Miten eroon tästä syyllisyyden tunteesta?
Meillä on lapset tällä hetkellä ns. virikehoidossa ja poden tästä syyllisyyttä, vaikka tiedän, etten heitä jaksaisi itse nyt hoitaa.
Minulla on vaikea/syvä masennus ja jo pelkästään se on saavutus, että jaksan päivän aikana käydä suihkussa ja tehdä vähän jotain muuta. Nyt tekeminen on ollut ihan minimissä/olematonta, koska aloitettiin uusi lääkitys ja sillä on todella pahat sivuvaikutukset, lääkärin mukaan niiden pitäisi kuitenkin poistua muutamassa viikossa.
Tiedän, että mieheni, terapeuttini ja lääkärini ovat siinä oikeassa, että nyt on tärkeintä saada minut kuntoon ja turha potea syyllisyyttä lasten hoidossa olosta. Sen sijaan meidän lähipiiriin kuuluu paljon ihmisiä, jotka ajattelevat niin, että masennus on luulosairaus ja että oikeasti se on vain laiskuutta. Myönnän kyllä itsekin vähän tuonsuuntaisesti ajatelleeni, mutta kun se osui omalle kohdalle niin myönnän, että olin täysin väärässä.
Kommentit (13)
Lapset hoidossa saamassa muutakin toimintaa,
sinä saat omaa aikaa koota itseäsi?
Moni muu tekee samaa, mutta ilman masennusdiagnoosia...
pode huonoa omaatuntoa. Lapset eivät tavallaan ole edes virikehoidossa koska olet tällä hetkellä sairas. Otat sitten lapset takaisin kotiin voimiesi mukaan.
ehkä osasyy syyllisyyteen on siinäkin, että nuorin on vielä melko pieni, vaikka silti hänen on parempi hoidossa toistaiseksi.
Lisäksi osa näistä meidän tutuista, joiden mielestä masennus on laiskuutta niin on sanonut sen miltein päin naamaa, siis kun saivat tietää, että olen masentunut. Heidän mielestään minun ei tarvitsisi kun vain ottaa itseäni niskasta kiinni, niin masennus olisi sillä ohi.
Nyt on kielletty kyseisiä ihmisiä käymästä meillä, koska aina heidän käyntinsä jälkeen olen entistä masentuneempi.
Kaippa se on vaan yritettävä ajatella kokonaisuutta ja yrittää päästä eroon tästä turhasta syyllisyyden tunteesta.
ap
Eikös tuo ole nyt ideaalitilanne? Lapset hoidossa saamassa muutakin toimintaa,
sinä saat omaa aikaa koota itseäsi?Moni muu tekee samaa, mutta ilman masennusdiagnoosia...
Lapset hoidossa saamassa muutakin toimintaa,
sinä saat omaa aikaa koota itseäsi?Moni muu tekee samaa, mutta ilman masennusdiagnoosia...
sulla ei sitten ole näköjään kokemusta masennuksesta!
Ja toivottasti ei tartte sitä koskaan kokeakaan...
tätä ei toivo kenellekään....
ei ap
on kohdattava, tunnettava, hyväksyttävä ja sitten päästää siitä irti. Joka päivä sitä tuntiessasi istu alas, anna sen tuntua jopa koko kehossasi, hengitä syvään ja anna sen mennä, irtaudu siitä. Voi olla että jotain muuta nousee esiin. Ota sekin vastaan. Kuitenkin vain hyväksymällä, ottamalla vastaan ja sitten päästämällä irti voit tuosta tunteesta päästä. Toiset ihmiset voivat ajatella mitä vaan, sillä ei oikeasti ole merkitystä. Ehkä he voivat ymmärtää vain jos itse sairastuvat, joten et voi tehdä mitään heidän suhteen.
että itse tulet taas terveeksi! unoha syyllisyys ja syyllistäjät! voimia!!!
Syyllisyyden tunteminen kuuluu masennuksen oireisiin eli ajan kanssa sekin helpottaa.
Karman lain mukaan tuollaiset ihmiset (syyllistävät sairasta) tulevat itse kohtaamaan samanlaisen tragedian. Eli jokainen kohtaa samaa, jota itse panee liikkeelle.
Hoida rauhassa itseäsi, älä muista välitä.
Sun pitäis selvitellä mistä se masennus kumpuaa.
Mitkä asiat pahentaa, mitkä asiat vaikuttaa parantavasti vointiisi.
Tiedän tämän, koska itekin oon masentunut ja välillä tosi paljon, sen lisäksi ahdistusta jne.
Ja oon täysin yksin, ei kukaan tue(siis yksit.elämässä) ja tiedän että jos joku olis edes joskus lähelläni, voisin päästä siitä tukehduttavasta olosta eteenpäin.
Mä olisin täysin raato ja pois pelistä, jos jäisin paikalleni makaamaan.
Olen aikoja sitten ottanut tavaksi esim. ulkoilun.
Harrastan muutakin liikuntaa.
Joskus tuntuu että masennusta ei edes ole kun olen tullut esim. pilates-tunnilta.
Älä jää paikallesi! Vaan lähde ulos!!
Ja se mielestäni masennuksen alla on aina muita tunteita ja ne pitäs saada päivänvaloon.
Yleensä masentuneilla on taustalla jotakin(menneisyydessä).
Minä kerään voimaa luonnossa liikkumisesta.
Jos olen vaan sisällä, tuntuu ihan että "sairastun". Ja voimantunnetta olen saanut lisäksi
siitä kun käyn erään lähellä asuvan mummelin luona, olemme ystävystyneet. Se piristää.
Selvitä asiasi.
tai "syitä/aiheuttajia" on useampia.
Käyn kyllä vointini mukaan ulkona ym, mutta kuten jo aloituksessa kirjoitin niin haetaan vasta oikeaa lääkitystä ja tämän hetkisen lääkkeen sivuvaikutukset (oksentelu, huimaus, päänsärky) on sen verran pahoja, ettei sitä jaksa kauheasti pystyssä olla.
Ja minulla siis on kyllä harrastuksia ja ystäviäkin, jotka eivät ajattele masennuksen olevan laiskuutta.
Käyn siis myös terapiassa eli yksin en tämän kanssa ole.
ap
Sun pitäis selvitellä mistä se masennus kumpuaa.
Mitkä asiat pahentaa, mitkä asiat vaikuttaa parantavasti vointiisi.
Tiedän tämän, koska itekin oon masentunut ja välillä tosi paljon, sen lisäksi ahdistusta jne.
Ja oon täysin yksin, ei kukaan tue(siis yksit.elämässä) ja tiedän että jos joku olis edes joskus lähelläni, voisin päästä siitä tukehduttavasta olosta eteenpäin.
Mä olisin täysin raato ja pois pelistä, jos jäisin paikalleni makaamaan.
Olen aikoja sitten ottanut tavaksi esim. ulkoilun.
Harrastan muutakin liikuntaa.
Joskus tuntuu että masennusta ei edes ole kun olen tullut esim. pilates-tunnilta.
Älä jää paikallesi! Vaan lähde ulos!!
Ja se mielestäni masennuksen alla on aina muita tunteita ja ne pitäs saada päivänvaloon.
Yleensä masentuneilla on taustalla jotakin(menneisyydessä).
Minä kerään voimaa luonnossa liikkumisesta.
Jos olen vaan sisällä, tuntuu ihan että "sairastun". Ja voimantunnetta olen saanut lisäksi
siitä kun käyn erään lähellä asuvan mummelin luona, olemme ystävystyneet. Se piristää.
Selvitä asiasi.
Hienoa että saat apua sairauteesi - muistelen masennuksen itsekin sairastaneena, että epätavallisen voimakkaat syyllisyyden tunteet ovat oikeasti osa itse sairautta - eli kun paranet niin se auttaa noihin syyllisyydentunteisiin. Iso halaus ja hyvää jatkoa. Älä välitä niistä ihmisistä jotka eivät tiedä miten kauhea sairaus masennus on, sen kauheutta ei pysty kuvittelemaan kun se ei omalle kohdalle ole sattunut.
Hienoa että saat apua sairauteesi - muistelen masennuksen itsekin sairastaneena, että epätavallisen voimakkaat syyllisyyden tunteet ovat oikeasti osa itse sairautta - eli kun paranet niin se auttaa noihin syyllisyydentunteisiin. Iso halaus ja hyvää jatkoa. Älä välitä niistä ihmisistä jotka eivät tiedä miten kauhea sairaus masennus on, sen kauheutta ei pysty kuvittelemaan kun se ei omalle kohdalle ole sattunut.
En osaa kyllä kysymykseesi vastata, koska itsekin podin hiukan vastaavassa tilanteessa huonoa omaa tuntoa. Mutta eiköhän se ole kaikkien kannalta paras, että sinä tulet terveeksi ja voithan sitten ottaa lapset pois hoidosta. Ei ne lapset siitä hoidossa olosta rikki mene!