Eron hetki ja päättämättömyys

kannattaa. Tunnen parikin pariskuntaa jotka ovat asuneet jonkun aikaa erossa ja maailmaa sinkun silmin seurattuaan huomanneet, että vanha kumppani on sittenkin se oikea.



Itse elän myös tilanteessa jossa lähes päivittäin mietin avioeroa, mutta en vaan saa aikaiseksi ottaa sitä askelta

3 vuotta...siis riiputtanut löysässä hirressä kun "ei osaa päättää" eikä "tiedä itsekään mitä haluaa":(



Arvaa vaan mikä on mun olotila? Jos kerran haluat erota niin eroa äläkä pistä toista kärsimään!!

kun kykenee ajattelemaan puolison jonkun toisen kanssa. Toki kirpasee, mutta sen hyväksyminen, että niinkin voi käydä/käy.



Ystäväni erosi "hepposin perustein" ja nyt katuu syvästi, kun mies löytänyt uuden rakkauden ja hänelle se onni ja autuus ei tullutkaan eron myötä.

että ahdistus ei välttämättä johdu miehestäsi vaan omasta itsestäsi. Varsinkin jos on lapsia, niin koeta ensin, paranisiko tilanne hakemalla apua siihen, kuinka itse käsittelet asioita. Se voi yllättävästi auttaa. Helposti kaataa kumppanin niskaan kaiken syyn.



On kurjaa, jos eroatte ja huomaatkin olevasi yhtä ahdistunut kuin liiton aikana, ja lisäksi yksin niiden tunteiden kanssa. Kun on yhdessä jonkun kanssa, niin ei välttämättä huomaa sitäkään, mitä kaikkea hyvää suhde tuo elämään. Maailma näyttää kovin toiselta sinkun silmin, kuten joku sanoikin. Ja yksin ollessa täytyy olla tosi vahva ja osata tehdä itsenäisiä päätöksiä.



Ottakaa "aikalisä". Päättäkää jatkaa ja valitkaa kohteet, joissa kehittymiseksi teette molemmat töitä. Tarkastelette tilannetta tietyn ajan kuluttua uudelleen. Miehesi vaikuttaa halukkaalta jatkamaan. On todella julmaa pitää toista epätietoisuudessa näin isossa asiassa. Jos et pysty tekemään päätöstä, niin ero ei vielä ole välttämätön. Sen tietää kyllä sitten kun se on.



Avioliitto on ollut teiltä yhteinen askel aikanaan. Vaalikaa nyt sitoumustanne ja tehkää töitä tilanteen parantamiseksi. Eron jälkeinen elämä mahdollisine uusperhekuvioineen on kaikille se monimutkaisempi vaihtoehto.



Elän itse yksin lasten kanssa, joten tiedän vähän mistä puhun.

jonka vuoksi haluat eron ja voiko niille tehdä jotain. Tai haluatko tehdä. Kannattaisiko keskustella miehen kanssa asioista, kertoa mikä kaivertaa. Joskus ero on ihan hyvä ratkaisu, mutta vain sinä tiedät onko se juuri teille. Kun teet jonkun päätöksen, seiso päätöksen takana, tuo se tullessaan mitä tahansa. Et voi etukäteen tietää mitä tuleman pitää. Katkeroitua ei kannata, ota kaikki tuleva vastaan ilolla tai surulla. Avoimin mielin. Tsemppiä. Pärjäät kyllä.

mutta en sitä kyllä ääneen sanonu. Nyt on tilanne aivan toinen. En missään nimessä eroaisi. Yhteistä elämää takana 16 vuotta ja toivottavasti vielä paljon edessä.

usein jos ihmiselle tulee eteen iso päätös tehtäväksi esim. ero, niin äkkiä huomaa ettei pysty yhtäkkiä tekemään pienempiäkään päätöksiä.

oisko mahdollista hakea parisuhdeterapiaan tai muuttaa väliaikaisesti erilleen miettimään missä mennään?