Lihavuus = syömishäiriö?

Syömishäiriö se on ahminen myös, ei pelkästään anoreksia tai bulimia.

Jos on ihan sinut itsensä ja liikakilojensa kanssa niin ei ole mikään syömishäiriö. Toisille kilot tarttuu vaan herkemmin kuin toisille ja jos ei asiasta stressaa sen ihmeemmin niin asiahan on ihan ok.



Omasta lihavuudestani taas voisin käyttää nimitystä syömishäiriö. Sillä ei ole oikeasti merkitystä minkä painoinen ole, sillä en ikinä näe itseäni kuin lihavana, no oikeasti olenkin nyt lihava, mutta muistelen aikaa joitakin vuosia sitten kun olin oikeasti ihan hoikka.



Mulla syöminen on tunneasia. Kaikki tunteet täytän ruualla, mikä johtaa kuitenkin itseinhoon. Kun olen haukannut palan leipää suren jo sen loppumista. Salailen syömistä, en pysty syömään muiden seurassa tuntematta häpeää. Kun ostan herkkuja, keksin aina jonkin peitetarinan miksi niitä täytyy ostaa, vaikka eihän kukaan edes kysy syytä.



Olen ollut paljon tekemisissä alkoholisnin kanssa ja tunnistan itsestäni samat piirteet, ainoa poikkeus on ettei riippuvaisuuteni liity alkoholiin vaan ruokaan.



Jos olisi jokin samanlainen kerho kuin AA mutta ruokariippivaisille liittyisin heti.

Minulla ei ole, vaikka liikakiloja onkin. Mutta istumatyö, herkkujen syönti on ongelmani. Elämästä muuten nautin ja olen hyvin iloinen persoona :)

Mutta suurin osa ihmisistä lihoo, koska syövät liikaa kulutukseensa nähden. As simple as that.



Ystävä lihosi juuri 10 kg, kun lopetti urheilun nilkkavamman vuoksi. Olisi pitänyt syömisiään myös vähentää, kun kulutus väheni.