Lue keskustelun säännöt.
Miten saan mieheni rakastumaan minuun uudelleen?
29.08.2010 |
Mieheni sanoi, että rakkautensa on haalistunut näiden kahdenkymmenen vuoden aikana. Minä olen yrittänyt tehdä kaikkeni suhteen eteen, en tiedä, mitä muuta voisin tehdä?
Pidän ulkonäöstä hyvää huolta ja pidän huolta.
Yritän osoittaa arvostusta miehelleni ja kutsun häntä välillä sankarikseni.
Seksiä on säännöllisesti ja minäkin teen aloitteita. No, villimpää se voisi olla, mutta en usko, että se voi alentaa rakkautta.
Teen asioita, joita hän haluaa, vaikka itse en siitä tykkääkään. Menen vaikka telttaan, koska hän pitää.
Olen yrittänyt ylläpitää hyvää mielialaa, jos häntä masentaa.
Kertokaa minulle, mitä minä teen väärin? Tai mitä minun pitäisi tehdä toisin?
Kysyin häneltä, mihin hän rakastui minussa aikoinaa. Vastaus oli iloisuus, sosiaalisuus, vilpittömyys, se että olen hyvä ihminen.
Kommentit (41)
niin kuin joku kirjoitti, ei kukaan jaksa lattiamattoa jolla ei ole omaa halua tai omia mielipiteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihmettelen, miten voitte todeta, että teen miehelleni liikaa mieliksi, koska en ole kaikkea tähän voinut kirjoittaa...
En ole sanonut, etteikö minulla olisi omaa halua tai omia mielipiteitä.
Vai tarkoitatteko, että pitää kokonaan alkaa elämää satasella omaa elämää? Lopetan kaiken sen harrastamisen (tyyliin katiskoilla käyminen), mitä mies haluaa harrastaa mutta minä en. Teen itselleni oman elämän ja omat harrastukset. Piste.
Sekö on oikea tie?
ap
että teet kaiken oppien mukaan, jos miehesikään ei kohtele sinua oppien mukaan, niin miksi sinä vaivaudut? Sen perusteella mitä olet sanonut niin kuulostaa siltä, että teet kaiken vain siksi, että voisit miellyttää miestäsi, eikä siksi, että oikeasti tuntisit tai ajattelisit asioista niin. Tekeekö mies mitään sinun hyväksesi, harrastaako jotain vain sinun mieliksesi?
parisuhdeoppaita, joissa neuvotaan, että mies kaipaa sitä, että puolisoilla on yhteisiä harrastuksia (on minulla omiakin, mutta käyn vaeltamassa, koska mieheni sitä haluaa), mies haluaa vaimostaan silmäniloa (jos yksin asuisin, kulkisin enemmän lökäpöksyissä) ja arvostusta (yritän siis muistaa tämän, vaikeaa se on arjessa).
MIeheni kohtelee minua hyvin. Ongelma on se, että rakkaus on hiipunut. Ei siis se, miten hän minua kohtelee.
ap
että teet kaiken oppien mukaan, jos miehesikään ei kohtele sinua oppien mukaan, niin miksi sinä vaivaudut? Sen perusteella mitä olet sanonut niin kuulostaa siltä, että teet kaiken vain siksi, että voisit miellyttää miestäsi, eikä siksi, että oikeasti tuntisit tai ajattelisit asioista niin. Tekeekö mies mitään sinun hyväksesi, harrastaako jotain vain sinun mieliksesi?
voit tietty miettiä, että jos tilanne olisi toisinpäin, niin voisiko miehesi tehdä mitään asian korjaamiseksi? Siis jos olet joskus ollut jonkun kanssa, johon olet vaan kyllästynyt ilman mitään erityistä syytä, niin voiko se toinen tehdä mitään? Ei varmaan vika ole sitten sinun käytöksessäsi, sinun pitäisi vain olla joku toinen ihminen. Onko mies ihastunut johonkuhun toiseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei! Minusta kuulostat todella hyvältä puolisolta. Itse ajattelen samoin kuin sinä: Elän omaa elämääni, mutta osallistun ihan rakkaudesta mieheni juttuihin vaikka en niin olisi kiinnostunut niistä. Minusta tämän elämän paradoksi on juuri se, että vaikka on toisen rinnalla ja kiinni toisessa, niin silti pitäisi osata päästää irti. Miehesi tunteet eivät ole sinun vastuullasi. En usko että voit tehdä enempää kuin jo teet. Kuulostat hienolta ihmiseltä. Päästä irti. Miehesi täytyy selvittää itse tämä asia itselleen. Se on hänen polkunsa ei sinun. Voit vain seurata vierellä. Toista ihmistä ei voi pitää kiinni pakolla. Ehkä hän ajan kuluessa ymmärtää että suhde muuttuu 20 v. kuluessa, mutta se voi silti olla paras hänelle. Hän oppii kunnioittamaan sinua. Toivottavasti.
Olemme siis puhuneet juurta jaksaen ja asiat halki. Ensimmäistä kertaa kahteenkymmeneen vuoteen.
Tuo ihastuskysymys on hyvä kysymys. Jos se johtuu siitä... Pitää kysyä. En tiedä tosin, kestänkö vastausta....
Hän sanoi, ettei nyt kyllästynyt ole, mutta rakastuminen ei ole samaa kuin silloin aikoinaan. Hän sanoi, että haluaisi päästä samaan uudestaan, ei hän siis luovuttamassa ole.
Olemme siis keskustelleet, keskusteluyhteys on siis avattu.
Kiitos sinulle ajatusta herättävistä kysymyksistä. Yksin omassa päässä on vaikea päästä eteenpäin.
ap
voit tietty miettiä, että jos tilanne olisi toisinpäin, niin voisiko miehesi tehdä mitään asian korjaamiseksi? Siis jos olet joskus ollut jonkun kanssa, johon olet vaan kyllästynyt ilman mitään erityistä syytä, niin voiko se toinen tehdä mitään? Ei varmaan vika ole sitten sinun käytöksessäsi, sinun pitäisi vain olla joku toinen ihminen. Onko mies ihastunut johonkuhun toiseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta ymmärrän pointtisi. Joku terapeutti selitti, että vaikeaa säilyttää jännitys, jos nukutaan samassa sängyssä. Jotenkin sitä vaan tottuu toiseen liikaa. Välillä pitäisi varmasti saada vähän välimatkaa että jännitys löytyisi uudelleen. Ei varmastikaan kannata ainakaan painostaa, vaan keskittyä vaan hetken enemmän itseensä ja mahdollisesti tehdä jotain yllättävää.
Istun töissä ja selitän työkaverille, että minulla on silmätulehdus, siksi silmäni punoittavat ja vetistävät...:-).
Yritän päästää irti. Se on vaikeaa. Tai siis ymmärrän toki, mutta tunteen tasolla se on vaikeaa. Kaikki mihin olen uskonut, on heittänyt kuperkeikkaa.
Tiedän, että mieheni kunnioittaa minua. Pitääkö sen riittää?
ap
Hei! Minusta kuulostat todella hyvältä puolisolta. Itse ajattelen samoin kuin sinä: Elän omaa elämääni, mutta osallistun ihan rakkaudesta mieheni juttuihin vaikka en niin olisi kiinnostunut niistä. Minusta tämän elämän paradoksi on juuri se, että vaikka on toisen rinnalla ja kiinni toisessa, niin silti pitäisi osata päästää irti. Miehesi tunteet eivät ole sinun vastuullasi. En usko että voit tehdä enempää kuin jo teet. Kuulostat hienolta ihmiseltä. Päästä irti. Miehesi täytyy selvittää itse tämä asia itselleen. Se on hänen polkunsa ei sinun. Voit vain seurata vierellä. Toista ihmistä ei voi pitää kiinni pakolla. Ehkä hän ajan kuluessa ymmärtää että suhde muuttuu 20 v. kuluessa, mutta se voi silti olla paras hänelle. Hän oppii kunnioittamaan sinua. Toivottavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen oikein tsempannut viime aikoina, että teen jotain yllättävää. Täälläkin kyselin, miten miestä voisi yllättää, mutta sain huonoja vastauksia tyyliin "hae viikonloppuna mäyräkoira".
ap
Mutta ymmärrän pointtisi. Joku terapeutti selitti, että vaikeaa säilyttää jännitys, jos nukutaan samassa sängyssä. Jotenkin sitä vaan tottuu toiseen liikaa. Välillä pitäisi varmasti saada vähän välimatkaa että jännitys löytyisi uudelleen. Ei varmastikaan kannata ainakaan painostaa, vaan keskittyä vaan hetken enemmän itseensä ja mahdollisesti tehdä jotain yllättävää.
miehesi ei kerran ole eroamassa, niin kyllähän tilanne voi korjautua. Tunnetko sinä häntä kohtaan samoin kuin alussa vai etkö kaipaa sellaista tunnetta? Voisihan sekin tehdä hyvää, että ette teekään niin paljon asioita yhdessä, vaan otatte ns. etäisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt tunne - tietenkään - samalla lailla. Mutta en missään tapauksessa sano, että tunne on haalistunut. Se on vain erilaista.
En tiedä uskonko etäisyyteen. Se kun on sellaista Poissa silmistä, poissa mielestä -juttua.
ap
että miehesi ottaisi haasteen vastaan jos sinä pyytäisit häntä suunnittelemaan teille kahdelle jotakin erikoista ensi viikonlopuksi? Siis ihan yllätykseksi?
Ja sitten sinun vuorosi olisi vaikka kuukauden kuluttua?
Lapset hoitoon tarvittaessa:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miehesi lähtisi yksin vaikka viikon lomalle, niin pelkäisitkö, että hän pettää sinua? Vai mitä tuo poissa mielestä tarkoitti. Ethän jaksa nähdä ystäviäsikään joka päivä, ihan samalla tavalla sitä kyllästyy aviopuolisoonsa, jos koko ajan tekee vapaa- ajalla kaikkea yhdessä. Miehesi ehkä tarvitsee lomaa sinusta.
Oletteko toisillenne täysin rehellisiä? Siis puhutteko toisillenne niistäkin asioista, joista puhumista pidetään yleensä typeränä? Meidän suhteessamme (toki vasta 8 vuotta jatkuneessa) tämä on se lähde, josta suhteeseen tulee jännitystä. Kuitenkin turvallista jännitystä, sillä emme ole eroamassa ja kumpikin tietää sen.
Esimerkiksi kumpikin on kertonut toiselle suhteen ulkopuolisista ihastumisistaan (näitähän sattuu vaikka oma suhde olisi erinomainen - ihminen kun on ohjelmoitu ihastumaan tietyin väliajoin, jotta lajin lisääntyminen olisi turvattua). Viimeksi ihastuja oli mieheni. Oli hurjan jännää seurata hänen "seikkailujaan" tuon ihastuksen kohteen kanssa (ei siis mitään seksiin liittyviä, vaan sitä viatonta alun soutamista ja huopaamista, ja miettimistä mahtaako toinenkin olla ihastunut jne.). Hänestä oli jännää kertoa siitä minulle, ja minua hieman (perusteettomasti, mutta kuitenkin!) jännitti että jatkuuko suhteemme nyt varmasti kuitenkin.. Alkujännäilyn jälkeen siirryimme yhdessä jännittämään, miten tuo ihastuksen kohde suhtautuu jne.
Varmaan joku nyt ajattelee, että emme voi rakastaa toisiamme jos tällaista harrastamme, mutta totuus on juuri päinvastainen. Rakastamme toisiamme niin syvästi, että pinnalliset ihastumiset eivät rakkauttamme uhkaa millään tavalla. Ne ovat vain hauska lisä, eräänlainen mauste elämään. Ihastunut ihminen on viehättävä ja hehkuu. Nautin mieheni seurasta erityisesti silloin kun hänen itsetuntonsa on kohonneessa tilassa jonkun häneen ihastuneen naisen vuoksi. Se on hieman jännittävä tilanne, mutta kuitenkin tiedän, että mies on minun eikä kenenkään muun!
Rakkauselämään liittyvät "tabut" eivät ole ainoita, jotka paljastamme toisillemme. Kaikenlaisten salaisuuksien kertomisesta ja sitä seuraavista keskusteluista saa jännitystä elämään, ja lisäksi avoimuus ja rehellisyys vahvistavat parisuhdetta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta siinä. Suosittelen!
Voi kun mun mies kävis mun kaa vaeltamassa :/ Aina, kun ehdotan, et tehtäis jotain kivaa yhdessä, niin hän ostaa karkkia, suolapähkinöitä ja leffan. :(
Sul on hyvä mies, kun voitte keskustella vapaasti asioista, avautua omista toiveista ja teette asioita yhdessä. Tekeekö mies uhrauksia sinun eteesi? Siis, jos hän tykkää kalastaa ja vaeltaa, niin teettekö myös esim. kylpylä- tai teatterimatkoja, jotka ois enemmän sinun mieleesi? Vai oletko kahdenkymmenen vuoden liiton jälkeen kadottanut oman minuutesi ja alkanut elää miehen elämää ja elämää miehen mieleksi?
Kokeilepa vaikka jotain yllätystä: jos saisit miehen työnantajan mukaan ja sovittua jonkun yllätysvapaan, jolloin tekisitte jotain mukavaa, josta nimenomaan sinä pidät. Mies löytäisi sinussa uusia raikkaita ulottuvuuksia. Voisitte mennä vaikka kaupunkilomalle esim. jouluna. Suunnittelet kaiken viimeistä piirtoa myöten. Ihan varmaan mies aistii, että salaat jotain ja kiinnostuu. Mutta et kerro mitään. Ja sitten vihdoin otatte irtioton: viet lapset mummolaan, "kidnappaat" miehesi käymään jossakin ja sitten hän huomaakin olevansa terminaalissa kädessään lontoon lippu.
Voi, kun mun mies tekisi jotain tommosta mulle! :) Haaveissa on hyvä elää, siihen asti katotaa star warsei ja syödään suolapähkinöitä.... ;)
Esimerkiksi kumpikin on kertonut toiselle suhteen ulkopuolisista ihastumisistaan (näitähän sattuu vaikka oma suhde olisi erinomainen - ihminen kun on ohjelmoitu ihastumaan tietyin väliajoin, jotta lajin lisääntyminen olisi turvattua). Viimeksi ihastuja oli mieheni. Oli hurjan jännää seurata hänen "seikkailujaan" tuon ihastuksen kohteen kanssa (ei siis mitään seksiin liittyviä, vaan sitä viatonta alun soutamista ja huopaamista, ja miettimistä mahtaako toinenkin olla ihastunut jne.). Hänestä oli jännää kertoa siitä minulle, ja minua hieman (perusteettomasti, mutta kuitenkin!) jännitti että jatkuuko suhteemme nyt varmasti kuitenkin.. Alkujännäilyn jälkeen siirryimme yhdessä jännittämään, miten tuo ihastuksen kohde suhtautuu jne.
kuulostaa minusta hieman erikoiselta. Kumpi otti nämä ihastukset ensin esille? Kertooko mies sulle myös seksifantasioistaan tämän ihastuksen kanssa, että kun äsken sekstattiin niin kuvittelin panevani sitä uutta työkaveria? Tai että mietin kokouksessa, että se osaisi varmaan ottaa hyvin suihin?
että jännitettä saa takaisin millään yllätyksillä tai hemmottelulla. ne ovat kivoja mutta ei ne mitään tunteita takaisin yhtäkkiä tuo.
Tuttu ja turvallinen ei tuo jännitystä eikä jännitettä pariskunnan välille. Siksi joissakin parisuhdeartikkeleissa on ehdotettu jopa eri huoneissa nukkumista. Miehesi luulee tuntevansa sinut läpikotaisin, olet tuttu ja turvallinen, arvattava - et yhtään jännittävä, arvoituksellinen.
Ja ikävää on, että ihminen herää yleensä vasta sitten kun huomaa toisessa jotain mitä ei ole aiemmin huomannut. tai kun pelkää menettävänsä hänet.
Minä lähtisin ennemminkin siitä, että tosiaan löydät itsellesi jotain, mistä alat sädehtimään itsevarmuutta, mistä löydät iloisuutta. ja alat kiusoittelemaan miestäsi. Lähdet ihan itseksesi ystäviesi kanssa tuulettumaan ja jätät arvoituksellisesti kertomatta kaikkea. Ala flirttailla ympärillesi- tietenkin vain päivän piristeeksi, kun tunnet itsesi halutuksi - olet haluttu.
edellisestä vastauksestanne huomaat. Tämä palsta on valitettavasti katkerien yh-äitien kihisevä pesä.
Minusta suhteessanne ei ole suurta vikaa. Kahdessakymmenessä vuodessa rakkaus haalistuu.
Minä sanoisin vain miehelle, että elämä on mitä on, mutta inun turvassasi haluaisin kuitenkin kasvaa vanhaksi, ja sinullekin haluaisin sitä turvaa antaa.
Ei se muuta vaadi.
Mieheni ei siis ole "viallinen", tuo avuttomuus viittaa sellaiseen perusmiehiseen suojeluvimmaan. Hän ei todellakaan alista minua.
Olen siis yrittänyt elää oppien mukaan, eli huolehtia itsestäni ja parisuhteestani. Yritän olla kritisoimatta miestäni, jotta tekisin kaiken kaikkien oppien mukaisesti.
Mieheni ei ole koskaan ollut minusta mustasukkainen....Jos laittaisin hänet metsästämään, en tiedä metsästäisikö hän...
ap