Täiden karkotus

Päätäit

Elokuussa päiväkoti- ja ala-asteikäisten lasten palattua lomiltaan voi puheenaiheeksi nous­ta jälleen kerran päätäi eli Pediculus humanus capitis. Kysei­nen pelkästään ihmises­sä elä­vä loinen ei ole harvinainen riesa nykyaikana. Itse asiassa päätäi vaivaakin usein juuri nuo­­rempia lapsia. Hysteriaan ei silti ole aihetta, sillä täiongelmaan voidaan puuttua.







Yleistä päätäistä





Päätäi on paljain silminkin havaittavissa oleva, litteä, noin 2-4 mm pitkä hyönteinen. Naa­ras on suu­rempi ja rakenteeltaan leveämpi kuin koiras. Päätäillä on eturuumiissaan kolme raajapa­ria ja jo­kai­­sen raajan päässä tarttumakynsi. Kyseisen loisen väritys voi vaihdella vaalean­har­maas­ta pu­ner­tavaan ja jopa mustaan. Mieluisin elinympäristö päätäille on hiuspohja mutta jos­kus si­tä tavataan myös parta-, rintakarva-, kainalokarva- ja häpykarva-alueilla.







Päätäi on loinen ja käyttää isäntänään siis pelkästään ihmistä. Se tarvitsee ravinnokseen verta, jota se hankkii puremalla ihmistä muu­­ta­man tunnin välein. Jouduttuaan pois lämpi­män ihmiskehon pinnalta se selviää hengissä yleensä vain vuorokauden tai pari. Koti­eläi­met eivät levitä päätäitä.







Aikuisen täin elämä kestää pari viikkoa. Sinä aikana naaras ennättää laskea hiusten tyviosaan suuren määrän hiuksiin tiukasti liimautuvia munia. Nämä saivareiksi kutsutut munat ovat vaaleita ja läpikuultavia, noin 1 mm kokoisia soikeita pallukoita, jotka voivat muodostaa helmimäisiä jonoja hiuksiin. Saivareet kuoriutuvat toukiksi noin 5-9 päivän kuluessa ja toukat kasvavat täysikasvuisiksi parin viikon kuluessa. Tyhjät saivareiden kuoret pysyvät kiinni hiuksissa ja nousevat tukan kasvun myötä paremmin näkyville.







Miten täi tarttuu?





Päätäi ei osaa hyppiä tai lentää vaan tartunta tapahtuu yleisimmin lähikontaktissa, jolloin loi­set ryömivät suoraan päästä toiseen. Näin voi käydä esimerkiksi las­ten leikkiessä siten, että hiukset ovat kohtuullisen pitkään tiiviissä kosketuksessa. Pelkkä hiusten hipaisu ei riitä. Yleensä ottaen täitä esiintyy enemmän tytöillä ja naisilla kuin pojilla ja mie­hil­lä. Syyksi on esitetty mm. sitä, että tytöt leikkivät enemmän päät lähekkäin kuin pojat. On myös esitetty olettamus, että tyttöjen vapaana liehuvat pitkät hiukset kalastelisivat pa­rem­min täitä. Tieteellistä näyttöä tämän väitteen tueksi on ilmeisesti kuitenkin niukasti. Toi­saal­ta eräiden selvitysten mukaan kyseisen loisen olisi helpompi siirtyä uuteen isäntään, jos tartuttajan hiukset ovat lyhyet.







Tartunta voi tapahtua joskus myös välillisesti. Tällöin esimerkiksi päähineeseen, muuhun vaat­teeseen, korvakuulokkeisiin, hiustenhoitotarvikkeisiin (harjat, hiusrenkaat), vuode­vaat­tei­siin tai pyyhkeisiin kiinnittyneet päätäit voivat siirtyä näitä tavaroita lainattaessa ja käy­tet­täessä uuteen isän­tään. Suora henkilöstä toiseen tapahtuva tartuntareitti on kuitenkin yleisempi. Jos yh­del­lä perheenjäsenellä on täitä, niin muiden riski saada tartunta on kas­va­nut.







Oireet





Päätäin purressa ihmistä sen sylkeä joutuu ihoon ja puremakohtaan ke­hittyy usein pu­noit­­tava näppylä. Yleisin oire onkin syljen sisältämien är­syt­­tä­vien aineiden aiheuttama hius­poh­jan kutina. Kutinaa seuraava päänahan raapiminen voi puolestaan saada aikaan iho­rik­­keymiä ja joh­­taa joskus märkäi­seen bakteeritulehdukseen. Kaulan ja niskan alueen imusol­muk­keet suure­nevat myös mel­ko usein.







Osalla potilaista ei kuitenkaan ole ollenkaan oireita. Henkilöllä voi siis olla täitartunta vaik­ka hänen päätään ei kutise.







Täitartunnan toteaminen





Diagnoosin varmistamiseksi tulee hiuspohjasta et­si­ä saivareita ja täitä. Saivareita löytää usein korvien yläpuolella olevista hiuksista ja niskatukasta. Itse täitä löytyy tutkittaessa harvemmin. Etsintä suoritetaan hyvässä valaistuksessa tarkastelemalla hiuspohjaa läheltä esimerkiksi suurennuslasin avulla. Lisäksi apuna voi käyttää tiheää täikampaa, jolla kammataan tukkaa huolellisesti valkoisen paperin päällä. Paperin päältä on sitten helppo erottaa pudonneet saivareet.







Tutkittaessa ainoastaan alle 6 mm etäisyydeltä päänahasta löytyvät saivareet ovat varma to­diste elossa ole­vista täistä, sillä tyhjät saivareen kuoret voivat pysyä hiuksissa kiinni pit­kään kuoriu­tu­mi­sen jälkeen. Hiusta pitkin liikkuvaa hilserengasta ei kannata sekoittaa sai­va­reeseen.







Hoito





Päätäistä eroon pääseminen vaatii hoitotoimenpiteitä. Itsestään nämä loiset eivät hiuksista häviä.







Suomessa yleisimmin käytetty lääkehoito on hiusten pesu joko permetriiniä tai malationia sisältävällä shampoolla (malationia on myös liuoksena). Kyseisiä lääkevalmisteita saa ap­teekista ilman reseptiä. Permet­rii­niä suositellaan ensisijaisvaihtoehdoksi, sillä malatio­nil­la on enemmän mahdollisia haitta­vai­­kutuksia. Yleensä malationia käyte­tään­kin, jos per­met­riini­hoi­to ei ole tehonnut. Pesu lää­keaineella tulee suo­rit­taa tarkasti pakkauksen ohjeiden mukaisesti. Lääkevalmisteesta riippuen hiuspohja tutkitaan uudestaan 1-2 viikon kuluttua ja tarvittaessa toistetaan shampookäsittely.







Ulkomailla suoritetuissa tutkimuksissa on käynyt ilmi, että osa päätäistä on tullut vastus­ky­kyi­­siksi permetriiniä ja mala­tio­nia kohtaan. Suomessa tällaisen lääkeresistenssin laajuutta ei ole vielä tutkittu mutta sitä esiintynee mahdollisesti jonkin verran.







Hiusten kampaaminen täikammalla on tärkeä osa hoitoa. Hiukset tulisi kammata huolel­li­ses­ti hiusten tyviosasta alkaen ja takaa eteenpäin edeten. Tätä kannattaa jatkaa noin vii­kon ajan, jotta kaikki saivareet ja täit saadaan varmasti pois.







Perheenjäsenet ja tartunnanlähteen kanssa samassa ryhmässä olevat lapset (esim. tarharyhmä, koululuokka) tulisi myös tutkia. Jos täitä tai saivareita löytyy, niin kaikki tartunnan saaneet tulisi hoitaa yhtä aikaa.







Pitääkö ympäristöä puhdistaa?





Päätäi ei tule toimeen ilman ihmiskehon lämpöä ja veriaterioita paria vuorokautta pitem­pään. Tämä tarkoittaa sitä, että usein lähiympäristön täit kuolevat itsekseen ilman laaja­mittaisia puhdistusoperaatioita. Seuraavanlaisia toimenpiteitä kuitenkin suositellaan:





Vuodevaatteet ja pyyhkeet kannattaa pestä normaaliin tapaan shampoohoidon jälkeen. Samoin voinee pestä tartunnan saaneen parin viime päivän aikana pitämät päällysvaatteet sekä kammat ja harjat, jotka kestävät pesun 60 asteen lämpötilassa.







Hankalasti pestävissä olevat vaatteet, esimerkiksi isot päällysvaatteet, karvalakit, villapipot ja rukkaset voi laittaa joko yöksi pakastimeen (n. - 20 astetta) muovipussissa tai pariksi tunniksi 80-astei­seen kuivaan saunaan. Pakkanen tai kuumuus nimittäin tappavat päätäin.

kuulemma myös kuumalla hiustenkuivaajalla saa tapettua niitä, mutta voi olla että sampoota tarvitaan

löydy mitään, ei tietenkään tarvita täisampootakaan. Jos sen sijaan jotain löytyy, pitää tietysti laittaa sampoota, jotta ne häviäisivät. Jos et hoida kunnolla, täit ovat ikuinen riesa ja lapsesi levittävät niitä jatkuvasti uudelleen eteenpäin siellä päiväkodissa.

aina löytyy niitä urpoja jotka jättää ne täisampoot väliin...

se ei niin tappoainetta mutta tehoaa

Jos nimittäin oikeesti haluaa päästä niistä eroon eikä vaan olla tekevinään jotain.