Millainen on hyvä kätilö?

ihana kätilö. Oli rauhallinen, kannustava, kunnioitti toiveitani, ei tuputtanut mitään, muistutti äänen pitämisestä matalana, kun meinasi pariin kertaan mennä kireän kiljunnan puolelle. Oli kuitenkin jämäkkä ja teki kuitenkin tietyt asiat selväksi: esim. veteen mennessäni sanoi, että vedestä on tultava pois heti, jos hän komentaa. Ei onneksi tarvinnut, vauva syntyi veteen. :)

Ja ottaa hänet todesta.

Saa olla pirullinenkin, kun vaan tuntuu osaavalta ja ennen kaikkea sitten osaa kanssa hommansa.



Ekassa synnytyksessä ensimmäinen kätilö oli unelma: empaattinen, mukava, kunnioittava, rauhallinen jne. Joo, mutta silti jäi koko ajan epävarma olo ja vähän sellainen, ettei hommassa ole otetta. Työvuoro vaihtui ja puikkoihin tuli äkäisempi nainen, joka suunnilleen ekana tokaisi ärtyneenä valitukseeni kivusta "jahas, nyt aletaan sitten synnyttämään, eikä se koskaan kivutta mene". Siis tämä oli suunnilleen eka lause sen jälkeen, kun oli sanonut nimensä. Mutta tämä nainen hoksasi heti ensimmäisenä hetkenä, että vauva on tarjontavirheessä. Edellisen kätilön olisi pitänyt tajuta se jo aiemmin, mutta ei empaattisuudeltaan ehtinyt keskittyä tuollaisiin perusjuttuihin.



Toisessa synnytyksessä oli osaava ja mukava, nuorehko kätilö. Tanja-kätilölle kiitokset TAYS:iin.:) Ammattitaidon lisäksi oli sitä sydäntäkin.

Eli tilannetaju varmasti on ratkaisevaa.

Ensimmäisen lapsen kanssa olisin kaivannut enemmän tukea kätiloltä. Hän oli lähinnä paikalla vain itse synnytyksen ja jälkitoimenpiteiden hoitamiseen.



Kolmannessa synnytyksessä en todellakaan kaivannut mitään henkistä tukea. Vaan se tekninen puoli oli ihan riittävä.

Kannustaa, neuvoo, tsemppaa, lohduttaa. Kertoo asiallisesti, miten synnytys etenee ja mitä on todennäköisimmin odotettavissa. Ei komentele, ei väheksy äidin tunteita tai kipua, ei kiellä kiroilua tms. tunteenpurkauksia.

Helpotusta kipuihin ei saisi säästellä! Äiti ratkaisee tarviiko vai ei. Toisen kipuja ei voi tietää, besserwisser-kätilö saisi minulta potkun persuuksiinsa alta aikayksikön. Niitä kipulääkkeitä ei pidä säästellä, ellei joku äiti ilmoita pyrkivänsä siihen.



Ja ei saa koskea ilman kysymäti lupaa, ei edes nilkasta ottaa kiinni. Sisätutkimuksista on aina varotettava kivusta ja kysyttävä, saako koskea silloin. En ollut tottunut sellaiseen käsikopelointiin ja se ällötti ja tunsin allemmuudentunnetta siitä.



Ja jos vauva on vaarassa, niin toimii heti. Eikä jää miettimään!



Se on vastuullinen tehtävä! Toivottavasti osaat ottaa vastuuta, jos kätilöksi opiskelet.

Jos uudelleensynnyttäjä sanoo, että nyt vauva tulee niin siihen on syytä suhtautua vakavasti eikä vain sanoa että nyt otetaan ensin käyrää. Ensisynnyttäjä sitä vastoin kaipaa tietoa synnytyksen eri vaiheista jotta tietää missä mennään.