Miten usein isovanhemmat kyläilevät teillä? Asuvatko miten kaukana?

käyvät,onneksi, todella harvoin.

Oman äitini kanssa en ole missään tekemisissä.

mutta en tosiaan jaksaisi heitä 3- krt/viikossa! ja on mulla sitten ihan ystäviäkin, joita kanssa haluan nähdä, hirveetä, jos kaikki aika menis vanhempien tai appivanhempien kanssa! Mutta tietty ok, jos sinä itse siitä tykkäät.



Mun vanhemmat asuu 25 km päässä ja käy about kerran viikossa, ovat 1-3 h. Me käydään heillä maks. kerran kuussa.



Appivanhemmat asuu 45 km päässä eivätkä käy koskaan paitsi lasten synttäreillä. Kutsuttu on, mutta ei niin ei. =( Me käymme heillä joka toinen viikko ja olemme 3-6 h kerrallaan. Haluaisivat, että kävisimme useammin, mutta mua suoraan sanoen ärsyttää, että he eivät koskaan tule meille vaan mun täytyy aina pakata 3 lasta ja niiden vaihtovaatteet jne ja ajaa sinne, kun he kaksi nuorta (60 ja alle) hyvin toimeen tulevaa ja hyvässä kunnossa olevaa eläkeläistä pääsisivät paljon helpommin meille. Ja joo, aistitte oikein pikkukatkeruuden, mutta kun kummasti anoppi tyttärelleen pääsee vaikka tytär asuu 20 km kauemapana kuin me...



Mutta siis summasummarum, kuulun niihin jotka ei jaksa isovanhempia kauheen montaa kertaa viikossa, niin ihania kun ovatkin ainakin lapsille.

Kaikki asuvat noin 250km päässä. Vaimon äiti käy kuukausittain ja on joskus yötä, muut käväisevät 2-5h ajan pari kertaa vuodessa. Välit on OK mutta ei olla mitään kyläluutia puolin eikä toisin.

Mieheni isä ja hänen vaimonsa asuvat n.5km päässä ja käyvät aivan liian harvoin, vaikka aina kutsun heidät kylään. He eivät ole sitä tyyppiä, että pistäytyisivät esim. kauppareissulla. Me käymme sitten siellä väh. kerran kahdessa viikossa, kun ei heitä muuten näy. Miehen äiti asuu miehensä kanssa 10km päässä ja siellä käydään, 1-2 krt kahdessa viikossa. Itse toivoisin, että nähtäisiin enemmän, tykkään molemmista paljon! Omat vanhempani asuvat n. 600km päässä ja nähdään n.4krt vuodessa (silloin yleensä viikko kerrallaan). Soitellaan viikoittain useamman kerran. Kaipaisin erityisesti mieheni vanhemmilta omaa aktiivisuutta lapsenlapsen näkemiseen, mutta pikku hiljaa alan tottua siihen, että ovat erilaisia kuin omat vanhempani, joiden tiedän olevan tuota "piipahtelevaa tyyppiä" eli esim. kauppareissulla käydään moikkaamassa eikä heille tarvitse aina erikseen kahveja keittää ja kutsua kylään, kuten appivanhempiani..

Toinen mummo, oma äitini, käy meillä kerran-pari vuodessa ja on muutaman päivän. Asuu 500 km:n päässä. Tuo muutama päivä on minulle ehdoton maksimi.



Lapsen toinen mummi on käynyt meillä kerran, noin 7-8 vuotta sitten, tuolloin asui n. 600 km:n päässä, nykyään matkaa on n. 1000 km. Saisi käydä useamminkin, kestäisin sen kyllä...

Mutta me ei asuta Suomessa.



Jos asuttaisiin, en silti haluaisi enempää kuin kerran kuussa kyläilyjä. Ei mua kiinnosta niiden asiat niin paljon että monta kertaa viikossa pitäisi tavata. Lapset saisivat toki käydä niitä moikkaamassa jos puolin ja toisin niin sovitaan, mutta ei kiitos mitään jatkuvaa kyläilyä. Ja samat säännöt kaikille isovanhemmille. Puhelimella voi soittaa jos jotain asiaa on.

tänä aamuna, että koska hänen MUMMUNSA TULIS HÄNTÄ HOITAMAAN,vastasin hänelle, mummu hoitaa sinua joka päivä pilven reunalta, lähemmäksi hän ei pääse!



Vaari ja mummi on elossa, huonossa kunnossa vain, mummia ei oikein kiinnostakkaan, joten pari kertaa vuodessa näkee poikaa.