17-vuotiaalla 13-vuotias kaveri.. Normaalia?!
Ihmettelen kyllä kovasti mitkä on motiivit kaveerata noin nuoren kanssa..
Kommentit (17)
Minä en siis hyväksy kaverisuhdetta tämän pojan äidin takia, kun poikani ei saa samaa kohtelua, kuin muut pojan kaverit, vaikka tämä poika on nykyään aina lapsemme kanssa.
Uskokaa tai älkää, mutta meillä oli hauskanpidon lisäksi paljon syvällisiä keskusteluja. Olimme sielunkumppaneita. Myös viatonta läheisyyttä oli - kävelimme joskus käsi kädessä, halasimme toisiamme jne. Se ei ollut seksuaalista, vaan pikemmin hoivaavaa.
Minusta tuli aikuisena hetero perheenäiti, ystävästäni pesunkestävä trendihomo. :)
Ei kai se tee hyvää noin nuorenkaan psyykkeelle kun liikuskelee noin paljon vanhemman kanssa.
Vai onko kyseessä oma lapsesi? Vaiko joku tuttu?
Ei kai se ikä aina ystvyydessä ole tärkein? Kaksi eri-ikäistä jalkapallofania voi tulla hyvin toimeen, samoin tietokoneharrastajat ja heppatytöt jne. iästä riippumatta. Toki kaikki kiinostuksen kohteet eivät välttämättä ole samoja, mutta yhdistäviäkin tekijöitä voi löytyä.
Ei kylläkään tavattu tuon ikäisinä vaan alle 10-vuotiaina. Ikäero alkoi tuntua kun menin yläasteelle, mutta missään vaiheessa ei kokonaan ajauduttu erilleen. Molemmilla oli omat menot ja omat kaverit, mutta koko ajan pyörittiin myös yhdessä. Meillä oli yhteinen harrastus ja vapaa-ajalla lenkkeiltiin ja tehtiin muuta iästä riippumatonta. Lähennyttiin kunnolla uudestaan kun oltiin n. 16 ja 20 ja vieläkin ollaan läheisiä ystäviä (iät kolmenkympin molemmin puolin).
näinkin olla. Ja eihän tosiaan tarvitse olla täysin samanlainen/täysin samat kiinnostuksen kohteet toisen kanssa ollakseen kaveri.
13v poikamme kaveri,tulevat erittäin hyvin juttuun (tunteneet toisensa 6v asti).
13v poikamme on aina kulkenut paljon isoveljensä kanssa koska ikäistään seuraa ei ole ollut. onneksi luonteet menevät niin,että isoveli on rauhallinen ja tämä 13v rasavili.
Ystävyys onnistuu kun ei ole viinoja,tupakkaa,tyttöjä tms kuvioissa. Pyöräilevät,uivat,laskettelevat,fiksaavat fillareita ym yhdessä tai sitten vaan katselevat leffoja
eikä siinnä ole mitään kummallista. Hän on paljon ns. parempaa seuraa, kuin monet ikäiseni kaverit (olen 15). Hän ei polta eikä juo ja on muutenkin järkevä.Jos on samat kiinnostuksen kohteet ja jutut niin ei sillä iällä niin paljon merkitystä ole.
tämän 15 v koulukaverit ovat kiinnostuneita dokaamisesta ja vetelehtimeisestä ja poikaa kiinnostaa skeittailu ja pleikan pelaaminen. samoin kuin 12 vuotiasta. Mitä pahaa tässä voi olla ?
Tällä vanhemmalla on vuoden nuorempi kaveri ja nuoremmalla vuoden vanhempi, jotka ovat sitten keskenään kavereita. Joten samoissa piireissä pyörii ja tutustuu ja sitten ollaan kavereita.
Sitä en tuolla ikäerolla hyväksyisi.
Jos kyseessä on kaverit, joilla selkeästi joku yhteinen harrastus, vaikka jalkapallo tai koirat tai partio tms., niin asia on varmasti ihan ok. Tällöin harrastus voi yhdistää iästä riippumatta ja kummallakin on varmaan muitakin ystävyyssuhteita.
Jos kyse on siitä, että 13 v. hilluu kaupungilla 17v:n matkassa, niin sitä en hyväksyisi oman lapseni kohdalla. 17 v. on aika eri maailmasta kuin 13v. Tuossa vaiheessa muutamakin vuosi viakuttaa paljon.
ystävystyin 15 vuotiaan kanssa. Olemme edelleen ystäviä ja kummatkin kolmenkympin paremmalla puolella. Onko siinä jotakin ihmeellistä?
häh?? ikäeroa 4 vuotta, sekö on mielestäsi PALJON?? kohta ne on 22 ja 18, eikä ikä näy eikä tunnu missään!!
Eihän 4 vuotta paljon ole, jos toinen on 32 ja toinen 36. Mutta 13 ja 17 vuotiaat on aika eri maailmoista ja esim. kaupungille lorvimaan tai ostarille oleilemaan en päästäisi omaa 13 vuotiasta enkä varsinkaan 17 vuotiaiden seurassa.
ole mitenkään epätavallista, tai ei ainakaan silloin ollut kun minä olin nuori. Meitä oli viiden tytön porukka, minä olin nuorin ja vanhin meistä oli minua neljä vuotta vanhempi. Eri ikäiset samanhenkiset vain ajautuivat yhteen, kun lapsia ei vaan yksinkertaisesti ollut kovin paljoa samoilla kulmilla. Kasvoin ehkä nopeammin nuoreksi aikuiseksi, kuin moni muu ikätoverini, mutta en ainakaan koe siitä jälkeenpäin olleen mitään haittaa. Rajoja kuitenkin asetettiin kotoa, enkä päässyt aina automaattisesti sinne minne vanhemmat kaverini.
Poikani on 6v. ja eskarissa ja naapurin poika on 11v.
Yli vuoden verran ovat kaveeraaneet, eikä poikien välejä saa katkaistua.
Poikani kaveri asuu seinänaapurissamme ja pojalla on add ja opiskelee erityiskoulussa.
Pojilla on voimakas kemia keskenään. Eivät riitele koskaan.
Pojallani on myös toinen kaveri, joka on 6v. Tämä 11v. on hänen paras kaveri.
Pakko hyväksyä, vaikka tiedän, että naapurillekkin se tekee vaikeaa.
Tämä 11v. on mielummin poikani kanssa, kun oman luokkatoverinsa kanssa.
Synttäreille poikani ei koskaan pääse ja syy taitaa olla kaverin äidissä. Surullista poikien puolesta, että aikuinen ei hyväksy heidän kaverisuhdettaan.
Minä en hyväksy sitä, että lastani sortaa aikuinen, kun ei halua poikansa olevan poikani kanssa.
Tämä 11v. sanoo tykkäävänsä pojastani ja että ikäero ei haittaa häntä.
Poikani on hyvin jännä persoona ja itsekkin viihdyn hänen kanssaan, vaikka ikää jo 45v.