Miten mies voi olla niin kylmä mua kohtaan?

ettei se oikeesti välitä susta yhtään:( Lähde ihmeessä, varsinkin jos teillä ei ole lapsia!! Löydät varmasti vielä miehen, joka oikeasti rakastaa sua!:)

Joillakin miehillä on joku ihme juttu tuossa, että itkevää ei lohduteta. Neuvoni: menkää PARISUHDETERAPIAAN! Teillä kuulostaa tosi tulehtuneelta tuo tilanne ja sinä kuulostat lisäksi masentuneelta.



Miehes ei ole empatiakyvytön hirviö, mutta kaksin ette saa ratkaistua tuota. Menkää terapiaan, puhun kokemuksesta!

Täältä ainakin lämmin halaus suuntaasi. Inhottava tilanne, tiedän, olen ollut siinä. Eikä voi kuin ihmetellä, miten toiselle voi olla niin paskan hailee se, että kun se ihminen, jonka PITÄISI olla tärkeä ja rakas, siinä vierellä itkee, niin ei heilauta yhtään. Eikä ole ollut kyse mistään huomioitkusta, tässä ollaan kuitenkin jo ihan aikuisia... :) Vaan ihan vaan PAHAN OLON purkaus, joka lisäksi ois niin pienellä ohi: pieni empatian osoitus edes, että toista kiinnostaa mikä on ja voisiko jotain tehdä oloa auttaakseen. Mutta kun ei.



Eipä tilanne meillä parantunut ennen kuin eron myötä... Tsemppiä sulle ratkaisuihisi!

tiedän että mies välittää minusta,mutta kun riidellään ja saa minut itkemään,niin yleensä heittää löylyä vaan lisää..

Se ei vaan osaa lohduttaa minua olen liian läheinen.

Vieraitten ihmisten murheet ja riidat ottaa asiakseen ymmärtäen,auttaen ym...

ärsyttävä piirre!

meillä siis mies teki ihan samaa. Ei osannut suhtautua itkuuni muuten kuin välinpitämättömästi. Nyt on meillä ihan erilainen ja paljon parempi suhde, kannatti käydä juttelemassa ulkopuolisella.

Terapiaan mies ei suostu lähtemään ja lisäksi en saa puhua ystävälleni asioista, "koska meidän asiat ei kuulu muille"



Ja meillä on lapsi, kohta vuoden ikäinen...

taitaa olla rotuvika ;)



Eipä minunkaan mies mua lohduttele jos ítken, ei edes sillon kun sukulaiseni kuoli. Mutta olen huomannut sen, että se ei vaan osaa suhtautua surullisiin tunteenpurkauksiin, menee kertakaikkiaan ihan lukkoon, eikä tiedä mitä kuuluisi tehdä. Eikä varmaan ole lapsuudenkodissaan saanut kovin empaattista esimerkkiä. Olen törmännyt samaan ilmiöön exien kanssa ja miespuoleisten kavereiden kanssa, myös jotkut ystävät ovat valittaneet samaa miehistään. joten ei ihan ainutkertainen vika ;)

Jos mies ei suostu terapiaan, niin aikaa hankalaa. Mutta näitä asioita voitte miettiä... itku on tietenkin spontaani tunnereaktio, mutta itse ainakin tunnustan, että käytin itkua myös toisiin tarkoituksiin.



Kun oltiin etäännytty miehen kanssa riidan aikana ja kaikki tuntui toivottomalta, pyrin itkun avulla saamaan miehen "takaisin" osoittamaan hellyyttä ja empatiaa minua kohtaan. Kun näin ei käynytkään, itku vain yltyi ja pidin miestä hirviönä.



Totuus on, että miehellä oli yhtä paha ja loukattu olo kuin minulla, vaikkei hän sitä itkun avulla näyttänytkään. Kun aloin hyväksyä, että mies ei pysty minua riidan jälkeen lohduttamaan, itkukin jäi vähitellen pois. Pitää ymmärtää, että kaikilla on omat tapansa käsitellä vihaa, turhautumista, riittämättömyyden tunteita. Sinulla itku, miehellä joku muu.



Jatkaisin tästä aiheesta vaikka kuinka pitkään, mutta toivottavasti tästä oli jotain apua. Usein jo se, että riidan jälkeen unohdetaan kuka oli oikeassa ja kuka väärässä, tullaan halaamaan toista ja ollaan hiljaa, auttaa. Voit tehdä niin itsekin.

kuin mullakin! Mies ei ole ainakaan lapsuudenperheestä saanut toimivaa mallia vaikeiden tunteiden käsittelyyn, väistää helposti pois ja on ns. kylmä kala, ei puhu mitään. Täytyy myöntää et vaikeata on itsellekin ollut, ero käynyt mielessä usein, mut kun muuten on niitä hyviäkin puolia niin paljon miehessä..

sieltä teidän sohvalta..

Ennen lapsia riidat olivat juuri tuollaisia. Lasten saannin myötä tuli muita kiireitä, ei jaksettu enää niin tapella. Nyt pahimmissa riidoissa, jos menetän hermoni täysin, mies auttavasti osaa ilmaista jotain alkeellista empatiaa/katumusta (jos siihen aihetta). Yli 10v on mennyt ja hän siis alkaa osoittaa orastavaa merkkiä kyvystä empatiaan tms. Siis todella vähäistä tämä on, mutta toivoa on.

Useita riita tilanteita ollut, joiden päätteeksi minä itken hysteerisenä,

Onneksi olen osannut vältellä draamakuningattaria sukupuolesta riippumatta. Huh, oikein puistattaa.

kuin mullakin! Mies ei ole ainakaan lapsuudenperheestä saanut toimivaa mallia vaikeiden tunteiden käsittelyyn, väistää helposti pois ja on ns. kylmä kala, ei puhu mitään. Täytyy myöntää et vaikeata on itsellekin ollut, ero käynyt mielessä usein, mut kun muuten on niitä hyviäkin puolia niin paljon miehessä..

Meilläkin on just tällä hetkelä kylmä kala kotona. Itse alan olla jo aivan väsyny tähän

ihan varmasti olisit itsekin jo kyllästynyt, jos tilanne on ollut sama jo monta vuotta. On siis nähnyt, ettei hysteerinen itkusi johda mihinkään sen kummempaan. Lisäksi minusta on myös lapsellista itkeä peräti hysteerisesti normaalien riitatilanteiden jälkeen- miten reagoit jos oikeasti tapahtuu jotain kamalaa? Ja mä olen vielä itse sellainen, joka itken pienistäkin asioista. Mies on sanonut, että se on sekä ärsyttävää että huvittavaa. Mun yksi eksä itki toisinaan ja minusta se oli mielettömän rasittavaa, tuntui että se haki vain huomiota. Miehesi varmaan ymmärtäisi hysteerisen itkusi, jos se tapahtuisi jonkun oikean asian yhteydessä, esim. sukulaisesi on kuollut, mutta kannattaisi opetella vähän rakentavampia keinoja riidellä eikä erota. Mieti itse, eikö ärsyttäisi, jos miehesi itkisi hysteerisenä useita kertoja viikossa?

On äärimmäisen raskasta elää naisen kanssa, joka käyttää itkua aseena riidassa.



Käyttäydy kuten aikuinen ihminen. Jos riitelet, vastaat seurauksista etkä ala hakea myötätuntoa itkemällä kuin pikkulapsi.

jos riidat kerran ovat alkaneet molempien taholta ja kumpikin on esim. haukkunut toista tai miten nyt riitelette, niin miksi sinua pitäisi lohduttaa? Olet varmasti itsekin loukannut ja ärsyttänyt miestä, hän ei vaan ala pillittää. Yhtä lailla sun pitäisi mennä lohduttelemaan häntä ja hänen pahaa mieltään. Onhan se ihan epäreilua, että miehen pitäisi aina tehdä aloite riidan sopimisesta tai antaa periksi vain siksi, että sinä leikit marttyyria. Aikuistu, miehesi varmaan jättää sinut ennen kuin sinä hänet.

Mies on tosi helposti tulistuvaa sorttia; pienimmästäkin erimielisyydestä haukkuu minut vittumaiseksi ämmäksi tms., helvetin idiootiksi jne. Noh, minähän sitten laitan samalla mitalla takaisin, jotta ukko ymmärtäisi miltä tuntuu.



Mies pahastuu ja menee murjottamaan. Minä jatkan normaaleja hommiani, en jaksa välittää. Mies syyttää minua kylmäksi, kun jatkan pyykkien ripustamista vaikka hän on pahoittanut mielensä.



En tietenkään tunne ap:ta, joten en voi sanoa, että miehen kylmyys johtuisi siitä, että ap on loukannut häntä pahasti. Mutta ap:n kannattaa myös ehkä miettiä, mitä tuli itse sanottua. Ei homma voi aina mennä niin, että se joka rupeaa ekana itkemään on viaton ja toisen tulee pyydellä anteeksi.

Tasapainoinen aikuinen ei itke hysteerisesti riidan aikana eikä sen jälkeen.Mä en naisena jaksa hetkeäkään sellasia huomionhakuisia naisia jotka anteeksi vaan käyttää itkemistä aseena ja manipuloi ympäristöä,yleensä miehiä.Jos toi käytös on sun tapas hoitaa asioita niin miksi se ois arvokkaampaa tai tärkeämpää kuin miehen tapa joka haluaa olla rauhassa.Videokuvaapa ens kerral riitanne,veikkaan et jos oot terve häpeät itsekin käytöstäsi.Mikään edellä mainittu ei sit ole tarkoitettu väkivalta tapauksissa.Jos itket lyömisen takia niin eri juttu.Tai jos joku tosiaan kuollut yms.

itku ei ole ase ! se on osoitus pahasta olosta ! jos ei toisen itkusta välitä ei välitä toisestakaan.
Itse kärsin unettomuudesta ja mies vain suuttuu kun yritän pyytää ottamaan lähelle mikä rauhoittaisi ja nukuttaisi ja hän sen kyllä tietää muttei välitä

Hei. seurustelen itseäni vanhemman miehen kanssa. meillä on mennyt hyvin, mutta minua on alkanut häiritsemään se että kun näemme toisiamme, aina välillä tuntuu että hän ottaa etäisyyttä,ei halua suudella tai halata. syy tähä oli kuulema että se ahdistaa häntä :O. mitä teen? Tunnen itseni yksinäiseksi ja kun itse olen lähimmäisriippuvainen, niin on vaikeata. olen se aktiivisempi osapuoli suhteessamme..aloitan aina koskettamisen ja suutelemisen..harvoin hän tulee pussaamaan minua tai halaamaan..haluan muutoksen tähän. tarvitsen apua, mitä voisin tehdä, jotta hänestä tulisi aktiivisempi, sillä kiihotun kun mies ottaa ohjat ;). olen kyllä puhunut tästä hänen kanssaan, ja hän huomioikin sen ja oli aktiivinen, noin kolme viikkoa ja sitten mentiin taas samaa rataa.

Hieman aiheen vierestä, mutta minua esim. vain ärsyttää asiakastilanteessa itkevät asiakkaat, jotka koittavat kerätä sääliä itkullaan. Enemmän symppaan itsensä hillitseviä ja siten muita kunniottavaa käytöstä. Toki kotitilanne eri asia, mutta joissakin ihmisissä itku (aikuisen ainakin) vain herättää ärtymystä.