Miten kertoa 2 vuotiaalle läheisen kuolemasta?

Ja sitten vastaat lapsen mahdollisiin kysymyksiin rehellisesti.



Asiasta ei kannata tehdä liian vaikeaa.

Lapselle pitää puhua totta ja lapsen tasoisesti. Nyt sinun on keksittävä sanamuoto, jota käytät, koska kuolema-asiasta ei selviä yhdellä puhumisella, vaan sitä joutuu käymään läpi monta kertaa. Kannattaa puhua mahdollisimman konkreettisesti.



Lapsellehan kuolema ei ole välttämättä pelottava asia, koska 2-vuotias ei tajua oikeasti sen lopullisuutta.



Tärkeintä on välittää se viesti, että kuolema on lopullinen. Lapsi jää helposti odottamaan, että mummu tulee takaisin. Toinen tärkeä on se, että kuolema ei ole lapsen syytä. Pienet lapset syyllistyvät helposti ihan oudoistakin asioista. Kannattaa siis sanoa jotenkin niin, että mummu kuoli, koska oli vanha ihminen. Kaikki ihmiset kuolevat joskus. Jos sitten tulee kysymyksiä, että kuolenko minä tai kuoleeko äiti, niin niihin kannattaa vastata, että toivottavasti ei pitkään aikaan.



Omaa suruansa ei kannata piilottaa. Lapset on sanattoman viestinnän mestareita, joten tajuavat kyllä, että nyt on äidillä paha mieli. Lapsi kuitenkin itsekeskeisyydessään kuvittelee sen johtuvan itsestänsä. Siksi voi sanoa, että äiti on surullinen, kun mummu kuoli. Se suru menee kyllä ohi.



Ei kannata käyttää sanoja, että mummu on ikiunessa tai poismennyt. Noista jää lapselle herkästi käsitys, että nukkuessa voi hänkin kuolla tai mummu tulee takaisin, kun herää. Tai lapsi voi alkaa pelkäämään, että joku äiti menee pois eikä tule takaisin. Lapset eivät ymmärrä vertauskuvia, siksi niitä ei kannata käyttää.



Meiltä on lapsi kuollut, joten puhun siis omasta kokemuksestani ja myöskin mitä psykologit ovat neuvoneet.



Kirjastoissa on muuten paljon kirjoja aiheesta, niitä kannattaa käyttää.