Miten lähden selvittämään tämän (henk.koht) ongelman?
Tiedän, että voisin jutella ammattilaisen kanssa, mutta mietin ensin, voinko itse selvittää solmuni.
Minä en saanut lapsuudenkodissani olla sellainen kuin olin. Isäni oli erittäin hallitseva. Muistan, kuinka hän sanoi minulle "et saa ajatella noin!" sekä "tunteita ei saa kuunnella, aina järkeä".
Isäni on kyllä vuosien mittaan fiksuuntunut, enkä siis etsi ratkaisua häneen sinänsä. Eikä ylläolevat väittämät minua (enää) häiritse. Olen ne käsitellyt. Se, mihin etsin ratkaisua on tämä:
Muistan, että minulla on ollut sidottu olo. En ole uskaltanut olla oma itseni. Muistan, että olin lapsena jatkuvasti jännittynyt.
Näin aikuisena ei minulla ole mitään yllämainittuja ongelmia, en ole jännittynyt enkä mitään. Minusta kuitenkin tuntuu, että tämä lapsuuden ajan olotila pitäisi käydä "läpi". Haluan pois tuon muiston, että olin jännittynyt ja ahdistunut.
Mitä keinoja minulla on tähän?
Kommentit (10)
Jossa voi käydä ilmaiseksi muutaman kerran keskustelemassa terapeutin/hoitajan kanssa. Hän varmasti osaa kertoa mitä sinun kannattaisi tehdä.
Evita-lehdessä on tosi hyvä artikkeli "keho muistaa" tai jotain vastaavaa...kertoo siitä, kuinka eri tunnetilat voi jäädä kroppaan vuosikausiksi. Myös tekniikoita, mitä asialle voi tehdä. Lueppas se, mielenkiintoinen!
tunnelukkoterapian kautta skeematerapia-testin. Testi antoi minulle erittäin vahvat pisteet hylkäämisen kohdalla. Tunnistin itseni täysin.
Siinä oli linkki terapeuttien sivuille. Mutta haluaisin tietää, miten tällaista ongelmaa käsitellään? Millä keinoin siitä on mahdollista päästä eroon?
ap
Olen ihan samanlaisella itsetuntemusretkellä, ja ostin itseasiassa sen kirjan Avaa Tunnelukkosi, Vapaudu elämään täydesti, sen kirjoittajat ovat Jeffrey E Young & Jane S.Klosko - suosittelen että luet sen, ainakin se avaa aihetta enemmän.
Olen ihan samanlaisella itsetuntemusretkellä, ja ostin itseasiassa sen kirjan Avaa Tunnelukkosi, Vapaudu elämään täydesti, sen kirjoittajat ovat Jeffrey E Young & Jane S.Klosko - suosittelen että luet sen, ainakin se avaa aihetta enemmän.
Löysin tämän kirjan toista kautta ja olen jo tilannut sen itselleni.
Olen pohtinut tilannettani todella paljon viime aikoina ja hassua, kuinka tunne on menettänyt otettaan vain sillä, että sitä tunnustelee ja maistelee.
ap
Olen ihan samanlaisella itsetuntemusretkellä, ja ostin itseasiassa sen kirjan Avaa Tunnelukkosi, Vapaudu elämään täydesti, sen kirjoittajat ovat Jeffrey E Young & Jane S.Klosko - suosittelen että luet sen, ainakin se avaa aihetta enemmän.
eikä niitä edes tarvitse poistaa. Lapsuutesi on osa sun menneisyyttä ja sitä, mitä olet tänäpäivänä. Hyväksy menneisyytesi, eihän se sinua edes häiritse enää.
Itse olen kasvanut alkoholistin lapsena, selkäsaunat oli arkipäivää. Miksi sitä asiaa kieltämään ja tunteitaan sulkemaan. Ne pitää vaan käydä läpi. Hyväksyä asia se oli silloin, sille en mitään lapsena voinut. Nyt on nyt.
että kun ajattelen jotain tilannetta, eli näen itseni lapsena, niin minua alkaa ihan fyysisesti rinnasta puristaa, kun eläydyn tilanteeseen. Se ahdistus tuntuu vieläKIN kehossa. Eikö se ole merkki siitä, että en ole täysin kyennyt asiaa käsitellemään?
Olen jotenkin tosi surullinen, että olen joutunut elämään lapsena niin. Minun käy sääliksi sitä pientä tyttyöä.
ap
traumatisoitunut. En usko että semmoista on helppo korjata itsekseen. On esim. sellainen tekniikka tuota varten kuin silmänliiketerapia, mutta ei sitä voi itse toteuttaa.