Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa, teinkö oikein?
30.08.2010 |
Jätin kihlattuni 4 yhdessä vietetyn vuoden jälkeen.Meillä on melkein 2 vuotias tytär.Ennen lapsemme syntymää mieheni piti minua kuin kukkaa kämmenellä ja meidän suhteemme oli kaikkea mitä olin aina toivonut.
Siitä asti kun lapsemme syntyi olen saanut kärsiä henkisestä väkivallasta, haukkumisesta,alistamisesta yms. Ensimmäinen lapsemme vuosi meni myös valvoessa ja lopussa en saanut nukuttua kuin muutaman tunnin vuorokaudessa. Mies haukkui huonoksi äidiksi kun olin väsynyt. Mieheni ei antanut minun koskea hänen tavaroihinsa, suuttui kun tapasin ystäviäni ja haukkui myös vanhempiani. Kaikki mitä kotona tein oli väärin. Meillä ei ollut mitään yhteistä, mies pelasi illat pitkät tietokonetta ja minä viihdytin vauvaa.
Vuosi sitten hän löi minua, ja pahasti löikin. Makasin sairaalassa naama turvonneena ja nenä murtuneena monta päivää. Valehtelin kaikille että olin kaatunut pyörällä....Se oli elämäni suurin virhe. Tämän tapauksen jälkeen henkinen väkivalta jatkui ja itsetuntoni oli aivan nollissa. Muutaman kerran lähdin lapsen kanssa pois, mutta aina menin takaisin, kaiken piti muuttua.
Nyt olen saanut tarpeekseni. Ostin asunnon ja aloitan uuden elämän ilman stressiä ja pelkoa väkivallasta....Mies rukoilee palaamaan ja väittää rakastavansa, minulla ei ole muita tunteita miestä kohtaan kuin sääli...
Onko kohtalontovereita?
Kommentit (6)
Hae itsellesi tukea eroryhmästä tai muusta vastaavasta, niin saat huomata, että et ole asian kanssa todellakaan yksin. Nauti rauhallisesta arjesta ja ole ylpeä siitä, että sait voimaa tehdä ainoan oikean ratkaisun. Yleensä tuonkaltainen käytös ei muutu, vain ainoastaan pahenee.
Työskentelen sellaisessa työssä, jossa vastaan tulee hyvin paljon kaltaisiasi naisia. Yleensä kestää pitkään ennen kuin saa riittävästi kerättyä voimaa lähtöä varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jo lapsen takia on oikein että muutat pois väkivaltaisesta kodista, jokaisella lapsella on oikeus saada parhaat mahdolliset eväät kasvamiseensa ja kehittymieseensä. Miten väkivalta voi sitä missään olosuhteissa tarjota? Olet rohkea ja oikeudenmukainen myös itsellesi, suojelet myös omaa itseäsi ratkaisun myötä. Älä missään nimessä sorru miehesi pyyntöihin, vanha tarina joka ei ikinä tule muuttumaan. Upeaa, moni joka elää juuri kuvaamassasi tilanteessa ei itse rohkene tehdä ratkaisevaa muutosta jotan olkoon tarinasi myös kannustamassa heitä! Väkivalta on aina rangaistava rikos, sitä ei tule unohtaa. Upeaa syksyä Sinulle ja lapsellesi!
Ehditte siis 2 vuotta seurustella "onnellisesti" ennen kuin lapsi syntyi ja mies muuttui. Oletko ihan varma, ettei miehessä näkynyt merkkejä tulevasta jo aiemmin? Oliko hän empaattinen? Miten suhtautui raskauteesi ja miten valmistautui vauvan tuloon? Todella outoa miksi mies muuttuisi noin äkisti. Voiko kyseessä olla puhjennut mielisairaus, skitsofrenia? Entä miten SINÄ muutuit vauvan tulon jälkeen?
Ehditte siis 2 vuotta seurustella "onnellisesti" ennen kuin lapsi syntyi ja mies muuttui. Oletko ihan varma, ettei miehessä näkynyt merkkejä tulevasta jo aiemmin? Oliko hän empaattinen? Miten suhtautui raskauteesi ja miten valmistautui vauvan tuloon? Todella outoa miksi mies muuttuisi noin äkisti. Voiko kyseessä olla puhjennut mielisairaus, skitsofrenia? Entä miten SINÄ muutuit vauvan tulon jälkeen?
Merkkejä ei ollut. Raskaus oli tovottu ja vauvan tuloa odotettiin kovasti. Emaptiaa löytyi, mutta se hävisi kun vauvan ensimmäiset elinkuukaudet olivat melko vaikeita. Olen käynyt terapiassa ja siellä lääkärini on todennut että narsistit voivat muuttua yllättäen.
Tottakai itsekin muutuin vauvan syntymän jälkeen. Kaikki mitä koin viime vuonna muuttivat minua mutta siltikään en kadu sitä että teimme lapsen yhdessä.
-AP
teit oikein! Onnittelut Sinulle ja tsemppiä!