Adoptoiva pariskunta suutahti...

sinusta aika erikoisen kuvan. Et taida kulkea ihan täysillä?

Tuttavapariskunnalla on adoptio edennyt siihen vaiheeseenn - että ovat nyt saaneet EteläAfricasta lapsen, 3,5 vuotisen pojan, joka on hieman ns. tummempi versio...Kävin katsomassa häntä, ja totesin että tossa lapsessa on yksi tosi hyvä puoli, verrattuna ihan valkoiseen versioon. No mikä kysyivät "vanhemmat.?" Se, ettei siinä näy mustelmat! Kumpikaan ei nauranut, vaikka hyvällä yritin keventää!

eihän

EteläAfricasta! Toista se on kuin joku NicoYamppa Myyrmäeltä tai Yessica Pihtiputaalta.

ei näy finnit! tuttu kertoi, hänellä hyvin pikimustia lapsia. Toisilla on pikimusta huumori, siinä on joskus kestämistä ja joskus se auttaa kestämään.



Kertoi myöskin mielenkiintoisen tapauksen: oli ollut hiekkalaatikolla lastensa kanssa, ja jutellut niitä näitä toisen äidin kanssa. Jossain vaiheessa tämä toinen oli sitten kysynyt, että mistä lapset on adoptoitu. Kun tuttu oli sanonut, että ihan omia nämä ovat, niin keskustelu oli sitten päättynyt hyvinkin tehokkaasti toisen poistumiseen...

Kyllä aika hyvin saisi minusta pariskunnan ja heidän huumorinsa tuntea, että uskaltaisi tuollaista lähteä heittämään. Oman siskon kanssa voisin hyvin tuollaista vitsailla, mutta en vieraamman. Me nyt heitettiin mustaa huumoria äitimmekin poismenosta, mikä ois varmaan jotakuta järkyttänyt... Mutta se oli yksi keino selvitä, eikä se vähentänyt rakkauttamme äitiimme!



Itse mokasin kerran tosi kurjasti, kun näin yksissä juhlissa suomalaisnaisen ja hänellä tumman suloisen pojan. Jotain sanoakseni hiljaisella hetkellä kysyin, että onko hänet adoptoitu - enkä todellakaan tarkoittanut sillä mitään ikävää tai negatiivista! Hän loukkaantui mulle ja sanoi että ihan oma on, sitten vasta tajusin että hänellähän on tumma mies. Hävetti ja nolotti ihan kamalasti, en päässyt mitenkään luontevasti sen jälkeen anteeksi pyytämäänkään, kai musta jäi mielikuva jonain ihme moukkana... Mikä oli kyllä siinä tilanteessa totta, tosi tökerösti sanoin, mutta olen sitten kaikkea muuta kuin rasisti tai yleensäkään sellainen, joka mitenkään ajatuksissanikaan funtsisin toisista tai heidän elämäntilanteistaan mitään negatiivista. Tai oikeastaan MITÄÄN.



Yäh kun hävettää nytkin kun muistelen sitä...

lähtökohtaisesti jotenkin huono juttu, kun pitää väkisin yrittää jotakin positiivista löytää ihonväristä?



Eiköhän näille vanhemmille riittänyt hyväksi puoleksi se, että olivat vihdoin saaneet lapsen.

lähtökohtaisesti jotenkin huono juttu, kun pitää väkisin yrittää jotakin positiivista löytää ihonväristä?

Eiköhän näille vanhemmille riittänyt hyväksi puoleksi se, että olivat vihdoin saaneet lapsen.

Jos vanhemmat ja lapset ovat ulkonäöltään kovin erilaiset, niin kyllähän siinä tilanteita tulee olemaan, joista nyt vaan pitää luovia. Esim. äitiä voidaan olettaa lapsen biologiseksi äidiksi. Sitten se mies siinä naama punaisena selittämään, että yhteinen on, on. Ja sitten selitellään...

Itse mokasin kerran tosi kurjasti, kun näin yksissä juhlissa suomalaisnaisen ja hänellä tumman suloisen pojan. Jotain sanoakseni hiljaisella hetkellä kysyin, että onko hänet adoptoitu - enkä todellakaan tarkoittanut sillä mitään ikävää tai negatiivista! Hän loukkaantui mulle ja sanoi että ihan oma on, sitten vasta tajusin että hänellähän on tumma mies.

Rouva suutahti ja vakuutti, että kyllä nää ihan omia on. Jossa vaiheessa minä vedin herneen nenään ja ilmoitin, että ihan omia ovat minunkin lapseni vaikken olekaan heitä synnyttänyt, ja mitä pahaa adoptiossa sitten hänestä on.

Sanomattakin lie selvää, ettemme siinä puistossa enää toisiamme tervehtineet.