Kyllä masennuksesta on tullut muotisairaus!

miksi kukaan muka haluaisi kituuttaa loppuelämänsä jollain muutamalla sadalla eurolla kuussa parikymppisestä lähtien vapaaehtoisesti?

nihkeästi, eiköhän se ole niin että paljon suurempi määrä ihmisiä on työkyvytön kuin mitkä ovat sairaseläkkeen saanut. Toisekseen sairaseläkeläinen elää köyhyydessä, ei siinä ole mitään kadehdittavaa vain onko sinusta tosiaan ap?



Tiedätkö paljonko sairaseläkettä saa? Millaista elämää viettää kun saa muutaman satalappusen kuussa? Nuorena työeläkkeelle joutuneet ovat todella heikossa taloudellisessa asemassa koko loppuikänsä.



Vähän realistisuutta peliin ap!

noin 28-vuotiaana skitsofreniaan ja saa ihan mukavaa sairaseläkettä, kun oli ollut opettajana ennen sitä. Nyt sitten saa lisätienistiä piano-opettajana sairaseläkkeensä päälle. Onnellinen on.

Skitsofreniadiagnoosia ei muuten annetta heppoisin perustein, jos joku niin kuvittelee.

Mun tuttu sairastui noin 28-vuotiaana skitsofreniaan ja saa ihan mukavaa sairaseläkettä, kun oli ollut opettajana ennen sitä. Nyt sitten saa lisätienistiä piano-opettajana sairaseläkkeensä päälle. Onnellinen on.

sillä mielenterveysongelmat ovat yleensä olleet pitkäaikaisia eikä äkillisiä sairastumisia. Silloin ei ehkä ole jaksanut opiskella mitään eikä työuraa ole takana lainkaan ,tai se on heikko ja katkelmallinen. Silloin eläkekin on minimitasoa.



Se henkinen ja sosiaalinen tuska, mitä mielenterveysongelma yleensä aiheuttaa voi olla aika rankka taloudellisen ahdingon lisäksi. Kuka voi sellaisesta olla kateellinen?

kannattaa ehdottomasti yrittää sairastua skitsofreniaan..



Skitsofrenian tavanomaisia piirteitä ovat seuraavat:



taantuminen aiemmalta toimintatasolta

sosiaalisen toimintakyvyn lasku

äkkinäiset mielentilan vaihtelut

apaattisuus, puheen niukkuus, tunteiden latistuminen

harha-aistimukset, joista yleisimpinä ääniharhat

harhaluulot

tarkkaavaisuuden ja keskittymisen ongelmat

tiedon käsittelyn, uuden oppimisen ja kielellisen muistin ongelmat

katatoninen asentokäyttäytyminen

masennus, itsetuhoisuus.



Tosiaankin sairaseläkettä ei saa millään kahden viikon masennuksella, pitää olla sairastanut monta vuotta ja nuorilla ihmisillä ei yleensä ole paljoakaan koulutusta tai töitä takana siinä vaiheessa, minäkin saisin eläkettä nyt ehkä kolmesataa kuussa. Voitte turvata lapsenne luksuselämän mielenterveyspotilaana kun vaan käytätte liikaa alkoholia, harrastatte henkistä ja fyysistä väkivaltaa jne. Olishan se nyt kamalaa, jos ne pääsis vaikka töihin aikuisena!

noin 28-vuotiaana skitsofreniaan ja saa ihan mukavaa sairaseläkettä, kun oli ollut opettajana ennen sitä. Nyt sitten saa lisätienistiä piano-opettajana sairaseläkkeensä päälle. Onnellinen on.

Nyt hänellä on tosiaan varmasti asiat hyvin kun sairaus on tasapainossa, mutta jos listataan asiat jotka hän on elämässään kokenut ja kysytään kuinka moni haluaisi mieluimmin ottaa nämä kuin elää ns. tavallisen elämän työssäkäynteineen, luulenpa että aika hiljaiseksi vetäisi.

elämään kuuluu alakulojaksoja, mutta eiköhän psykiatri osaa pälli-ap:ta paremmin arvioida sen, onko potilas sairaalloisesti masentunut vai vaan vähän surullinen? Kun ei se mene niin, että käydään lekurin vastaanotolla 20 minuuttia ja Kela myöntää heti sairaseläkkeen, nuijat.

kyllä ollut niin rankka elämä, etten osaa olla jostain minimieläkkeestä kyllä yhtään kateellinen. Kyllä se sairaus vaikuttaa koko perheen hyvinvointiin niin rankasti.

lääkehoidot ensin läpi ennenkuin "päästään" eläkkeelle. Joten enpä sanoisi, että masennus on mikään muoti tai trendi, niiden syklit ovat huomattavasti nopeampia.

Aikasta lapsellista tekstiä alkuperäiseltä. Ehkä, jos tällaisia mielipiteitä ei kailotettaisi pitkin ja poikin kyliä niin tässäkin maassa ihmiset eivät olisi niin ahdistuneita ja yksinäisiä.



Omassa lähipiirissä olen nähnyt mitä on kun sairastuu vakavaan masennukseen synnytyksen jälkeen. Ei sillä ole mitään tekemistä alakuloisuuden kanssa. Taidat kuulua samaan kastiin niiden kanssa, jotka kehottavat menemään lenkille ihmisiä, joiden mieli on pirstalena.

sanotaan, että joka kolmas äiti sairastuu masennukseen, niin se tarkoittaa, että JOSSAIN VAIHEESSA. Ei sitä, että joka kolmas äiti olisi tällä hetkellä masentunut, mutta ap kuulostaakin niin yksinkertaiselta, että tilastoja tajua. Jospa sen kaaliin nyt uppoaisi, että sairaseläke ei todellakaan ole suurimmalla osalla kuin pari- kolme sataa euroa, ja sillä rahalla ei kukaan vapaaehtoisesti halua elää. Ja että sairaseläkettä varten ollaan ensin sairastettu monta vuotta, sitten juostu lääkäreillä ja terapiassa vaikka kuinka kauan, syöty paljon lääkkeitä, ja vasta kun mikään näistä ei auta, niin on pakko ryhtyä eläkkeelle. Kun ei työnantajat jostain syystä palkkaa mielenterveydeltään vakavasti häiriintyneitä ihmisiä, vaikka nämä töihin haluaisivatkin.

"Mä kanssa luulen että osa ihmisistä ei erota alakuloa ja masennusta toisistaan."



että koulutetut psykiatritkaan ei tätä eroa huomaa? Sinä olisit varmaan parempi diagnosoija? Ei se eläke silläkään irtoa, että mennään lekurille valittamaan kissanpennun kuolemaa, vaan lääkärin pitää olla myös sitä mieltä, että potilas on masentunut. Ja se ei käy kovin helposti.

tarkoittaa tästä eteenpäin niin silloin se tarkoittaa sitä että joka kolmas äiti on kokoajan masentunut.

Ihminen vaan vaihtuu

...isken lusikkani tähän soppaan!



Masennus on tavallaan muotisairaus. Sen toteaminen jollakin lääketieteellisellä kokeella on vaikeaa tai mahdotonta. Lääkäri perustaa diagnoosinsa potilaan kertomukseen ja mahdollisesti sulkee pois muutamin kokein esimerkiksi kilpirauhasvaivat. Samoin lääkäri selvittää tarkoin sen, johtuuko mielialaongelmat alkoholista. Uskoisin, vaikken lääkäri olekaan, että masennus on helposti tehtävä diagnoosi silloin kun lääkäri vakuuttuu että potilaalla on jokin pielessä ja hän haluaa potilastaan auttaa. Yleensähän masennusdiagnoosin yhteydessä määrätään mielialalääke ja muutaman viikon sairasloma. Sairasloman tarve perustuu osin siihen, että lääkkeen syömisen aloittaminen aiheuttaa pahaa oloa.



Itse olen ollut pitkillä sairaslomilla masennuksen takia. Osa mielialaongelmista johtuu persoonallisuudestani. Syystä, jota en itsekään tiedä, olen aika ärtyisä ja tunneherkkä. Siitä koituu tietenkin sosiaalisia ongelmia, ja niistä taas vaikeuksia työelämässä. Jossain varmasti on työ, jota pystyisin hoitamaan hyvällä menestyksellä. En vain vieläkään tiedä, mikä se on, ja missä. Olen kuitenkin tehnyt vaikka millaisia töitä hanttihommista yliopistotutkijan puuhiin. Kokemukseni perusteella voin sanoa, että jos töissä menee edes kohtalaisesti, elämä on paljon paremman ja mielekkäämmän tuntuista kuin sairaslomalla.



Kohta tänne taas ilmenee se tyyppi, jonka pääasiallinen sanoma on, että sairaat ja köyhät työhön vaikka piiskaamalla. Mahtaakohan hänen mielessään käydä, että töistä yleensä kuuluu maksaa palkka. Vai ihanko hän avoimesti haluaa saada vähäosaisista orjatyövoimaa. Ja jos, niin itselleenkö peräti?



Äitien masennuksista en tiedä. Eräs vuosien takainen tuttavani kertoi, ettei ollut tuntenut rakkautta esikoistaan kohtaan lapsen synnyttyä, mutta jokin lääke siihen oli auttanut. Niin muodoin minusta näyttää aika hölmöltä kauhistella äitien masennuksen perusteella. On varmasti monia tapauksia, joissa äidin masennusta ei hoideta pillereillä, mutta toisaalta masentuneiden äitien osuuteen kuuluu siis myös ne, jotka saavat apua kohtalaisen nopeasti.