Päivähoidon puolustelija ! Katso

meillä on varsin arasta lapsesta kehittynyt puoliaan paremmin pitävä yksilö. On toistaiseks ollut ainokainen, ikää reilut viisi.. ja JÄÄ hoitoon myös kuopuksen synnyttyä, sosiaalisten kontaktien vuoksi. Tietysti lyhyemmillä päivillä, tarkoittanee teille muille normaaleja hoitoaikoja, tähän asti ollaan oltu vuorohoidossa. Jopa 26 tuntia kerralla ei hätkähdytä, meillä ennätys on varmaan 34 tuntia. Jonka jälkeen lapsen on voinut hakea mummo vielä yhdeksi vuorokaudeksi. Lapsi on kehityksessään aina ollut vähintäänkin ikätasoinen. Valehtelisin jos väittäisin ettei oikein pitkät hoitoputket näkyisi lapsessa, mutta life is hard, then you´ll die. Tervetuloa pienyrittäjän arkeen.

koulujen rauhattomuudesta?

Useinkin ihmetellään kun diagnosoitujen lasten määrä on lisääntynyt huikeasti!

Lapsilla on monen laisia ongelmia.

Koskas subjektiivinen päivähoito-oikeus tulikaan?

Mannerheimin lastensuojeluliiton pääsihteeri Mirjam Kallandin mielestä lapsen valmiutta päivähoitoon olisi mahdollista tutkia neuvoloissa tehtävissä testeissä samaan tapaan kuin nykyisin mitataan koulukypsyyttä. Vanhemmat voisivat ottaa yhteyttä, kun haluavat laittaa lapsensa päivähoitoon. Tällä tavoin voitaisiin räätälöidä lapselle turvallinen päivähoitomuoto, jossa voitaisiin huomioida jokaisen lapsen ja perheen yksilölliset tarpeet. Testin perusteella voitaisiin arvioida lapselle kypsyystasolle sopiva hoitoaika, ryhmäkoko ja hoitomuoto. Liisa Keltikangas-Järvinen muistuttaa, että lastenhoitopaikkojen ongelmat eivät johdu huonosta opettajankoulutuksesta. Ongelmat ovat yhteydessä taloudelliseen tilanteeseen ja poliittisiin päätöksiin. - Meillä on erittäin hyvä lastentarhanopettajien koulutus. Ongelmana on se, että koulutetut opettajat eivät pääse käyttämään ammattitaitoaan, kun ryhmät ovat liian suuria.

Ideaali maailmassahan ryhmät todellakin olisivat pieniä ja lapselle voitaisiin räätälöidä sopiva ryhmä ja lapset saisivat yksilöllistä huomiota MUTTA tuskinpa monessakaan kunnassa nykyresursseilla siihen on mahdollista. Rahaa ja tahtoa kehittää päivähoitoa tarvittaisiin lisää, mutta lapset ja vanhuksethan ne aina ovat säästölistojen ykköskohde. Sen sijaan on kyllä varaa rakentaa vaikka mitä konserttitaloja yms, jotka nielevät muutaman kymmenen miljoonaa. Päivähoidossa kuten myös esim. vanhusten- ja vammaistenhoivapalveluissa tehdään työtä aivan minimimitoituksilla ja kaikessa pitää aina säästää. On se kumma, että Suomi on vauraampi kuin suunnilleen koskaan aikaisemmin, mutta silti yhteiskunnan heikoimmista pidetään huolta aivan ala-arvoisesti riittämättömin resurssein.

Todellakin arvostan niitä lastenhoitajia ja lastentarhanopettajia, jotka meidänkin päiväkodissamme tekevät työtä empaattisella työotteella! Tuossa päiväkodissa lasten hyvinvointi tuntuu todellakin olevan ykkösasia ja siellä pyritään kehittämään toimintaa lasten hyväksi muuttamalla työtapoja. Kun esim. pienten ryhmään, jossa oma kuopuksenikin aloitti 2,5 -vuotiaana, tulee uusi lapsi hänelle nimetään ykköshoitaja ja varahoitaja. Ykköshoitajalle järjestetään työvuorot niin, että hän on ainakin pari ensimmäistä viikkoa vastaanottamassa uutta lasta ja etupäässä vastaa tämän hoidosta tutustumisvaiheessa. Mielestäni hyvä systeemi.

koulujen rauhattomuudesta? Useinkin ihmetellään kun diagnosoitujen lasten määrä on lisääntynyt huikeasti! Lapsilla on monen laisia ongelmia. Koskas subjektiivinen päivähoito-oikeus tulikaan?

Kyllä se kotikasvatus ja kotiolot on kuitenkin se perimmäinen syy lasten ongelmiin. Todella paljon näkee lapsia, joilla ei ole minkäänlaisia rajoja tai auktoriteettia kotona, joten onhan se aikamoinen shokki kun päivähoidossa tai koulussa pitäisikin tehdä kehoitusten ja käskyjen mukaan ja ymmärtää mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Ei lasta voi viedä päiväkotiin "tässä tää nyt on, kasvattakaa siitä kunnon ihminen". Tutkittu tosiasia on tv:n katselun vaikutus lapsen kehittyviin aivoihin ja levottomuuden lisääntyminen väkivaltaisten tv ohjelmien jälkeen. Eivät lapset päiväkodissa vietä tunteja tv:n äärellä tai pelaten pleikkaa tms.

Toisaalta lapsia myös diagnosoidaan entistä enemmän ja helpommin kuin ennen. Omaakin lapsuutta kun ajattelen niin kyllä meidänkin luokalla olisi ollut pari ADHD-diagnoosin tarpeessa. Yksi siirrettiin tarkkailuluokalle ja homma hoidettu. Nykyisin annetaan diagnoosi pienestäkin poikkeavuudesta. Neuvoloissa seulotaan jo pikkulapsia, koulussa seulotaan yms. yms. Välillä tuntuu, että lapsen kasvattaminen on testiä testin perään. Enkä nyt sano, että kaikki seulonnat ovat pelkästään huono asia, mutta välillä kieltämättä tuntuu, että lapsen ei anneta olla omanlaisensa ollenkaan vaan yritetään väkisin survoa tiettyyn muottiin. Esim. jos arka lapsi ei suostu heti tekemään neuvolassa tehtäviä, alkaa ihmettely, että eikö se hallitse tätäKÄÄN.

liian pitkiä päiviä ja liian suureen ryhmään niin ongelmia tulee vaikka kotikasvatus olisi kuinka kunnossa.



Kun kotikasvatus on pielessä niin 10h päivässä hoidossa voi pelastaa sen lapsen.

isätkin on olemassa, ainakin meillä, vai oletteko kaikki leskiä?

liian pitkiä päiviä ja liian suureen ryhmään niin ongelmia tulee vaikka kotikasvatus olisi kuinka kunnossa.

Kun kotikasvatus on pielessä niin 10h päivässä hoidossa voi pelastaa sen lapsen.

Olisi muuten aina hyvä tietää, missä tutkimukset päiväkotien stressaavuudesta on tehty.



Suomessa olen käynyt hyvin rauhallisissa päiväkodeissa (omatkin lapset olivat sellaisessa hoidossa), mutta ulkomailta on kokemusta sellaisestakin, missä stressitaso nousee välittömästi kattoon: Pienet tilat ja sekaryhmät vauvoista viisivuotiaisiin. Vauvat huutavat vuorotellen koko ajan, eikä isommille lapsille mitään omaa toimintaa.

kaikki huutaa kurkku suorana, mahtaa olla stressitasot!

koska lapseni eivät ole juurikaan yli tuon 6 tunnin hoidossa, eli stressin ei pitäisi käydä ylivoimaiseksi, ja lisäksi päiväkodissa on melkein joka päivä hajautettu toimintaa pienempiin ryhmiin, joissa vain 3-5 lasta kerralla, eli tuo sopiva määrä. muu aika kuluukin ruokailuun, nukkumiseen, ja ulkoiluun. ulkoillessa tietenkin on paljon lapsia samalla pihalla, mutta niinpä on puistoissakin. lasketaankohan tuohon stressitason kohoamisaikaan myös nukkumiseen käytetty aika? kuulostaa äkkiseltään siltä ettei nukkuessa vois stressitaso nousta.... maalaisjärjellä ajateltuna vois jopa luulla että päiväunien aikana vaikka vähän laskisikin se stressitaso.



toisaalta lapseni ovat myös saaneet ollakin kotona 3-vuotiaiksi, ihan pieniä en laittaisi päivähoitoon ollenkaan!

jo teinejä, eikä minulla ole kuin hyvää sanottavaa suomalaisesta päivähoitosysteemistä. Meillä on ollut hyvät kolmiperhehoitajat kotona ja lasten päiväkoti oli aivan erinomainen. Lapset menivät hoitoon aina mielellään ja näki, että heistä todella välitettiin siellä. Mitään terveysongelmiakaan ei ollut, muutamaa normaalia räkätautia per vuosi lukuun ottamatta.



Kannattaa suhtautua näyttäviin otsikoihin ja sensaatiojuttuihin varauksella. Totuus on usein toisenlainen.

Lapsilla on aina mennyt hyvin päiväkodissa, vanhemmilla menee hyvin töissä, ja koko perheellä menee hyvin yhdessä ja erikseen. Se, että joillain lapsilla ei mene hyvin, ja että jotkut päiväkodit ei ole hyviä paikkoja, ei kosketa meitä.

Meillä ei ole ollut mitään ongelmia. Likka viihtyy todella hyvin ryhmiksessä ja sieltä on todettu varsin selvällä suomenkielellä, ettei huolissaan tytöstä tarvitse olla, millän tavalla. Miksi siis katsoisin?

isätkin on olemassa, ainakin meillä, vai oletteko kaikki leskiä?

koska oikeasti voin puhua vain omasta kokemuksesta, ja sillä perusteella voin ainoastaan kehua niitä päiväkoteja, joissa lapsemme ovat olleet, ja niitä päiväkotien ihmisiä ja 3-perhehoitajia, jotka lapsiamme ovat hoitaneet. He ovat tehneet aivan erinomaista työtä, kaikki kiitos heille!

Että äidit pois työelämästä lapsia kotiin hoitamaan? Juu, varmaankin. Niin kauan kuin täällä Suomessa ei yhden palkansaajan tuloilla perhettä elätetä, tarviaan kaksi työssäkäyvää ja silloinhan lasten on jossain päivänsä vietettävä. Jos ei päiväkodissa, niin missä?

No kyllä ainakin suomalaisten keskituloilla elätetään ja helposti. Olisi luksusta meille. Toki pienituloisella tuo elättäminen voi olla vaikeampaa, mutta kyllähän yh:tkin pärjää? Meillä jopa mies jää pois töistä, kun minä jatkan opintojani; siis pientä lasta (1v) kotiin hoitamaan. Jos noilla tuloilla pärjää (toki lainan kanssa), niin miten ei palkkatuloilla? Opintotuki on kuitenkin jopa sen lainan kanssa pienempi kuin työttömyystuki! (Mikä on mielestäni todella väärin.)

Mitään ei meidän lapselta muuten puutu. Tai no; omistusasuntoa ja autoa ei ole, mutta en näe, että ne liittyisivät jotenkin lapsen ja perheen elatukseen? Kerkeämme sen asuntolainan ottamaan muutamankin vuoden päästä. Ei pieni lapsi tiedä, että onko asunto vuokra- vai omistusasunto. Eikä noin pieni välitä, vaikka vaatteet on ostettu (hyväkuntoisina) kirpparilta tai alennusmyynneistä. Lisäksi meillä on varaa maksaa vauvauinti ja muskari. Ja lapsen ruuista emme tingi. Omista menoista joo kyllä, mutta tämä on vain väliaikaista! Lapsi on vain hetken aikaa pieni!