Lue keskustelun säännöt.
Outo laji vieraalta planeetalta: vuorotyöläinen...
01.09.2010 |
Ei luulisi enää ihmisille olla vaikeaa ymmärtää epätyypillisten työaikojen tekijöitä, muistelen lukeneeni että jo kohta kolmannes kaupunkien asukkaista tekee muuta kuin 8/9-16/17 -työaikaa.
Mutta niin se vaan on. Käytännön järjestelyt tuottavat päänvaivaa, esim. vuoropäivähoitoon on kova tunku. Jos - luoja paratkoon - joskus haluaisin erota miehestäni, joutuisin ehkä antamaan lapset hänelle, sen verran hankalaa elämä olisi yksinhuoltajana näillä säännöllisen epäsäännöllisillä työajoilla.
Tuttavat ja jopa jotkut ystävätkin eivät millään ymmärrä, miksi en pääse iltaisin rientoihin ja harrastuksiin. Vaikka kuinka tietävät vuorotyöläisyyteni. Työni sattuu olemaan iltapainotteista ja jos minun joskus on mentävä jonnekin klo 18, joudun järjestämään siihen arkivapaan, eli se ei onnistu jos tieto menosta tulee lyhyellä varoitusajalla. Säännöllisistä kerhoista/harrastuksista tietyyn aikaan tiettynä päivänä viikossa en ole voinut edes unelmoida teini-iän jälkeen.
Onneksi mies auttaa kaikin tavoin. Hän tekee päivätyötä, ja voi hoitaa lapsia iltaisin. Mutta selittää joutuu siis aika usein, miksi ei voikaan osallistua vanhempaintoimikunnan kokoukseen tai miksi lapsella on aamulla päällä hiukan erikoiset vermeet (kun mies on vienyt hänet hoitoon).
;-)
Onko muita vuorotyöläisiä, miten te jaksatte ja sumplitte perhe-elämän yhteen vaikeiden työaikojen kanssa?
Kommentit (19)
mutta toivoisin, että ympäristö sopisi sen kanssa yhteen pienemmällä kitkalla.
En edes voisi vaihtaa duunia, alallani ei kauheasti ole tarjolla kuin vuorotyötä. Vuorolisät, no hehe... ei niillä kuule juhlita. Pari hunttia kuussa! En usko, että kukaan luopuu illoista ja osin viikonlopuista ja juhlapyhistä sillä hinnalla.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mieskin on vuorotyöläinen, onneksi saatiin lapset vuoropäiväkotiin. Pelottaa vaan ajatella, miten hemmetissä me tää elo sumplitaan, kun lapset menee kouluun. Ip-hoitoa kun ei ole vuorotyöläisille.
Itse tykkään 2 vuorotyöstä. Iltapainotteinen työ on mun mieleeni kun en ole mikään aamuvirkku. Harrastaa voi muulloinkin kuin illalla.
Onneksi 4 v sitten tarjoutui mahdollisuus siirtyä päivätyöhön. Tämä oli just kun lapsi oli menossa eskariin. Aiemminhan se ei niin haitannut, sopi oikeastaan hyvin, sillä mies on päivätyössä. Mutta koululaisen rytmiin äidin päivätyö sopii paremmin, se on kyllä totta. Toivon palaavani vuorotyöhön sit kun lapsi on isompi. Työni nyt on ok, mutta mitä oikeasti haluaisin tehdä on todella iltapainotteista työtä.
meillä yhtälöä vaikeuttaa, että yksi kolmesta lapsesta on assi eli tosi tiukasti kiinni rutiineissaan.
Kaiken pitäis siis tapahtua samaan aikaan ja samalla tavalla. Mies tekee meilläkin normiaikaa, se helpottaa.
Mutta mun on pakko joustaa tosi paljon. Vaikka kuinka ois ollu töissä yöllä, on aamulla hoidettava tuo as-lapsi hoitoon, koska se on siihen tottunut ja menee lukkoon, jos homma ei mene kuten normaalisti. Ollaan kyllä yritetty totuttaa häntä muutoksiin ja tietyssä mitassa se onnaakin, mutta kiireiset aamut on vähän toinen juttu.
Väsyttää oikeastaan aina arkisin. Vkl on mulla onneksi vapaita, sillon saa hiukan levätä.
Lapsien harrastukset on pidetty vähissä, ei kerta kaikkiaan ole ketään kuskailemaan jotain lapsista joka ilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse tykkään 2 vuorotyöstä. Iltapainotteinen työ on mun mieleeni kun en ole mikään aamuvirkku. Harrastaa voi muulloinkin kuin illalla.
tai siis tiedän vuorot kyllä pari vk etukäteen, mutta ne ei kulje missään järjestyksessä tyyliin viikko aamua ja viikko iltaa. Ollaan sen verran pieni tiimikin, etten saa läpi sellasta vuorotoivetta, että saisin tilaisuuden olla aina samana viikonpäivänä vapaana.
Mulla ei ole kuin harvoin aamuhukeja, yleensä duuni päättyy aikaisintaan kello 21 (alkaa aina klo 9-13 välillä, eli duunipäivät on pitkiä). Arkivapaat on kivoja, mutta ne siis tulee ihan epäsäännöllisesti.
Iltahukit sopis mun päivärytmiin sinänsä ok, mutta kun on joka tapauksessa pakko herätä panemaan lapset pk-kuntoon (vaikka mies ne veisikin, ei selviä aamurumbasta yksin eikä tässä huushollissa saisi unirauhaakaan).
ap
Lapsien harrastukset on pidetty vähissä, ei kerta kaikkiaan ole ketään kuskailemaan jotain lapsista joka ilta.
asutaan stadissa ja vaikka täällä mukamasti on hyvät harrastusmahdollisuudet, ne yleensä aina sijaitsee toisessa kaupunginosassa, eikä lapset voi mennä sinne yksin. Pitäisi siis täälläkin kuskata.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
opettanut (tai lähinnä, antanut opetella) sen miehen pukemaan lapsen niin ettei se vaadi selityksiä ja jättänyt väliin sellaiset harrasteet mihin en kuitenkaan pääsisi - mukaan lukien vanhempaintoimikunnat.
opettanut (tai lähinnä, antanut opetella) sen miehen pukemaan lapsen niin ettei se vaadi selityksiä ja jättänyt väliin sellaiset harrasteet mihin en kuitenkaan pääsisi - mukaan lukien vanhempaintoimikunnat.
kyllä meilläkin mies osaa monenmoista, mutta on sillä sen verran huono värisilmä ja ylipäänsä taju vaatteista, että voi pukea liikaa päälle tai panna eripariset ulkovaatteet jne. Ei se nyt mikään kohtalon asia ole, tietenkään, joskus vaan hiukan huokailuttaa, millä silmillä se mies on aamulla lapsiaan katsonut ;-)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
taitaa osa tähän ketjuun vastanneista olla lapsettomia? Musta silloin olikin ihan kiva tehdä vuorotöitä, sen kun nukkui aamulla pitkään tai otti päikkärit.
Mutta kun on pieniä lapsia, ei se enää onnistukaan. Meillä lapset on normaalissa päiväkodissa, mies tekee normityötä. Muttei sekään yksin suostu aamuja hoitamaan,kun illat jo hoitaa. Mun on pakko hoitaa lapset päiväkotiin. Sen jälkeen saisin nukkua hetken, mutta en saa enää kunnolla unta, kun olen tunnin ekana hösännyt.
Olen etsinyt päivätyötä, mutta nyt on tosi huonosti mitään tarjolla.
mies päivätöissä, mutta omat työni usein iltaa ja epäsäännöllistä 3-vuoroa.
usein olen niin väsynyt, että kotona ei jaksa muuta kuin nukkua ja kiriä univelkaa pois. kotityöt yritän jakaa tasapuolisesti, vaikka itselleni aamupäiviin tuleekin haalittua paljon sellaista, minkä joku muukin voisi tehdä.
lapset koulussa, joten se helpottaa jo jonkin verran asioita. selviävät pari tuntia päivisin keskenään, kun meillä miehen kanssa kotivuoron vaihto ei aina mene yksi yhteen.
miestä ottaa päähän lähinnä se, että saattaa mennä useampikin päivä, että emme ole kotona toisen hereillä ollessa samaan aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kotityöt yritän jakaa tasapuolisesti, vaikka itselleni aamupäiviin tuleekin haalittua paljon sellaista, minkä joku muukin voisi tehdä.
siitä, että miehelle kasaantuu vastuuta. Vaikka totta kai se kuuluu yhtä lailla miehelle (lastenhoito ja kodinhoito), mutta silti uurastan myös vähän liian paljon jaksamiseni kustannuksella.
ap
ja oon yh, lapset ekalla ja tokalla.
Mun tilannetta helpottaa se, että lasten isä ja avovaimonsa ovat ihania ja joustavia ja lasten tapaamiset isänsä kanssa menee mun työvuorojen mukaan; lapset on heillä, kun olen iltaisin, viikonloppuisin ja öisin töissä. Ilman heidän kummankin joustoa ja ymmärrystä tämän työn teosta ei tulisi mitään. Ja jos onnistuisinkin löytämään päivätyön (mikä on hyvin epätodennäköistä), joutuisin myydä asunnon, nyt raha riittää juuri ja juuri tässä asumiseen.
Eli meillä tää sujuu ihan kivasti, ainoa, mikä mua harmittaa, on se, että yhteisiä vapaapäiviä lasten kanssa on todella vähän, vain se yksi viikonloppu kolmesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miestä ottaa päähän lähinnä se, että saattaa mennä useampikin päivä, että emme ole kotona toisen hereillä ollessa samaan aikaan.
joka sen kanssa joutuu elämään ja katsomaan vierestä, kuin sille, joka sitä työtä oikeasti tekee.
t. vuorotyöläinen myöskin
Mulla 3 siskosta kaksi ja samoin myös veljeni. Mä tein ennen, nyt päivätyössä. tosin olen harvainaisuus omalla työpaikallani, melkein kaikki muut on vuorotyössä. Siinä on hyvät ja huonot puolensa. Vaikeinta näyttää olevan pienten koulukkaiden vanhemmilla, lapsi ei voi jättää yksin, ja yksityinen iltahoitaja tulee kalliiksi.
miestä ottaa päähän lähinnä se, että saattaa mennä useampikin päivä, että emme ole kotona toisen hereillä ollessa samaan aikaan.
joka sen kanssa joutuu elämään ja katsomaan vierestä, kuin sille, joka sitä työtä oikeasti tekee. t. vuorotyöläinen myöskin
viittaan juuri edellä mainitsemaani huonoon omatuntoon ja siihen, että ollessani läsnä ylisuoritan niin maan pirhanasti ;-)
Tietysti se työn vaatimusten ja olosuhteiden ymmärtäminen on minulle kuitenkin helpompaa.
ap
Komppaan AP:n kirjoitusta täysin. Minäkään en varsinaisesti inhoa työtäni, lähinnä elämän sumplinen on välillä hankalampaa kuin muilla. Ja tosiaan ympäristö ei aina ymmärrä, että meidän on pakko tehdä suunnitelmia pitkällekin etukäteen, koska vapaat eivät tosiaan aina ole automaattisesti viikonlopussa ja illat olen minäkin pääsääntöisesti kiinni silloin kun on työvuoro.
Mutta on tässä hyviäkin puolia kun puoliso tekee liukuvalla työajalla päivätyötä. Lapsen tarvii olla tarhassa yleensä vain 6-7 tuntia. Itse vien muksun aamulla 9-10 välillä ja mun työpäivinä mies voi liu´uttaa työaikaansa niin, että pääsee hakemaan lapsen klo 16 maissa viimeistään. Ja tosiaan arkivapaitakin on eli harvoin lapsi on hoidossa viitenä päivänä viikossa.
Ja se mikä on parasta, arkivapaina voi hoitaa päivällä juoksevat asiat tai shoppailut. Ei tarvitse ryysätä pahimpiin ruuhka-aikoihin jonottamaan pankkiin tai lauantaina ostarille luovimaan kaiken muun väen sekaan, vaan nämä voi hoitaa arkena, keskellä päivää kun on mukavan väljää joka puolella :)
Ja tosiaan arkivapaitakin on eli harvoin lapsi on hoidossa viitenä päivänä viikossa. Ja se mikä on parasta, arkivapaina voi hoitaa päivällä juoksevat asiat tai shoppailut. Ei tarvitse ryysätä pahimpiin ruuhka-aikoihin jonottamaan pankkiin tai lauantaina ostarille luovimaan kaiken muun väen sekaan, vaan nämä voi hoitaa arkena, keskellä päivää kun on mukavan väljää joka puolella :)
ap
vaihda päivätöihin jos noin tökkii. Moni ottais mielellään vuorolisät.