iso ikäero

ja ilmeisen hyvä tuuri, kun tämä ero on ollut todella hyvä. Esikoinen on tyttö ja tämä nuorempi on poika, ovat alusta asti olleet ns erottamattomat, ei uskois? Erittäin harvoin ovat tapelleet.



Niin toivon, että heillä jatkuisi sama fiilis vielä sitten aikuisinakin.

Minustakin 4 v. on hyvä ikäero.



Kuitenkin on sanottava että sisarussarjasta pojilla joilla on ikäeroa toisiinsa 12v. ovat erityisen läheisiä. Näin on ollut aina. Poika odotti innolla vauvan syntymää ja yhä riittää aikaa ja mielenkiintoa pikkuveljelle ja toisin päin. Iät nyt 18v. ja 6v.

Esikoisen ja 4. lapsen ikäero on 10 vuotta ja tämäkin pari on erityisen läheinen.

Kaikki vastaavat, että JUURI se heidän lastensa ikäero on se paras. Oli se sitten 1 vuotta tai 20 vuotta.

Entä pupujusseille?

suurin osa elämää eletään kuitenkin aikuisena, joten siinä vaiheessa on ihan sama onko sisarus 1 vai 10 vuotta vanhempi!

Pääasia, että lapsella on sisaruksia!

Kiva kuulla, että isosta ikäerosta huolimatta lapset ovat todella läheisiä. Mietin itse, että esikoisen mennessä kouluun olisi käytännöllistä olla kotona vauvan kanssa. Ei joutuisi pieni koululainen kasvaa liian nopeasti isoksi.

mun tyttö 6v ja poika 15v ovat erittäin läheisiä. Poika ajattelee aina pikkusiskoa ja hänen vointia ja ottaa hänet huomioon joka asiassa. Vaikka on vielä 18v poika ja 16v tyttö niin silti on tämä 15v poika se joka huolehtisi parhaiten pikkusiskosta jos on tarvetta hoitoapuun.

ja vanhemmalla on myös nuorempia sisaruspuolia.



Ikäero ei ole haitannut, äidillehän pienestä apulaisesta on tuossa tilanteessa paljon apua, ja hoivavietti (varsinkin tytöllä) on kovimmillaan juuri tuohon aikaan. On myös sen verran jo koululaisella järkeä päässä, että uskaltaa hetkeksi jättää yksinkin vauvan kanssa.



Toki eivät ole mitenkään paita-ja-peppu -sisaruksia, isommalla on jo oma elämä ja onneksi pihalla on paljon samanikäisiä kavereita molemmille. Mutta kyllä pienempi ainakin kaipaa sisartaan kun on pidempään poissa ja varsinkin pienempänä suorastaan riehaantui onnesta kun tuli takaisin.

Kiva kuulla, että isosta ikäerosta huolimatta lapset ovat todella läheisiä. Mietin itse, että esikoisen mennessä kouluun olisi käytännöllistä olla kotona vauvan kanssa. Ei joutuisi pieni koululainen kasvaa liian nopeasti isoksi.

Taas vauvan? Ja taas..?

liian suuri ikäero. toki kätevää jos toinen on koulussa kun hoidat toista kotona, mutta ei niille kyllä ole seuraa toisistaan enää tuolla ikäerolla.

esikoisen ja kuopuksen ikäero 15-v. Eivätkä tosiaan leiki keskenään, jostain syystä... mutta aivan ihanan upea suhde näiden kahden pojan välillä. Teinistä on löytynyt sellaisia piirteitä, joita en olisi voinut kuvitellakaan ennen vauvan syntymää. Kun tulee koulusta, ensimmäisenä pikkuveljeä tervehtimään ja voi sitä riemua!

esikoisen ja tammikuussa syntyvän kuopuksen ikäeroksi tulee reilut 8 vuotta. Esikoinen on tosi iloinen tulevasta sisaruksesta ja odottaa kovasti että pääsee vauvaa hoitamaan:) Eli hyvä näinkin.

ikäeroa 9 vuotta, oli se sitten hyvä tai ei. Itselläni ja pikkusiskoillani on n. 7 vuotta, kun he olivat pieniä en kauheasti niiden kanssa leikkinyt kun oli omat kaverit jo. Nyt aikuisina ollaan tosi läheisiä ja odotellaan vauvojakin yhtä aikaa :-) Aina ei ole edes mahdollista "suunnitella" millä ikäerolla lapsia tulee, niitä tulee kun on tullakseen.

Ovat minulle rakkaita ja suht läheisiäkin. Onneksi olen saanut hiedät. Mieheni suhde 3 v nuorempaan siskoonsa on etäisempi. Eli ei ikäero kaikkea ratkaise, muut seikat enemmänkin.



3v ikäeroa en suosittele vaikka omilla isommilla lapsillani sellainen onkin. 3v on vielä pieni ja tarvitsee äitiä, mutta toisaalta iso ja tarvitsee leikkiseuraa. Tämä yhdistettynä vauvaan oli minusta hankalaa. Mieluummin 2 tai 4 vuotta kuin 3.

eli 14 vuotta vanhimman ja nuorimman välillä. Silti he ovat läheisiä toisilleen ja isommat leikittävät pienintä. Tuossa vähän asiaa taannoin murehtiessani tuli mieleeni, että äitini ja minun ikäero on 25 vuotta, ja silti olemme mitä parhaat ystävät, kun taas mieheni tapaa kaksoisveljeään erittäin harvoin eikä kovinkaan sydämellisesti. Joten ei se taida olla iästä kiinni, miten yhdessä viihdytään.

Meillä ainakin teinistä on sitten jo seuraa sille pienelle ekaluokkalaiselle, eikä taaskaan ole "kokonaan" yksin. Auttaa läksyissä, välipaloissa, muistuttaa kotiintuloajoista jne.



Eli ei tarvitse uutta vauvaa tehdä että hyötyy taas tuosta 7 v ikäerosta. :-)

Kiitos vastauksista!



Toista lasta olen alkanut miettiä vasta nyt sillä nykyinen mieheni haluaisi kovasti lapsen. Ennen olin varma, etten toista lasta halua.



Olisi myös mukavaa kokea ihan tavallinen perhe-elämä. Olen ollut lapseni kanssa tämän syntymästä asti yksinhuoltaja. Toisen lapsen koulun aloituksen miettiminen ei ole kovin ajankohtaista nyt :)(joku sitä kommentoi).

onko kiva kun sai 2-vuotiaan siskopuolen.. Me asuttiin pojan kanssa kaksin ikuisuus, ja kun löysin uuden miehen, poika oli onnensa kukkuloilla kun tajusi että voi saada sisaruksia. Nyt meillä on sitten 10-vuotias poika ja 2-vuotias tyttö Ikäero on niin suuri, ettei kiusaamista ja tappelua tule, päinvastoin! Poika kiukuttelee kun en anna heidän olla vielä pihalla kaksin, ja odottaa ensi kesää (sanoin että kun sisko on 3-vuotias, saa vahtia häntä ..)



Sisarus on rikkaus, oli ikäeroa 1 tai 10 vuotta..



t. Äiti raskaana ;)

Oikein hyvä.



Ystäväperheessä on 3 lasta - seitsemän vuoden välein.



Veljelläni ja minulla on 10 vuotta. Isälläni ja siskollaan 14 vuotta. Ystävälläni ja siskollaan 14 vuotta.



Kaikissa ikäeroissa on omat hyvät ja huonot puolensa. JOS olisin saanut itse määrätä, minulla olisi kaksi tyttöä kahden vuoden ikäerolla. Mutta elämä on. Ja olen hyvin onnellinen isoveljestä ja pikkusiskota. Hyvin onnellinen. Ja tyytyväinen, että uskalsin vielä sen toisen tehdä (siis yrittää) - ei ihan teininä : D

esikoisen ja kuopuksen ikäero 15-v. Eivätkä tosiaan leiki keskenään, jostain syystä... mutta aivan ihanan upea suhde näiden kahden pojan välillä. Teinistä on löytynyt sellaisia piirteitä, joita en olisi voinut kuvitellakaan ennen vauvan syntymää. Kun tulee koulusta, ensimmäisenä pikkuveljeä tervehtimään ja voi sitä riemua!

Meidänkin mörisevä teini on aivan onnessaan pikkusiskostaan. Vahtii, hoitaa ja auttaa. Ovat molemmat aivan innoissaan toisistaan. Vaikka ikäeroa on se 14 vuotta.

Sisarukset ovat niiin suuri rikkaus elämässä - ikäeron ollessa mikä tahansa!

Ja kyllä nämä kaksi telmivät, konttailevat yhdessä.

Se äiti, joiden lapsilla 14 vuotta ikäeroa.