G: Tykkäisitkö jos vanhempasi olisivat antaneet sinulle nimeksi tyttäresi nimen?

Ihan molempien tyttärieni nimiä voisin uskottavasti ja iloisena kantaa nyt melkein 40 vee.

jota ei ollut juuri kellään, mutta sitten 10 vuoden kuluttua olikin yksi suosituimpia nimiä.

Eli nimeni on Mia ja olen syntynyt vuonna 1966.

nimen! Oma nimeni on ruma, ollut mielestäni lapsesta saakka, mutta onneksi oma tytär tykkää kovasti nimestään! :)

Kun meillä olisi ollut myös sama sukunimi, olisimme olleet täyskaimoja. Hyvin epäkäytännöllistä.

Sofioita ei 60-luvulla ihmeemmin nimetty, olisi pidetty mummonimenä.

Molempien tyttärien nimet olis ollut hyviä, mutta nuoremma nimeä ei silloin vielä tunnettu.



Esikoisen nimi siihen aikaan olis ollu aika erikoinen eli hyvä :)

Mutta tuntuu kyllä oudolta ajatus, että olisin sen niminen. :) Ihana nimihän se on. Omaani pidin lapsena tosi kamalana, mutta nyt olen tyytyväinen outoon nimeeni.

Voi kun olisivatkin antaneet...

onneksi omassakaan nimessä ei ole mitään valittamista, sen verran samantyyppisiä nimemme kuitenkin ovat, ns ajattomia tavallaan, eli ei mitään muotinimiä.

tyttäreni on kyllä ihan tyytyväinen nimeensä vaikka aina saa tavata kyselijöille yksi-e, yksi-i ja yksi-k.



Omaani olen ihan tyytyväinen, tosin minua kymmenen vuotta nuoremmat eivät varmasti ole yhtä tyytyväisiä nimeensä, niin paljon heitä on.

Nyt kyllä aikuisena tykkäisin ja pidän lapseni nimestä kovasti.

ihan kivan nimen olisisn saanut. omanimenikin on kiva, silloin aika harvinainenkin, nykyään yleistynyt huimasti.



Nimet jotka ovat nyt muodissa, ovat muuten nimiä joita minä ja kaverini ihailimme pienenä. tehtiin listoja kivoista nimistä, joten muistan ne aika tarkkaan. listalla oli mm. ella, venla, elsa, sara, emma, leevi, lassi, eetu onni kasperi,.. nämä olivat silloin vähän harvinaisempia. nyt en sitten viitsinytkään laittaa mitään noista nimistä lapselleni, kun ovat niin yleisiä. onkohan tässä jokin korrelaatio?

Minut on kastettu rakastamani mummin kaimaksi ja pidän nimestäni.

Tyttäreni on uusperheen toivottu ainokainen, hänelle oli täydellinen nimi valmiina jo ennenkuin lapsesta tai tämän sukupuolesta oli tietoakaan - tyttären etunimi on siis isän etunimi takaperin kirjoitettuna.

Ja alkuperäiseen kysymykseen vastauksena totean, että tämäkin nimi olisi Itä-Suomalaiselle sopivasti venäläisvaikutteinen, mulle ihan ok, mutta lähes 40 vuotta sitten nykyinen tyttäreni nimi olisi ollut liian omituinen

nimeksi Venla, kun olin noin 14v tai Ronja. Siitä on jo noin 20 vuotta aikaa ja nyt etenkin Venla on muotinimi. Aika jännä juttu!



ja olisin tykännyt tyttäreni nimestä jo lapsena. Silloin se oli melko harvinainen, tosin tunsin yhden sen nimisen tytön. Nyt se on yleisempi, mutta ei ihan muotinimi.

sillä oma nimenikin oli mielestäni liian harvinainen tuolloin (n. 30 saanut syntymävuotenani sen nimen). Vähän vanhempana aloin kyllä arvostaa nimeäni (joka nyttemmin on jo hieman tavallisempikin). Esikoistyttäreni nimi ei ole ihan tavallinen (syntymävuotenaan n. 50 kaimaa), mutta on omassa ikäluokassaan himpun verran yleisempi kuin minun omani oli aikoinaan. Maailman ihan tytön nimi se kyllä on :) joten kaipa sen itsellenikin kelpuuttaisin.