vieläkin itken sen toisen perään..

"seurustelin" yhtäaikaa kahden ihanan miehen kanssa ja molemmat olivat täydellisiä.

lopulta kuitenkin valitsin nykyisen aviomieheni ja sanoin sille toiselle hyvästit.



molemmat tiesivät tilanteen ja se toinen kunnioitti ratkaisuani ja sanoi, että jättää minut nyt rauhaan, koska rakastaa minua niin paljon, ja haluaa minulle kaikkea hyvää vaikka se itselleen tuottaakin suurta tuskaa.



en nyt vaan saa sitä toista mielestäni, hän palaa aina uniini ja kummittelee jokaisessa laulussa ja jokaisessa muistossa. kamalaa, kivittäkää minua vähän.

rakastan kuitenkin miestäni ja yhteisiä lapsiani, mutta silti antaisin palan sydämmetäni tuolle toiselle..



nyt jo 4 vuotta kun "erosimme" vaikkei mitään virallista ollutkaan.. huoh.

kiitos, että kuuntelit!