Miten voi sanoa, että elämä loppui kun vauva syntyi???

aina vuodeksi vauvan syntymään. Onneksi entistä kivempi elämä on jatkunut sitten vauvavuoden jälkeen joka lapsen jälkeen. Vauvanhoito on vaan niin puuduttavaa ja väsyttävää yöheräilyineen. Lisäksi kyllästytti se alituinen vahtiminen.

Kun vauvalla on hyvä liikkumistaito aikaisin, muttei yhtään järkeä, niin on kyllä raskasta. Minun mielestä.

ajatella niinkin, että vanha elämä loppui, mutta uusi (parempi) alkoi :)

Vauva on alle vuoden ja elämäni huvituksiin kuuluu tv-sarjat ja tositv sarjat.

Ainoa yhteydenpito väline kaverihin on netti ja sekin päivällä ehkä puolen tunnin ajan ja illalla saman verran.

Päivät menee siivotessa, ruoantekemisessä, pyykkäämisessä ja lapsen hoitamisessa.

Mies on niin paljon töissä että hyvä että kerkeämme päivän aikana kerran näkemään.

Kaverit ovat kaikki töissä, itse jäin hoitovapaalle kotiin kun siihen oli mahdollisuus rahallisestikin.

Naapureista ei ole seuraa.

Harrastuksia ei ole, kun en piirtämään tai kuvaamaan kerkeä päivän aikana ollenkaan. Iltaisin olen sen verran väsynyt että ei jaksa pitää keneenkään yhteyttä.



Se että toimin päivät kuin zombi, ei ole oikein minkäänlaista elämää.



Kaikki ketkä tiedän sanovan ettei heillä ole elämää, he tarkoittavat ettei heidän elämässään tapahdu mitään, arki on joka päivä samaa ja jos elläisi saman päivän uudestaan ja uudestaan, ei huomaisi mitään eroa normaaliin elämään. Ja mitään muutosta sille ei pysty keksimään, koska aika ei riitä esim. uudelle harrastukselle tms..



Kaikkea kun ei oikeasti tarvitse käsittää kirjaimellisesti.