Jos joutuisit tekemään lapsesi rahoista tiliä maistraattiin, niin ilmoittaisitko jos.... (ov)

puolisolta perintöä? Siinä tapauksessa lapsen osuus perinnöstä kuuluisi valvonnan piiriin automaattisesti.



Mitä taas omaan rahankäyttööni tulisi, käyttäisin vain ja ainoastaan omaa tiliäni. Toki säästäisin myös lapsen tilille pienempiä summia, varsinkin jos en pysytyisi tallettamaan ko. tilille lapsilisiä.



Entäpä jos lapsia olisi useampia? Silloin ehdottomasti vain ja ainoastaan oma tili, jolta mahdollisuuksien mukaan rahaa lasten kunkin henkilökohtaisille tileille.

joskus ei sisaruksista tai muista lähisukulaisista löydy luotettavaa ihmistä edunvalvojaksi. Tiedän tapauksen, jossa sisko toimi veljensä edunvalvojana, ja luonnollisesti oli saanut tilinkäyttöoikeuden veljensä tileihin. Tuloksena rahojen katoaminen tililtä...

lasten kuolleelta vanhemmaltaan perimä omaisuus. Eli jos kysymys on lasten elämisestä ja vaatteista, fillareista, harrastuskustannuksista jne. niin tokihan ne maksetaan niistä rahoista, joilla perhe elätetään eikä niin, että syödään lasten perintöjä.

Ei ole kyse perinnön turvaamisesta vaan SÄÄSTÄMISESTÄ (uutta tulevaa rahaa you know...)

Aloitus kuului näin:

"Jos joutuisit tekemään lapsesi rahoista tiliä maistraattiin, niin ilmoittaisitko jos.... (ov)

Eli jos puolisosi olisi kuollut ja joutuisit joka vuosi tekemään kaikesta käytetystä rahasta tiliä kuitteineen, niin tekisitkö sen? Edellyttää sen että tili on lapsen nimellä. ja maistraatti valvoo rahankäyttöä niin että ei välttämättä hyväksy esim. pyöräostoja tilitä 2-3 vuoden välein vaikka kasvava lapsi.

Vai avaisitko omalle nimellesi tilin johon lasta varten säästäisit rahaa ja lahjoittaisit lapselle ne rahat sitten lahjoitusssäännösten mukaisesti 18 vuotta täytettyänsä - tai kustantaisit niillä ajokorttia ym."

Säästäminen ja lahjoitus oli tuossa kuitattu yhdellä lauseella, kaikessa muussa raha menee kulutukseen - fillarin ostoon, ajokortin kustantamiseen. Lisäksi ap:ta närästää, kun kaikki kulut eivät valvontalautakunnalle kelpaa. Kirjoituksesta ei saa sitä vaikutelmaa, että rahaa on ylen määrin lahjoitettavaksi saakka.

Ap opetelkoon kirjoittamaan ennen kuin nälvii toisia luetun ymmärtämisestä.

vaan ihan yhtä hvyin voi etsiä jonkun luotetun henkilön ystävä- tai tuttavapiiristä. Toki kannattaa etukäteen vähän puhua siitä, millaisia ajatuksia edunvalvojaehdokkaalla on rahankäytöstä.



Tietenkin on aina tapauksia, joissa luotettavaa edunvalvojaa ei löydy. Silloin on pakko turvautua virkaedunvalvojaan. Tämä on kuitenkin useimmiten se huonoin vaihtoehto.

näissä tapauksissa voi olla edunvalvoja? Me olemme mieheni kanssa lastemme edunvalvojia (lapsilla osakkeita, joiden arvo yli sen arvon) ja teemme siis itse tilinpäätökset maistraattiin. Tilinpäätöksessä pitää ilmoittaa myös lasten käyttötilit, mutta niistä riittää vain joulukuun tiliote. koskaan ei ole kyselty, miksi rahaa on tänä vuonna vähemmän kuin viime vuonna...

tilanteita, joissa lapsen ja eloon jääneen vanhemman edut ovat tavallaan ristiriidassa. Ainakin perinnönjaossa ja mahdollisesti myös omaisuutta myydessä. Jos eloon jäänyt vanhempi on määrätty edunvalvojaksi (en edes tiedä, onko se mahdollista), niin jokaista tällaista tilannetta varten pitää pyytää maistraattia määräämään edunvalvojan sijainen. On yksinkertaisempaa, jos edunvalvoja on alunperin määrätty siten, että eturistiriitatilanteita ei tule ja sijaista ei tarvitse määrätä.

Kun rahat ovat omissa nimissä olevalla tililläni, minulla on myös mahdollisuus vaikuttaa siihen, mihin niitä käytetään sen jälkeenkin, kun lapsi on täyttänyt 18. Kaikki eivät ole vielä 18-vuotiaina kypsiä käsittelemään suurempaa rahasummaa, vaan osalla ne pitkään säästetyt rahat kuluvat siinä vaiheessa aika kevyesti biletykseen ym.

Tiedän itsekin tapauksen, jossa vanhemmat säästivät rahoja tilille, joka oli lapsen nimissä. Säästöjä oli paljon, pesämunaa omaa asuntoa ja tulevia opiskeluja varten. Kävi sitten niin, että lapsen täytettyä 18-vuotta, olivat pankista olleet yhteydessä tähän "lapseen" ja kertoivat tilistä ja rahasummista (lapsi ei ollut tietoinen tilistä, eikä summista). Eräänä päivänä lapsi oli ilmestynyt kotiin upouuden auton kanssa, kehuen, että olivat pankista ilmoittaneet hänellä olevan tili ja siellä paljon rahaa. Vanhemmat eivät olleet tietoisia pankin toiminnasta ja lopulta siinä kävi niin, että 18-vuoden säästöt menivät autoon, alkuperäisen tarkoituksen sijasta, eivätkä vanhemmat voineet tehdä asialle mitään. Että näin. (vähän ohi alkuperäisen aiheen, mutta..)

Tilin käyttöoikeuden voi määritellä siten, että nostamiseen tarvitaan aina esim. äiti, isä ja lapsi. Tämän voivat vanhemmat määritellä ja kaikkien nimet tarvitaan tämän muuttamiseen.

Lapsen omalle tilille säästämisellä on se etu,että välttyy lahjaverolta. Esimerkkinä: Verottomana voi lahjoittaa lapsilleen kolmen vuoden välein 4000€ kumpikin vanhempi. Jos isovanhemmilla on varaa, hekin voivat tehdä saman. Kuitenkin vanhempien tapauksessa. Lapselle siis kertyisi säästöjä 0-18v aikana täydellä määrällä molempien vanhempien osuuden kanssa 48 000€. Tiliin voi määritellä siis käyttöoikeuspykälän, joka estää väärinkäytön. Tilin voi myös siirtää ennen 18 vuotta omalle nimilleen, mutta silloin maksat tuosta summasta lahjaveron. Jos isovanhemmat säästävät yhtä paljon, on lapsella ja sievoinen summa. Asiat voi siis hoitaa myös monella tavalla.

tarvitse erikseen määrätä eloonjäänyttä vanhempaa edunvalvojaksi, vanhemmat ovat lakimääräisiä edunvalvojia ellei toisin päätetä. Sijainen intressiristiriidan vuoksi tuossa tilanteessa toki tarvitaan, jos tehdään esim. ositus lesken ja kuolinpesän välillä.

tilanteita, joissa lapsen ja eloon jääneen vanhemman edut ovat tavallaan ristiriidassa. Ainakin perinnönjaossa ja mahdollisesti myös omaisuutta myydessä. Jos eloon jäänyt vanhempi on määrätty edunvalvojaksi (en edes tiedä, onko se mahdollista), niin jokaista tällaista tilannetta varten pitää pyytää maistraattia määräämään edunvalvojan sijainen. On yksinkertaisempaa, jos edunvalvoja on alunperin määrätty siten, että eturistiriitatilanteita ei tule ja sijaista ei tarvitse määrätä.

Maistraatti on kiinnostunut tietämään mitä lasten omaisuudelle kuuluu eli perinnölle ja eläkkeelle (alaikäinen lapsi saa eläkettä vanhemman kuoltua).

Näistä pitää tehdä kirjallinen selvitys maistraatille, siihen on oma lomake.

Se mitä teen omalla omaisuudellani ei maistraattia kiinnosta. Eli en avaisi lapsen nimiin tiliä (on kyllä jo, mihin eläke menee, mutta kun se maistraatti haluaa tiliotteet), vaan pidän rahat itselläni ja rahoitan sen mihin on varaa, kuten olisimme tehneet puolisoni eläessä esim autokoulua en välttämättä rahoita, uuden pyörän toki 2-3 v välein, sen maistraatti hyväksyy.

Eli jos puolisosi olisi kuollut ja joutuisit joka vuosi tekemään kaikesta käytetystä rahasta tiliä kuitteineen, niin tekisitkö sen?

Kun rahat ovat omissa nimissä olevalla tililläni, minulla on myös mahdollisuus vaikuttaa siihen, mihin niitä käytetään sen jälkeenkin, kun lapsi on täyttänyt 18. Kaikki eivät ole vielä 18-vuotiaina kypsiä käsittelemään suurempaa rahasummaa, vaan osalla ne pitkään säästetyt rahat kuluvat siinä vaiheessa aika kevyesti biletykseen ym.

Tiedän itsekin tapauksen, jossa vanhemmat säästivät rahoja tilille, joka oli lapsen nimissä. Säästöjä oli paljon, pesämunaa omaa asuntoa ja tulevia opiskeluja varten. Kävi sitten niin, että lapsen täytettyä 18-vuotta, olivat pankista olleet yhteydessä tähän "lapseen" ja kertoivat tilistä ja rahasummista (lapsi ei ollut tietoinen tilistä, eikä summista). Eräänä päivänä lapsi oli ilmestynyt kotiin upouuden auton kanssa, kehuen, että olivat pankista ilmoittaneet hänellä olevan tili ja siellä paljon rahaa. Vanhemmat eivät olleet tietoisia pankin toiminnasta ja lopulta siinä kävi niin, että 18-vuoden säästöt menivät autoon, alkuperäisen tarkoituksen sijasta, eivätkä vanhemmat voineet tehdä asialle mitään. Että näin. (vähän ohi alkuperäisen aiheen, mutta..)

kuulostaa kyllä vähän hölmöltä. Lapsi oli noin vain käynyt nostamassa rahat ja ostamassa auton? Ei yhtään neuvotellut vanhempien kanssa? Mikseivät vanhemmat kertoneet aiemmin tästä rahasta, jos eivät halunneet lapsen tuhlaavan sitä autoon vaan johonkin muuhun? Ja onko tuo auton osto nyt sitten niin kamalaa? Vai oliko maksettu selvästi ylihintaa?

En säästäisi rahaa lapsen tilille, kuten en säästä omankaan lapseni tilille. En näe mitään syytä siihen.



Vaikka siitä et mitään kysynytkään, niin minusta on aivan oikein, että alaikäisen rahojen käytöstä joutuu tekemään selvityksen maistraatille. Tarkoitus on suojella lasta.

Kun rahat ovat omissa nimissä olevalla tililläni, minulla on myös mahdollisuus vaikuttaa siihen, mihin niitä käytetään sen jälkeenkin, kun lapsi on täyttänyt 18. Kaikki eivät ole vielä 18-vuotiaina kypsiä käsittelemään suurempaa rahasummaa, vaan osalla ne pitkään säästetyt rahat kuluvat siinä vaiheessa aika kevyesti biletykseen ym.

Tiedän itsekin tapauksen, jossa vanhemmat säästivät rahoja tilille, joka oli lapsen nimissä. Säästöjä oli paljon, pesämunaa omaa asuntoa ja tulevia opiskeluja varten. Kävi sitten niin, että lapsen täytettyä 18-vuotta, olivat pankista olleet yhteydessä tähän "lapseen" ja kertoivat tilistä ja rahasummista (lapsi ei ollut tietoinen tilistä, eikä summista). Eräänä päivänä lapsi oli ilmestynyt kotiin upouuden auton kanssa, kehuen, että olivat pankista ilmoittaneet hänellä olevan tili ja siellä paljon rahaa. Vanhemmat eivät olleet tietoisia pankin toiminnasta ja lopulta siinä kävi niin, että 18-vuoden säästöt menivät autoon, alkuperäisen tarkoituksen sijasta, eivätkä vanhemmat voineet tehdä asialle mitään. Että näin. (vähän ohi alkuperäisen aiheen, mutta..)

kuulostaa kyllä vähän hölmöltä. Lapsi oli noin vain käynyt nostamassa rahat ja ostamassa auton? Ei yhtään neuvotellut vanhempien kanssa? Mikseivät vanhemmat kertoneet aiemmin tästä rahasta, jos eivät halunneet lapsen tuhlaavan sitä autoon vaan johonkin muuhun? Ja onko tuo auton osto nyt sitten niin kamalaa? Vai oliko maksettu selvästi ylihintaa?

tosiaan, lapsi oli noin vain käynyt ostamassa auton, eikä tosiaan neuvotellut asiasta kenenkään kanssa. Vanhemmat eivät siitä syystä kertoneet rahoista/tilistä lapselleen, koska tarkoitus oli antaa rahat valmistujaislahjaksi. Vanhemmat eivät tulleet ajatelleeksi asiaa siten, että em. asia voisi tapahtua tuosta vain. Ja se auton osto..oliko se niin kamalaa? En tiedä, oliko se nyt niin kamalaa, mutta suunnitelmat menivät kyllä totaalisesti uusiksi itsenäiseen elämään liittyvien hankintojen osalta. Onhan se eri asia asua asunnossa, kun tietää, että on varaa maksaa asumisestaan, tehdä kotiin liittyviä hankintoja ja opiskelu sujuu ilman opintolainaa, kuin se, että on rahaton ja vielä joutuu nostamaan lainaakin. Vanhemmat olivat pienituloisia ja juuri sen takia olivat säästäneet, jotta lapsi pääsee elämässään alkuun, koska arvelivat, etteivät taloudellisesti pysty kovinkaan paljon tukemaan siinä vaiheessa, kun olisi "tarvis". Olivat siis yrittäneen ennakoida tilannetta, jollaiseen kuitenkin joutuivat. Pääasiahan on, että on hieno auto, oli siitä sitten maksettu ylihintaa tai ei :)