Löytyykö täältä taaperoita, jotka söivät huonosti kiinteitä alle 1-vuotiaina?
Kaipailen siis vinkkejä ja vertaistukea. Itselläni on vajaa 9 kk tyttö, joka aloitti tutustumisen kiinteisiin lisäruokiin hiukan vajaa 6 kk iässä. Alusta asti on ollut varsin nihkeää kiinteiden syöminen, mutta nyt tökkii ihan tosissaan. Välillä en saa lusikallistakaan menemään. Neiti pitää suunsa tiukasti supussa ja ruokailu uhkaa kääntyä pelkäksi huutamiseksi. Parhaimmillaan on jopa syönyt purkillisen ruokaa, joten osaa kyllä syödä kun vain tahtoo. Ei muutenkaan sylje ruokaa ulos, jos sen vaan saa suuhun ujutettua. Vieroksuu kaikkia ruokia tasapuolisesti, eli edes hedelmäsoseet ei juuri paremmin maistu. Toisinaan ei suostu edes maistamaan, mitä ruokaa olisi tällä kertaa tarjolla. Sormiruokana napostelee silloin tällöin maissinaksuja. Juo hienosti vettä nokkamukista ja läträisi mukin kanssa mielellään vähän liikaakin. Kiinteiden lisäksi imetän tyttöä edelleen. Äidinmaidonvastiketta ei ole saanut koskaan. Yöllä syö vielä 1-2 kertaa. Unikoulu on harkinnassa, mutta epäilen, että saattaa olla oikeasti yöllä nälkä, kun syö niin heikosti kiinteitä...
Vauvojen keskustelupalstalta löytyy muutamia, jotka painivat saman ongelman kanssa, mutta neuvoja ei juuri ole. Täältä taapero -palstalta toivoisin löytäväni perheitä, joilla on ollut tämä sama ongelma ja ovat siitä jo ehkä päässeet ohi. Mikä neuvoksi, jotta kiinteät maistuisi paremmin? Vai auttaako tähänkin asiaan vain aika ja kärsivällisyys?
Kommentit (8)
Meillä poika oli äärimmäisen huono syömään alta vuoden iässä!!!!!!!! Meni miinuskäyrillä, oli laiha ja syömiset olivat huutoa ja itkua ja äidin hermojen menemistä! Tosi raskasta aikaa!!!!!!!!!! Välillä oli pakko laittaa mummo/kummi syöttämään ja ottaa lepotauko sen shown katselemisesta.
Mutta nyt poika on jo 1,5v ja syö loistavasti!!!!! valoa siis tunnelin päässä! Meillä auttoi seuraava: lopetin soseiden annon. Ne tökkivät selvästi. Aloin tekemään tavallista ruokaa: makaronilaatikkoa, keittoa yms. Ja johan alkoi upota! poika ei siis vaan tykännyt soseista. Lisäksi annoin lusikan pojalle ja lakkasin syöttämästä. Poikapa oppi syömisen taidon tosi vauhdilla aika tasan 1-vuotiaana. Meillä poika oli myös maitosyöppö, joi tuttipullosta litratolkulla. Otin pullon pois ja annoin nokkamukin tilalle. Johan loppui maidon litkiminen ja alkoi ruoka maistua! Eli imetyksen vähentäminen voisi tuoda ruokahalua teilläkin? Puurot muuten meillä tökki, joten lopetin aamupuuron antamisen; söi hedelmiä leipää, muroja yms. Iltapuuro alkoi sen jälkeen maistua paremmin.
Siirryin viidestä ateriasta neljään! Ehtii tulla enempi nälkä. Viisi ateriaa on tarpeetonta huonoruokaisille. Välipala pois niin kunnon ruoka alkoi maistua.
Tässä ainakin muutama konkreettinen keino, jotka meillä auttoi.
Tsemppiä! Tiedän miten epätoivoiselta tuntuu!
Yösyönnit oli meillä lopetettava 9kk iässä niin nälkä siirtyi päivään. Eli se auttaa varmasti myöskin. Oikeasti. Meillä tilanne oli ihan noidankehä: maitoa pullosta yöllä ja päivällä eikö muuta ja päästiin siitä silti eroon.
Meidän poika söi kiinteitä huonosti, mutta ei kuitenkaan yhtä huonosti kuin ap. kirjoittajan vauva. Hedelmäsosetta saattoi mennä purkillinenkin, mutta muuta ruokaa hyvällä tuurilla pari lusikallista. Välillä oli selvästi nälissään, mutta parkaa itketti vaan kun tarjottiin niin "pahaa" ruokaa. Huulet pysyi kuin liimattuina kiinni. Pojalla on nyt ikää pikkusen päälle vuosi, ja imettämisen lopettamisen jälkeen ongelmia ei enää juurikaan ole ollut. Kaikki ruuat ei tietenkään maistu, mutta jo aika monenlaiset.
Kun vähensin imetystä, alkoi vauva luonnollisesti syödä enemmän kiinteitä. Sitten ongelma oli se, että vain hedelmäsoseet ja leipä kelpasi. Tämän ongelman aiheutin osittain itse, kun tarjosin niitä ruoan lisäksi, jos oli syönyt vain vähän tai ei ollenkaan. Yritin saada mahdollisimmat paljon ruokaa alas etenkin iltaisin, koska yöt oli meillä todella rikkonaisia ja vähensin yösyöttöjä. Ja syömiseen tarvittiin kaikenlaista viihdykettä, että sai edes jotenkin ehkä huijattua lusikan suuhun. Vähitellen kyllästyin ja päätin, että pelleily sai riittää. Lelut jätettiin pois ruokapöydästä, lusikka tai vastaava välillä käteen, jos ei meinaa yhtään maistua. Ja kunnolliset välit ruokailujen välissä, vaikka ei olisi syönytkään. Tällaisella "koirakoululla" oppii yllättävän nopeasti, että kannattaa syödä silloin kun ruokaa on tarjolla.
Suurin merkitys meillä oli kuitenkin siis sillä, että rintamaitoa ei enää saanut niin usein ja paljon. Jukurtit alkoi jossain vaiheessa maistua, niin uskalsin vähentää imetystä ilman pelkoja kalsiumin puutteesta.
Nykyään oikea ruokakin tekee kauppansa paremmin kuin ennen, kun siinä saa olla jo makuakin. Kokeilin 1 v purkkiruokia noin 11 kk iässä ja ne maistuivat paremmin kuin 8 kk ruoat. Pienempänä ja nykyäänkin maistelee mieluummin ja ennakkoluulottomammin silloin kun saa syödä itse sormin. Jopa keitetty peruna saattoi maistua paloina, jos sai itse syödä, vaikka mitkään muussit ei uponnut sitten millään. Ja pojalla ei ollut edes yhtään hammasta ennen 10 kk ikää...
Aika ja kärsivällisyys todellakin siis auttaa - tai ainakin helpottaa. Ikä tuo mukanaan monenlaisia apukeinoja.
Meidän kolmesta nuorin oli ns. huonosti syövä. Kaikkia olen ruokkinut periaattessa samaan tapaan. Kiinteät aloitettiin 6kk iässä, ei mennyt yhtään. Ei sormiruokana, ei soseena, ei itse, ei syöttämällä ja suuhun menneet sylki pois. Ei myöskään juonut nokkamukista. Ei tosin koskaan tuttipullostakaan. Imetys oli meillä se, mikä "piti tiellä". Neiti oli todella tiiviisti yösyömäri. Kolmen pienen kanssa en vain monen vuoden univelan jälkeen jaksanut olla tiukka sen suhteen, kun tissi rauhoitti. Tyttö oli kohtuullisen isokokoinen syntyessään ja niillä varoilla sekä imetyksellä pötki reippaasti yli vuoden ikään. N. 10kk iässä sai päivässä menemään sisään, hyvinä päivinä, pienen purkillisen. Vuoden iässä alkoi hiukan maistua paremmin, kun sai kaikkea "herkkua", tykkää juustosta, jogurtista jne. Mutta todellinen muutos tapahtui vasta, kun oli 1v3kk ja lopetin imetyksen täysin! Tuli mitta täyteen jatkuvaa valvomista, heräilyä ja syömättömyyttä. Kuin taikaiskusta alkoi ruoka maistumaan :) Nyt on neiti pian 1v7kk ja olisi jatkuvasti syömässä. Se näkyy todellakin painossa! Siltikin vielä käymme tiiviimmin neuvolassa mittauksissa, kun mukamas käyrät laskevia. Itse uskon, että pian pituuskäyräkin alkaa kasvaa.
Eli, tissi pois, etenkin öiltä, katsot, ettei täytä juomisella masua. Ja anna syödä itse (meillä myös tämä itse syöminen oli ehdoton juttu). Toisaalta, älä tee numeroa asiasta. Syöminenkin (ja aineenvaihdunta) on hyvin yksilöllistä. Jos lapsi on muuten terve, iloinen ja touhukas, ei huolta. Toiset pärjäävät ihan oikeasti todella vähällä ruoalla, toiset tarvitsevat laivalasteittain ruokaa (kuten meidän vauhtitrio).
Nyt poika 1,5v ja syö todella hvyin. Tilannetta helotti kun lopetin yösyötöt ja iltapullon. Maitoa ja velliä yksin kertaisesti meni niin paljon että ei muuta jaksanutkaan päivällä syödä. Ensin lopetin yösyötöt ja sitten kuukauden päästä iltapullon. Alkuun päivällä syöminen oli edelleen vähäistä, mutta muutaman päivän päästä ruokamäärät lisääntyi huomattavasti. Yöt alkoi samantien nukkua kokonaan heräämättä.
Meillä ei esikoinen ikinä syöny mössöjä, mutta sormiruokana kaikkea mahdollista. Osaltaan vaikutti ehkä myös allergiat joista en tiennyt mutta nyt kun kakkonen on allergikko niin aloin muistella että esikoisenkin kanssa oli samanmoisia oireita. Ekan vuoden meni lähes pelkästään rintamaidolla ja vähän päälle vuotiaana alkoi kelpaamaan kiinteät paremmin. Söi mielellään esim.makaroneja ja jauhelihaa, raejuustoa, leipää yms. mitä nyt pystyi palasina tarjoilemaan. 1v oli vasta 2 hammasta joten kovin kovaa ruokaa en alkuun antanut. Kaiken kaikkiaan imetin 2v4kk. Aikansa kutakin, kaikki lapset oppivat kyllä syömään joskus. Kakkonen oli toista maata ja söi kiinteitä niin paljon kun suuhun lapioi...
mieluummin syöneet rintamaitoa ja ruoalle ei ole ollut käyttöä kuin pärisyttelyyn ja askarteluun. Ehkä hieman liioittelen, mutta syödyt määrät ovat joka pojalla kasvaneet huimasti imetyksen loputtua. Olen jokaista imettänyt n vuoden ja imetys ei ole loppunut vapaaehtoisesti, vaan vasta viikon(lapsen) huudon jälkeen.
Syömättömyyteen ei ole juuri mikään auttanut. Keskimmäisellä oli tietyt suosikkiruuat, joita hän söi, mutta niitäkään ei voinut joka päivä tarjota (yhdessä vaiheessa hän söi lohta). Kolmonen söi vaan raejuustoa, esikoinen söi kaikkea vähän mutta maitoa ennen kaikkea.
Kaksi ekaa olivat syömättömyydestä huolimatta puolivuotiaina jo yli 10kg, vuoden iässä 12-13kg. Kolmonen oli varsinainen kirppu, ja on vasta nyt lähes 2v 10kg. Hänen kohdallaan painoa seurattiin, josta en tosin pahemmin paineita ottanut sillä hän sai kyllä ruokaa ja maitoa niin paljon kuin jaksoi.
MEillä ei siis auttanut syömättömyyteen kuin aika ja kärsivällisyys sillä en halunnut lopettaa imetystä ennen 1v ikää. Aloin 10kk iästä lähtien antamaan piimää ja raejuustoa, ja olin jo pidempiä aikoja (4-5h) välillä poissa kotoa. Todella pahan nälän yllättäessä lapset kyllä söivät sitten ruokaakin, kun parempaa ei ollut tarjolla :)
mutta mulla on 3 tyttöä,joista keskimmäinen nyt jo 4,5vuotias, oli vauva-aikana huono syömään.. Kiinteät aloitin reilun 3kk iässä, mutta eipä neitille oikein maistunu. Siksi niin aikaisin koska kasvu hidasta,ja neuvolassa epäilivät että ei saa tarpeeksi ruokaa. 4kk lääkärissä, sitten käskettiin lisätä kiinteiden määrää,mutta eipä lusikkaruoka neitiä edelleenkään kiinnostanut.. 6kk jälkeen alkoi soseet paremmin maistumaan, saattoi jopa puoli purkkia mennä hedelmää taikka lämmintä ruokasosetta, ja oma tekemää ei ees sen vertaa, oli sihtikurkku,ettei saanu olla paakkuista eväs. No, 8kk iässä kokeilin antaa samaa ruokaa kuin me muut syötiin, kun näytti siltä että tahtois...ja siitä asti onkin neiti syöny hyvin:) tai vaihtelevasti. Edelleen pärjää vähällä ruoalla jos vaan tahtoo,eikä oo mieluista ruokaa. Puurosta neiti ei oo koskaan erityisemmin pitänyt, tällä hetkellä syö toisinaan puuroa,kun muille siskoille sitä teen, mutta mieluummin syö vaan iltapalaksi esim. omenan. ja sillä hyvin pärjää aamuun asti..
ja sitten se,että meillä ainakin syöttäminen ja ruokailutilanteet ollu tuskaa tuosta 9kk eteenpäin, juuri sen takia että tahtos ite syödä eikä vielä osaa... siinä saa keksiä ties mitä että saa harhautettua lusikan suuhun ja syö sitten kuitenki hyvin kun saa vaan sen lusikan sinne...