On typerää syyttää päiväkotikavereita/pihakavereita siitä että lapsi oppii puhumaan rumia
Meillä ainakaan lapsi ei ole koskaan sanonut yhtään rumaa sanaa, vaikka ympäristössä kuulee lasten puhuvan ties mitä törkyä. Kotikasvatuksesta se on kaikki kiinni!
Kommentit (7)
Meillä aikuiset joskus kiroilee ja puhuu rumasti.
Lapset eivät koskaan. Emme varsinaisesti ole kasvattaneet heitä tuossa asiassa.
Kaveri ei koskaan kiroile miehensä kanssa, eivätkä korota ääntään.
Ovat oikein asiallisia ja "kunnollisia".
Heidän lastensa puhe onkin sitten kamalaa ja tiedän, että vanhemmat puuttuvat siihen.
sen yhden ja ensimmäisen ruman sanan. Joo, voipi olla kiinni vaikkapa kotikasvatuksesta sen jälkeen kuinka paljon niitä viljelee
kirosanoja, ja ovat kokeilleetkin niitä, mutta ehdoton kielto ollut sen suhteen jatkossa heillä, eli kotona eivät kiroile tms mistä olisin kuullut. Keskenään jossain saattavat kiroilla, ja sillehän en voi mitään.
Meidän isommat lapset eivät ole koskaan puhuneet rumia tai käyttäytyneet muutenkaan huonosti (lyöneet, tönineet tms.)
Kuopus on oppinut selkeästi huonoja tapoja päiväkodissa ja kokeilee niitä kotonakin. Pari kaveria tönii, potkii ja puhuu rumia. Meillä tosin asiaan puututaan heti ja ei kuopus niitä enempää viljele, mutta joskus kokeilee.
kyllähän siihen on puuttunu, ku ovat olleet pieniä.
Mut en mä enää noita parikymppisiä poikia ojenna :D
kyllähän siihen on puuttunu, ku ovat olleet pieniä. Mut en mä enää noita parikymppisiä poikia ojenna :D
kyllä on vaikea yli 18-vuotiasta tosiaan ojentaa...ja jos nuori muuttaa 16- vuotiaana kotoan niin milläs kyttäät kielenkäyttöä?
Omassa lapsuudenkodissani ei koskaan kiroiltu, mutta opin kaikki tarvittavat sanat peruskoulussa ja kiroilin vanhemmiltani salaa :-)
näinköhän se on..
Minä en ole eläissäni kiroillu vanhempien kuullen. Mutta muualla sitten senkin enemmän. Hyvin opin kavereiden kanssa kiroiluhommat.
Olen 38 vuotias :)