Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Meillä arkoja lapsia
02.09.2010 |
Kävin pojan kanssa lääkärissä eikä uskaltanut vastata ensinnäkään oikein mitään lääkärin kysymyksiin. Sitten laittoi kädet silmille eikä suostunut ottamaan niitä pois koko käynnin aikana. Normitutkimukset saatiin juuri ja juuri tehtyä ja poika vähän itkikin. Mitään tasapaino tms. tutkimuksia ei voitu tehdä kun lapsi piti tiukasti käsiä silmillä. Kyse on 5-vuotiaasta, mutta myöskään 3-vuotiaamme edellisestä neuvolakäynnistä ei tullut mitään kun ei suostunut minkäänlaiseen yhteistyöhön.
Myöskään vanhempi lapsemme ei vastaa mitään jos joku vieras aikuinen (tai lapsi) kysyy häneltä jotain. Olen yrittänyt painottaa, että pitää tervehtiä, mutta mumisee vain jotain hiljaa.
Uimakouluun poika ei olisi halunnut lähteä millään vaikka rakastaa uimista. Sitten kun oli viimein saatu houkuteltua sinne, oli hänellä hauskaa.
Onko lapsemme vaan tavattoman ujoja vieraassa seurassa vai eikö ole osattu kasvattaa heistä reippaita?
Tutussa seurassa ovat kyllä ihan "normaalisti". Rasittavaa välillä.
Kommentit (4)
ja esikoinen oli heistä pahin. Kaikki ajattelivat aina, että ompa meillä huonokäytäksisiä lapsia, mutta kotioloissa lapset käyttäytyivät kauniisti, kiittivät silloin kun kuului jne. vieraissa paikoissa eivät uskaltaneet. Nyt ovat kouluikäisiä ja reipastuneet aivan hurjasti. Älä painosta heitä olemaan reippaampi tai tee ujoudesta jotenkin huonoa asiaa. Meillä tuo ujous on tod.näk. tullut geeneissä ja nyt esikoinen on nyt reippaampi jopa kuin minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
http://fi.wikipedia.org/wiki/Mutismi
eivätkä vanhemmat suostu hakemaan lapselle apua, vaikka diagnoosi on ollut tosi kauan. Koulukiusattu raukka tarvitsisi apua, mutta kun vanhemmat vaan selittelevät tuota heillä nyt vain on sellainen luonne.
ja tukeminen, tukeminen ja tukeminen, sekä se, että niitä lapsia ei pidetä siellä takakammarissa vaan annetaan niille onnistumisen kokemuksia sekä oikeasti se, että niillä on ystäviä ja harrastuksia.
Alue: Aihe vapaa
Jotka hädin tuskin pakosta tervehtivät, vetäytyivät selkäni taakse jne. Ja isommat menivät hoitoon 2v iässä, joten ei voi syyttää kotiäidin piilottamista ipanoista.
Heillä vain on sellainen luonne! Nyt isompina (vanhin jo lukiossa) ovat ns. reipastuneet, mutta edelleenkin hitaita syttymään uudessa seurassa. Esitelmät jne. sujuvat todella hyvin, vaikka esiintyminen ihan normaalin rajoissa pelottaa.
Annan lasteni olla omanlaisiaan, itse olin superujo varmaan 15 vuotta, kunnes tajusin, että ei maailma niin kamala paikka ole.