Mua NIIN hävetti eilen illalla kaupassa :(

Ei tarvisi hävetä, jos jompi kumpi jäisi sen kanssa kotiin.

ilman miestäsi?

lapsen kanssa ulos kaupasta, vaikka autoon odottamaan.

Täytyyhän lapsen oppia kaupassakäynti.

Jos ap ei koskaan ota lasta kauppaan, se ei ikinä opi siellä käyttäytymäänkään.

Meillä ei ikinä ole lapset käyttäytyneet noin.



tais olla vain huono provo.

kyllä sympatia kukkii naisten kesken-not! Minä ajattelisin,että onneksi ei tällä kertaa ole oma,joka huutaa ja toivottaisin mielessäni vanhemmille piiiitkää hermoa.Lapset nyt joskus huutavat ja meillä käydään myös kaupassa tahtojen taistoa välillä ja periksi ei anneta.Hyvä ap,että jaksatte tsempata ja pitää päänne!!!!

olisin lähteny lapsen kanssa pois. Tosin ei yhtään haittaa jos jokun toisen lapsi metelöi :)



Sama on lentokoneessa, kun oma on pitäny ääntä, niin tuskanhiki valuen olen koittanu pitää hiljasena, mut muiden huutakoon mun puolesta vaikka kuinka. Kyllä maailmaan ääntä mahtuu.

eikö teillä vai ole?



Ja ulos ei lähdetty, koska se olisi tarkoittanut lapselle sitä, että huutamalla hän saa tahtonsa läpi, kuten jo kerroin.



ap

Täytyyhän lapsen oppia kaupassakäynti. Jos ap ei koskaan ota lasta kauppaan, se ei ikinä opi siellä käyttäytymäänkään.

Just näin idioottivanhemmat puolustaa vaikka sitä, että lapsi kiljuu kirkossa tai ravintolassa "kun sen pitää oppia". Ja paskat, kyllä se lapsi tietyssä iässä osaa joka tapauksessa käyttäytyä kaupassa ja muuallakin niin, että omat ja muiden ihmisten hermot säästyy.

Nelivuotiaallehan nuo reissut ovat tuskaa, aivan sama jos vaikka sinun pitäisi kiertää rautakauppaa tunnin verran eikä sinua yhtään kiinnostaisi. En tiedä kuinka toimitte, mutta lapselle voisi kaupassa keksiä myös tehtävää ja pyytää häntä esim. valitsemaan jogurtti, hedelmät tms, mutta idea olisi ottaa mukaan ostostenteon "ihanuuteen". Meillä on myös nelivuotias, joka saa joskus tahto-kohtauksia, mutta kaupassa koitan mahdollisuuksien mukaan ottaa mukaan asiointiin. Voi esim. valita iltajogurtin itse ja kassalla tyhjennetään kärryt yhdessä.

yksikään heistä ole rääkynyt kaupassa ap:n lapsen lailla, ei edes toisiksi nuorin jolla on autistisia piirteitä ja muutakin neurologista vaivaa ja kovaa uhmaa. Lapsemme eivät ole ylikilttejä hiirulaisia vaan aika eloisia ja vilkkaita mutta eivät ole vauvaiän jälkeen saaneet kaupoissa tai muuallakaan itkukohtauksia.

Veti klassikon, eli heittäytyi mahalleen kassan viereen huutamaan ja sätkimään. Olisi halunnut jonkun tyhmän lelun.



Olin juuri maksamassa kassalla. Tuntui, että päässä vaan humisi. Sitten vaan kersa kainaloon (potkimiset ei haitannut, oli sen verran adrenaliinia veressä, kotona huomasin, että multa oli yksi kynsi taittunut niin, että meni mustaksi...), kauppakassi toiseen käteen ja autolle. Kokeili miehelle samaa seuraavana päivänä. Jäi onneksi noihin kahteen kertaan.



Tsemppiä! En koskaan katso pahalla vanhempia, jotka joutuvat tuollaisen kauppa-raivon uhreiksi. Olen joskus miettinyt, että auttaisiko, jos joku ulkopuolinen sanoisi lapselle, että ole nyt kunnolla. Omilleni olisi ainakin saanut sanoa.

Kaikki lapset eivät kuitenkaan ole samanlaisia.



Tsemppiä ap:lle!

sitten olisi hyvä oppia myös käytöstapoja? Ja sellainen asia ettei muita saata terrorisoida huutamalla? Mitä tuosta oppii, että saa kiljua jos huvittaa ja muiden on vain siedettävä?



Meidän lapset ei saa huutaa niin että toisten korvat ja hermot kärsivät (itkeminen on tietysti eri asia). Poistetaan paikalta (tuossa tilanteessa esim. autoon ja ovi kiinni, viejä jää ulkopuolelle. Tai vessaan tai muuten vain pois muun perheen lähettyviltä johonkin nurkkaan missä on vähemmän ihmisiä, kunnes ostokset on tehty)



Tässä oppisi ettei saa periksi eikä myöskään saa kiljua niin kovaa kuin sattuu huvittamaan. Koulussa tuskin sitten annetaan tämänkään lapsukaisen kiljua kesken tunnin ja häiritä muita?

Kaikki lapset eivät kuitenkaan ole samanlaisia.

Tsemppiä ap:lle!

on se että 'kaikki lapset ei ole samanlaisia'. Kaikki lapset saa käyttäytymään hyvin (paitsi jotkut tosi pahat adhd:t jne) jos vanhemmat ei ole vätyksiä.

yksikään heistä ole rääkynyt kaupassa ap:n lapsen lailla, ei edes toisiksi nuorin jolla on autistisia piirteitä ja muutakin neurologista vaivaa ja kovaa uhmaa. Lapsemme eivät ole ylikilttejä hiirulaisia vaan aika eloisia ja vilkkaita mutta eivät ole vauvaiän jälkeen saaneet kaupoissa tai muuallakaan itkukohtauksia.

Toivottavasti omahyväisyytesi ei ole periytyvää laatua.

mulla on uhmis tehnyt samanlaisen tempun kerran tai pari ihmisten ilmoilla, ei kuitenkaan kaupassa. (Yksi lapsistani poltti päreensä spektaakkelimaisesti aika ajoin 2-3-vuotiaana, toiset eivät - temperamentillakin on sen kanssa tekemistä.)



Niin että kaiken sympatiani saat.



Omalla kohdalla uhmaikäisten kanssa on toiminut johdonmukaisuus ja tarkkaavaisuus. Ollaan lähdetty siitä, että ongelmatilanteet pyritään ennaltaehkäisemään - jos lapsi on väsynyt, turhautunut tai huonotuulinen, voi koittaa välttää tilanteita joissa kiehuu yli.



Lapselle pitää myös olla selvät pelisäännöt mikä on mahdollista, mikä ei - uhmakohtaus on automaattinen jos joskus saa karkkia, mutta tällä kertaa ei saakaan.



Ja kun uhmakohtaus on päällä, olen kanssasi täysin samaa mieltä, että periksi ei annta vaikka puoli maailmaa töllistelisi paheksuen vieressä, että mikset saa ipanaasi vaikenemaan. Sillä vain opettaa, että huutamalla saa tahtonsa läpi, ja ensi kerralla huudetaan kahta kauheammin.



Epäselvät tilanteet, vanhemman vatulointi ja epäröinti meillä heijastuivat uhmiksessa ihan heti. Pitää olla itsellä selvät pelisäännöt.



Ja kun uhmakohtaus oli päällä, pidä pääsi kylmänä, älä ala raivota, ole rauhallinen ja sano lapselle vaikka että näet että hän on kauhean vihainen ja hänellä on paha olla, mutta se menee kyllä kohta ohi. Uhmakohtaus on lapselle pelottava juttu.



Tsemppiä!

yksikään heistä ole rääkynyt kaupassa ap:n lapsen lailla, ei edes toisiksi nuorin jolla on autistisia piirteitä ja muutakin neurologista vaivaa ja kovaa uhmaa. Lapsemme eivät ole ylikilttejä hiirulaisia vaan aika eloisia ja vilkkaita mutta eivät ole vauvaiän jälkeen saaneet kaupoissa tai muuallakaan itkukohtauksia.

Toivottavasti omahyväisyytesi ei ole periytyvää laatua.

sinä nyt vaan olet huonompi ihminen, hyvöksy se kulta pieni...

"meidän kymmenestä lapsesta ei ikinä kukaan koskaan...jne jne"



kuulkaa.. se on ihan normaalia jos nelivuotias saa joskus raivarin kaupassa! Siis ihan totta! Eikö olekin aivan tavatonta?!



Jos juuri sinun introvertti lahkeessaroikkuja ei koskaan inahdakaan muiden seurassa, niin jösses sentään, jonkun vähän vähemmän introvertti saattaa joskus kilahtaa kaupassa ja päästää kovan äänen!



Katsokaas kun meitä aikuisiakin on erilaisia persoonia; kaikki eivät käyttäydy aina samoissa tilanteissa samalla tavoin.



eli ap, en järkyty kaupassa jos jonkun lapsi saa siellä raivarit.

oli sen verran ikäeroa , isompi sisarus hoiti. Eikä pienillä hoidatettu , ikä eroa 17 vuotta.