Oi voi, olen niin tyytymätön itseeni!

Mistä tämä tyytymättömyys oikein sikiää? Miksi en voi olla perustyytyväinen perusahdistuneen sijasta?



Tälläkin hetkellä ottaa niin kovin moni asia päähän ja tuntuu, että olen epäonnistunut sekä ihmisenä että äitinä, puolisona olemisesta nyt puhumattakaan.



Tässä näitä ahdistuksen syitä:

- parisuhde takkuaa

- lapsille tulee tiuskittua jatkuvasti; esikoisen kanssa ainaista vääntöä (ja pahinta on, kun 13v käyttää minun nalkuttavaa äänensävyäni puhuessaan pienemmille sisaruksille ja vielä itsekin tietää oppineensa sen minulta!); kuopus-uhmiksen kanssa samoin, ja ne rauhallisemmat keskimmäiset lapsetkin saavat osansa äidin ärsyyntymisestä

- työ stressaa, kotiasiat jäävät roikkumaan

- olen aina väsynyt, pahantuulinen tai parhaimmassakin olotilassani tosikko; meillä ei ole kotona hauskaa ja jos muilla on, niin minua ärsyttää



Mikä tähän auttaisi? Olenko vain tällainen tylsimys? Miten saisin itseni viihtymään itseni kanssa, ei kai ne muutkaan voi viihtyä, kun itsekin inhoan itseäni?