tullessa ja kiitetyksi lähtiessä.

Sillon kun olen rattaiden kanssa bussissa, kiität kuskia, jos ymmärtää "niiata" bussia niin, että pääsen helpommin ja nopeammin pois. kaikki ei sitä osaa.

Vitun lesborunkkari.

esittää mielipiteensä? Mitä se sun peppua kaivaa?

esim. ruokapöydästä noustessa. Mitä se mutsi siitä kiitoksesta hyötyy, että ihan joka päivä sitä huudetaan. Mutsit jotka jää ilman kiitosta, käykö sääliksi??? Hä??? Siis miksi sä ahdistut siitä, että joku kiittää? Mitä vittua se sun persettä kaivaa? Pitääkö sitä kommunikoida vain välttämättömät ja nimenomaan sun laatimilla ehdoilla? Väännä se iPod vaan kovemmalle, niin et kuule. Tai vaihda köyhä autoon, äläkä inise. Sossumamma!

Enkä usko että kuskin sydän läikähtää onnesta jokaisesta kiitoksesta, tai ankeus valtaa jos kukaan ei kiitosta kiljahdakaan.

Onko sillä edes merkitystä? Minusta se riittää, että itse kiittää, jos katsoo sen aiheelliseksi. Muiden reaktioilla ei ole niin väliä.