Voiko lapselle kertoa liikaa että rakastaa?

ja mielummin mahdollisimman paljon!

mutta jos sen rakkauden avulla yrittää sitoa tai painostaa tai kiristää tai moanipuloida niin se on heti liikaa.

Lapseltani jos kysyisit niin vastaisi ehkä että VOI! :D Välillä kun isossa rakkauden puuskassa ruttaisin ja halipussaisin vaikka kuinka, ja sanon monta kertaa kuinka paljon äiti rakastaa, niin sieltä tulee sitten välillä väsähtänyt "äiti, sää just sanoit ton..." :)



Mutta eipä sitä voi liiaksi sanoa. Gosh, kun tuli taas pakahtumisen tunne, ikävä pientä kultaa siellä eskarissa... :)

Ei sitä tarvitse päivässä jankuttaa kymmentä kertaa, riittää, että kertoo sen silloin tällöin ja mikä oleellisempaa: OSOITTAA sen rakkauden läsnäololla ja olemalla kiinnostunut lapsensa mielipiteistä, jutuista ja tekemisistä.



Pelkkä rutistelu ja "rakkaan" jankuttelu ei korvaa sitä, että vanhempi viihtyy lapsensa kanssa ja näyttää sen.

Usein tulee lapsillekin kiukuteltua ja äristyä arjen kiireessä. Yritänkin muistaa mahdollisimman usein sanoa lapsille että rakastan heitä.



Rakkautta sen sijaan voi yrittää osoittaa väärillä tavoilla liikaa, esim. paapomalla lasta. Mutta kertoa ei voi liian usein.

Ei sitä tarvitse päivässä jankuttaa kymmentä kertaa, riittää, että kertoo sen silloin tällöin ja mikä oleellisempaa: OSOITTAA sen rakkauden läsnäololla ja olemalla kiinnostunut lapsensa mielipiteistä, jutuista ja tekemisistä. Pelkkä rutistelu ja "rakkaan" jankuttelu ei korvaa sitä, että vanhempi viihtyy lapsensa kanssa ja näyttää sen.

tartte kompensoida huutoa lepertelyllä.

Minusta on uskomatonta, miten aikuiset naiset antavat itselleen anteeksi mitä sikamaisuutta ja laiminlyöntiä tahansa sillä, että "kyllä meillä halitaan usein ja sanon usein lapselle, että rakastan häntä."

meillä ollaan aidosdti läsnä ja sanotaan USEIN myös että rakastetaan! Ne kun eivät sulje toisiaan pois :D joka päivä sanotaan noita asioita ja joskus useastikin. Eipä vielä koskaan ole lapset valittaneet päinvastoin! Hekin saattavat tulla useasti päivässä halaamaan ja sanomaan että "äiti oot rakas"...

tartte kompensoida huutoa lepertelyllä. Minusta on uskomatonta, miten aikuiset naiset antavat itselleen anteeksi mitä sikamaisuutta ja laiminlyöntiä tahansa sillä, että "kyllä meillä halitaan usein ja sanon usein lapselle, että rakastan häntä."

Ei kai se tarkoita sitä, että laiminlöisi lapsiaan jos niille joskus ärähtää. Meillä tuo rakkauden osoittaminen myös sanoin tapahtuu usein juuri sellaisissa tilanteissa, joissa olen 100% läsnä lasten kanssa. Touhuan vaikka jotain keskittyen juuri siihen yhteen lapseen. Silloin usein sanon myös että rakastan. Minusta se on hyvä myös sanoa usein, eikä vain olettaa että lapsi tulkitsee sen vanhemman läsnäolosta. Toki läsnäolo on tärkeintä, mutta sen sanomista ei kannata unohtaa!

Esimerkiksi eroperheessä äiti voi toistella liikaakin rakastamistaan ja ikäväänsä niin, ettei lapsi uskalla turvallisesti mennä tapaamaan toista vanhempaansa, vaan on siellä sitten ihan hermoheikkona kun pelkää, että äiti ei pärjää. Lapselle ei saisi tulla sitä tunnetta, että äiti tarvitsee häntä ollakseen onnellinen.



Myös silloin jos rakastamisen ehtona on kiltteys tai muu tietynlainen toiminta, rakastamisen toistelu on kyseenalaista. Lapselle voi tulla se käsitys, ettei hän kelpaa omana itsenään, vaan häntä rakastetaan suoritusten takia.



Tavallisesti toki vanhemmat pitävät luonnehäiriönsä sen verran kurissa, että näin ei pääse käymään.

Osoita teoin rakkautesi. Lisäksi tietty sanoja mutta ei alituista löpinää.

Osoita teoin rakkautesi. Lisäksi tietty sanoja mutta ei alituista löpinää.

Ei kai haittaisi vaikka muistaisi puolisolleenkin sanoa joka päivä että rakastaa? Samoin lapsille voisi sen mielestäni sanoa. Ei se ole turhaa sanahelinää, jos sitä oikeasti tarkoittaa.

Minä olen kyllä juuri niin epätäydellinen äiti että ääneni kohoaa 1-ja 3-luokkalaisille pojilleni kutakuinkin päivittäin ja hermo meinaa mennä ja meneekin usein.

Lisäksi meillä on tapana esim "möhistä" sängyllä eli kutittelen ja teen kaikkea "hassua" niin että tikahtuvat nauruun. Pyydän ja pidän heitä myös sylissäni useaan kertaan päivässä ja kerron kuinka ovat ihania ja tärkeimpiä aarteitani, rakastamiset sanon myös joka päivä ja myönnän syyllisyyteni siihenkin että sanon sen useammin kuin 1x/pvässä.

Terv. eräs ilmeisen huono äiti joka ei viilipyttynä pysy vaan tuo myös tummemmankin puolen itsestänsä esille kaiken muun lisäksi.