Köyhät: mikä on perimmäinen syy köyhyyteesi?

Tuntuu olevan pysyvää sorttia. :(

Ja minkä sä luokittelet köyhäksi?

laskutavasta riippuen +200e (ei toimeentulotukea) tai -360e (ei maksukykyä saada velkoja niputettua yhdeksi lainaksi. Tätä viel selvitellään, katsotaan joudummeko viimeisenä vaihtoehtona velkajärjestelyyn. Aika velkaneuvojalle on loppukuusta).



Velkaantumisen syy on sairaudet ja niiden myöt tullut masennus, jolloin tarkan rahatalouden ote herpaantui. Minulla ei ole nyt työnäkymiä vähään aikaan toisin kuin oletimme.



Tällä hetkellä puran sumaa ja yritämme aloittaa maksusuunnitelmat kaikin konstein.

Minun luonteellani ja psyykkeelläni ei pääse hyväpalkkaisiin töihin, vaikka mitä tekisi. No, toki voin vielä muuttua, eihän sitä tiedä. Mutta toistaiseksi olen omasta tahdosta pysyvästi pienituloinen.

Minun luonteellani ja psyykkeelläni ei pääse hyväpalkkaisiin töihin, vaikka mitä tekisi. No, toki voin vielä muuttua, eihän sitä tiedä. Mutta toistaiseksi olen omasta tahdosta pysyvästi pienituloinen.

Saan asumistukea muutaman kympin joten olen kai virallisesti köyhä. Tulot nettona kuussa koko perheelle ovat 3009 euroa + pari kertaa vuodessa muutama ylimääräinen tonni bonuksia. Asumiseen ja lainoihin menee 1240 euroa kuussa, 3 lasta asuu kotona ja kaksi opiskelemassa muualla. En tunne itseäni köyhäksi, minulla riittää raha kaikkeen tarpeelliseen ja saan säästöönkin vähän joka kuu. Opiskelijoitakin pystyy tukemaan vähän.

Mutta elän aika ekologisesti (paitsi käytän autoa).

opiskelija, ollut jo 10 vuotta. Välillä sairauden takia pitkiä (vuosia) taukoja, välillä osa-aikaopiskelua äitiys- ja hoitovapailla. Mies on myös opiskelija. Ja meillä on kallis vuokra, 1000 euroa kuussa, mutta tarvitaan iso asunto, joten siitä maksan ihan mielelläni.

pitänyt tärkeimpänä asiana elämässäni lapsia, joita olen hoitanut vuosia kotona. Yrittänyt opiskella samalla ja käydä töissä, mutta se ei ole oikein pidemmän päälle onnistunut koska olen joutunut joustamaan niin paljon perheen ja miehen töiden takia. Miehellä taas ei ole ollut sellaista ammattia että siitä paljon tienaisi, "kutsumusammatti". Minä myös aion tehdä jatkossa työtä josta pidän ja joka joustaa tarvittaessa, raha ei ole niin tärkeää kuin se että kaikki toimii, onnellisuus.



Kai se on arvomaailma, toki haluaisin että rahaa olisi, mutta en ole sen vuoksi valmis uhraamaan tärkeämpinä pitämiäni asioita. Olisin toki voinut olla rikkaampi jos olisin tehnyt vähemmän lapsia, mutta en olisi halunnut kuitenkaan niin, rahalla ei saa mitään arvokkaampaa:) Toivon että tämä köyhyys menee vielä ohi, mutta en ole sen vuoksi valmis opiskelemaan vain rahan takia hyväpalkkaista ammattia joka ei itseäni kiinnosta.

Tuntuuko sinusta siltä, että miehesi jakaa arvomaailmasi, eikä koe jatkuvaa pihistelyä ahdistavana?

pitänyt tärkeimpänä asiana elämässäni lapsia, joita olen hoitanut vuosia kotona. Yrittänyt opiskella samalla ja käydä töissä, mutta se ei ole oikein pidemmän päälle onnistunut koska olen joutunut joustamaan niin paljon perheen ja miehen töiden takia. Miehellä taas ei ole ollut sellaista ammattia että siitä paljon tienaisi, "kutsumusammatti". Minä myös aion tehdä jatkossa työtä josta pidän ja joka joustaa tarvittaessa, raha ei ole niin tärkeää kuin se että kaikki toimii, onnellisuus.

Kai se on arvomaailma, toki haluaisin että rahaa olisi, mutta en ole sen vuoksi valmis uhraamaan tärkeämpinä pitämiäni asioita. Olisin toki voinut olla rikkaampi jos olisin tehnyt vähemmän lapsia, mutta en olisi halunnut kuitenkaan niin, rahalla ei saa mitään arvokkaampaa:) Toivon että tämä köyhyys menee vielä ohi, mutta en ole sen vuoksi valmis opiskelemaan vain rahan takia hyväpalkkaista ammattia joka ei itseäni kiinnosta.

Opiskelut keskeytyivät. En kykene töihin, ainakaan muuhun kuin "ei-sosiaaliseen työhön".

Olen itse opiskellut paljon, mutta koulutustani vastaavaa työtä ei ole löytynyt. Sitten olen tehnyt pienipalkkaista duunia monta vuotta. Miehellä myös pienet tulot. Itsellä lisäksi mt-ongelmia, jotka ovat voineet vaikuttaa työnsaantiini. Mutta kyllä me jotenkin toimeen tullaan.