Miten "kouluttaa" 4-vuotiasta, joka haluaa olla kaikessa aina ensimmäinen?

vaan antakaa huomiota ja kiitosta esim. siitä, että on ollut mukavan rauhallinen ruokailuhetki. Kilpailkoon keskenään itseään vastaan, sekin on ok, mutta muille pitää suoda ruokarauha jne., eli kaikki turha huomio pois. Jos lapsi on vain iloinen onnistumisestaan, niin siitä toki huomiota, mutta ei silloin jos lapsella aina iskee vitutus "kakkoseksi" jäädessään, vaikka muut eivät ole edes mukana missään kisassa.

Olen samaa mieltä kolmosen kanssa, eli älkää huomioiko asiaa mitenkään.

Jos puhuu ruokapöydässä tai muussa "normaalissa" tilanteessa kilpailusta, niin älkää kiinnittäkö asiaa mitään huomiota edes kieltämällä. Antakaa lapsen kilpailla yksinään, niin ehkä joskus oppii ainakin sen, että tuollaisissa tilanteissa ei tarvitse/kuulu kilpailla.



Jos taas esimerkiksi lautapeleissä tms. pitäisi olla aina ykkönen, niin näihin suosittelisin ehkä sitä, että lapsi ei voittaisi aina. Tämän jälkeen saisi raivota hetken rauhassa, mutta ei kiinnitetä siihenkään huomiota. Hetken päästä ehdotettaisiin lapselle jotain kivaa tekemistä, jotta unohtaisi häviönsä.



Lapsi on jo sen ikäinen, että alkaa leikkiä ihan keskenään kavereidensa kanssa, ja tällöin on huono jos ei osaa hävitä lainkaan.

Älä ainakaan yritä tasoittaa tietä antamalla lapsen aina voittaa. Pelatkaa yhdessä lautapelejä yms. ja kun lasten pelit perustuvat usein enemmän tai vähemmän tuuriin niin lapsi ei aina voita. Sitten keskustellaan yhdessä miltä se häviö tuntuu ja että toisistakin on välillä kiva voittaa. Tosiaan lasten keskinäisissä suhteissa on tärkeää osata myös hävitä.