Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mulla on sit epäreilut vanhemmat.
31.08.2010 |
Mä olen vanhempiini yhteydessä lähinnä lasteni takia. He tykkäävät isovanhemmistaa kovasti ja olen omat mielipiteeni haudannut.
Mulla on myös veli, jolla on lapsia. Hänelle vanhempamme ostavat huonekaluja, kaikki lasten vaatteet jne. ja hänen lapsensa ovat tosi usein heillä hoidossa. Kun mun lapset ovat olleet heillä hoidossa ja silloin siellä olivat aina veljenikin lapset. Mä sanoin ettei ole kivaa, kun mun lapset eivät saa ollenkaan laatuaikaa isovanhempiensa kanssa ja joskus he olivatkin siellä ilman serkkujaan. Nyt äitini lupasi hoitaa lapsiani koko viikonlopun. Ilmoitin etukäteen 2 sopivaa viikonloppua ja kappas kummaa meidän lapset eivät voineetkaan mennä sinne, koska veljeni lapset olivat siellä ja toisena mahdollisena viikonloppuna nämä päättivät lähteä reissuun. Ovat eläkeläisiä ja matkustavat paljon, mikä on mun mielestä tosi hyvä juttu, mutta miksi luvata ottaa mun lapset hoitoon, jos ei ole minkäänlaista aikomustakaan tehdä niin. Mua ei kiinnosta mihin he laittavat rahansa, mitä he tekevät, mutta mitä järjeä mun on pitää yhteyttä heihin, jos he odottavat aina vain multa kaikenlaista, mutta itse eivät ole valmiita antamaan mitään takaisin?
Kommentit (7)
sinut asian kanssa, mutta aina joskus jaksan kuvitella jotain muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paitsi että se on siskoni joka on äidissä kiinni. Ja saa apua koko ajan. Odottaa myös että minä otan hänen lapsensa hoitoon silloin kun äitimme ei vahdi. Huh huh.
Samanlaista on meilläkin. Sisko saa paljon enemmän kaikkea, itse en paljon mitään. Niin se on ollut lapsesta saakka.
Teidän siskot ja veljet ajattelevat todennäköisesti samin teistä.tutkimusten mukaan sisaruskateudet ovat yleensä täysin riippumattomia siitä, miten vanhemmat todelllisuudessa käyttäytyvät - lapset kuvittelevat joka tapaukssa, että "kilpaileva" sisarus saa enemmän Kaikkea.
mitä jos ap seuraavan kerran veisi lapset isovanhemmille kylään sellaisena päivänä,kun se sopii isovanhemmille, eikä tyrkyttisi näitä hoitoon omien tarpeinsa mukaan?
Miten te jaksatte pitää kirjaa kaikesta? Kannattaisi enemmin keskittyä niihin oman elämän positiivisiin asioihin eikä velloa negatiivisia asioita, joille ei voi mitään; turhaa energian hukkaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhu ap vanhemmillesi. Kerro mitä mietit ja että jos isovanhemmat haluavat hyvän suhteen sinun lapsiisi, niin ei se noin tapahdu. Meillä on appivanhempien kanssa ollut vähän sama tilanne, aina kun joku lapsistamme pääsi sinne kylään, oli siellä myös muita lapsenlapsia ja nämä veivät varmasti 90% isovanhempien huomiosta. Olisivat edes serkukset leikkineet yhdessä osan ajasta, mutta jostakin syystä leikit eivät osuneet yhteen millään ja kuulin nuorempien serkkujen vain roikkuneen isovanhemmissaan ja pomottaneen heitä.
Välillä isovanhemmat tulivat meille ja lähes joka kerta heillä oli silloinkin joku toinen lapsenlapsi mukana. Heillä oli mukana myös hillitön läjä "tuliaisia" lapsillemme, oli vaatetta, tavaraa, valtavat karkkipussit jokaiselle jne.
Puhuimme asiasta, sanoimme, että lapset eivät opi tuntemaan isovanhempiaan ollenkaan ja lapsille isovanhemmat ovat vain valtava kasa lahjoja tai etäiset serkkujen kanssa olevat ihmiset, jotka eivät näytä olevan yhtään kiinnostuneita meidän lapsista. Märinähän siitä tuli, sekä useamman kuukauden tauko yhteydessä kun emme arvostaneet heidän tapaa olla isovanhempia.
Nyt lapset ovat sitten sen verran isoja, ettei heitä juuri huvita lähteä isovanhemmille, toisilla isovanhemmilla kyllä käyvät ja soittelevat puolin ja toisin ja tämä suhde mättää taas appivanhempia kovasti. Sain kesälläkin anopilta isot rähinät kun menin lasten kanssa omien vanhempieni mökille lomalle, enkä mennyt heidän mökilleen. Meillä puhuminen ei auttanut, mutta ehkä teillä se auttaa. Ehkä siinä pitää vaan saada isovanhempien silmät avattua ennen kuin on myöhäistä. Meillä nuorimmainen ei toisia isovanhempiaan oikeastaan tunne ja hyvä kun isovanhemmat edes muistavat millä luokalla lapsi on. :(
Alue: Aihe vapaa
en osaa sanoa muuta kuin, että ole onnellinen siitä, että et itse ole enää noin sidoksissa vanhempiisi kuin veljesi on. Ikävää lapsianne kohtaan tuo, että eivät saa kahdenkeskistä aikaa isovanhempien kanssa. Mä olen jo kauan sitten tullut omalla kohdallani siihen tulokseen, että pikkuveljeni on etenkin äidilleni se nro. 1. kaikessa. En enää edes odota mitään muuta :) Helpotti oloa kummasti, kun luopui omista sisäisistä vaatimuksista tai tarpeista omia vanhempiaan kohtaan.