Haluaisimme käydä kirkossa perheenä, mutta jopa tenavakirkko seurakunnalta tökkii.

Kyllä kirkossa ja jumalanpalveluksissa saa käydä vaikkei uskossa olisikaan.

usko tulee sanan kuulemisesta.

t. uskis

Tuomasmessut toimivat jo nyt aika hyvin koko perheen messuna, sillä siellä on tilaa myös kulkea ja paljon musiikkia eli ei tarvi istua kaiken aikaa.

että lasten pitäisi istua paikoillaan. Siis mummot huomauttelevat, vaikka tuomasmessun idea on juuri tuo että siellä pidäisi voida liikkua. Vanhoille seurakuntalaisille monet uudistukset voivat olla kauhean vaikeita.

(toivottavasti KAIKISSA) on tilaisuus myös tavallisen seurakuntalaisen ilman mitään uskovaisuusmittaria yhdessä työntekijöiden kanssa suunnitella messun kulkua. Jaksaisitko, ap, ottaa yhteyttä seurakuntasi pappiin ja kysyä toimiiko alueella jo seurakuntalaisista koostuva jumalanpalvelus"tiimi". Minusta sinun ideat lasten ottamisesta asiallisesti mukaan toimittamaan messun jotain osaa on luova ja ihana. Se on eri asia kuin että lapset saa riehua ja pilata muiden oloa - ei sitä saa tehdä esim terveyskeskuksen odotushuoneessakaan. Lasten on opittava kunnioittamaan tilaisuuden henkeä, mutta myös saatava mielekkäällä tavalla osallistua. Esimerkiksi kaikki tietävät miten suloisia morsiusneidot ovat häissä. Siinä lapsi saa lapsen lailla osallistua "aikuisten" juhlaan. Jumalanpalvelus on KOKO seurakunnan juhla jossa lapsilla voi olla arvokasta annettavaa. Vaikkapa lapsikuoro, näytelmä. Jatka ap ideointia mutta anna ideasi eteenpäin!!! Seurakunta on yhteisö, ei asiakassuhde!

tyhjensi viimeksi kirkot aika tehokkaasti. Hiukan lisää meininkiä ja ne seurakuntien uskolliset jäsenet eli iäkkäät ihmiset jää kokonaan kotiin ja kirkot tyhjenee. Nuoret ja lapsiperheet viitsiin käydä kerran tai kaksi jammailemassa.

Seurakunta on yhteisö, ei asiakassuhde!

Jos seurakunnassa ei esim ole toimivaa pyhäkoulua saarnan aikana, miksi et itse perustaisi sellaista? Tämä kysymys ei ollut tarkoitettu pelkästään ap:lle, vaan muillekin. On myös mahdollista sopia seurakunnan kanssa kotiseuroista. Seurakunnan työntekijät voivat tulla kotiin puhumaan ja seurakunta voi silloin kokoontua pienellä joukolla kodissanne. Voit myös perustaa lapsiperheiden Raamattupiirin. Aina ei tarvitse odottaa, että kaikki tulee valmiina.

Olimme viime viikonloppuna tenavakirkossa ja odotimme jälleen (kuten muutama kerta vuodessa) suuria kirkossa käynnistä. Minä ja mieheni olemme kumpikin saaneet melko kristityn kasvatuksen ja varsinkin englantilainen mieheni on käynyt joka sunnuntai koko lapsuuden kirkossa. Toivoisimme lapsillemme samoja kokemuksia kuin itsellämme ja tietysti kristinoppi sinänsä on omalle aatteellekin sopivaa. JA emme todellakaan ole uskovaisia, vaikka ihanaahan se olisi jos joskus tulisi. En vain todellakaan ymmärrä, että lapsille suunnattu Jumalanpalvelus on niin ei lapsiystävällinen. Pappi saarnasi n . 15 min ja 10 min putkeen vaikeahkoista asioista. Yksi laulu oli käsiä käyttäen, josta kaikki pitivät. Myös yksi esitys. Mutta kaksi muuta laulua oli sellaisia joita edes itse on ollut koskaan kuullut. Kaikki lapset istuivat penkeillä, kitisivät ja meidän 2v tehopakkaus ainakin oli jo puolessa välissä ties missä. Englannissa sentään lapset saavat tulla alttarille mukaan leikkimään ja he ovat osa Jumalanpalvelusta. Miksi Luterilainen kirkko ei voi oppia ja tajuta, että kristillinen kasvatus lähtee jo pienestä ja siihen pitäisi panostaa paljon enemmän!!! Nyt papit omiin mietintämyssyihin uusia ajatuksia ja keinoja saada perheet mukaan!

aikuisten messuissa on ihan yleistä että saarnat kestävät 30-40 minuuttia, ainakin siellä missä minä käyn. siellä tosin on lapsille pyhäkoulu saarnan aikana.

Suosittelen ap:n perheelle lämpimästi käymistä vaikka vapaakirkon ja helluntaiseurakunnan tilaisuuksissa, ovat huomattavasti vapaampia, ei niin virallisia ja kaavamaisia ja lapsille on pyhäkoulu jumalanpalveluksen aikana. Meillä hellareissa lapset ovat alussa mukana, kutsutaan sitten alttarille, siunataan yhdessä pyhäkouluun (eli ovat oikeasti mukana, eivät vain jossain näkymättömissä), pyhäkoulussa kuullaan Raamatun kertomuksia lapsille sopivasti esitettynä, leikitään, lauletaan, askarrellaan, ehkä haukataan vähän välipalaa, sillävälin kun vanhemmat kuuntelevat saarnaa (joka sekään ei aina ole niin supervakavamielistä) ..ja saa sinne pyhiksen puolelle mennä vanhemmatkin mukaan jos siltä tuntuu. Laulut ovat iloisempia, ihmiset myös. Usko on iloinen asia!

aikuisten messuissa on ihan yleistä että saarnat kestävät 30-40 minuuttia, ainakin siellä missä minä käyn. siellä tosin on lapsille pyhäkoulu saarnan aikana.

Ilmeisesti et käykään tavallisen ev-lut seurakunnan messuissa, vaan esim. jonkin järjestön (joka saattaa kyllä kuulua kirkkoon) messuissa.

Tavallisen ev-lut. seurakunnan messun saarna kestää 10-15 minuuttia. Joskus saattaa mennä 20 minuuttia, mutta ei käytönnössä koskaan sen pidempään. Ja minulla on kokemusta sadoista jumalanpalveluksista monissa eri seurakunnissa, joten tiedän kyllä, mistä puhun.

Onko muuten kysymyksessä anglikaaninen kirkko vai jokin muu seurakunta? Varmasti moni suomalainen seurakunnan työntekijä (sekä jumalanpalvelustyössä mukana oleva maallikko) ottaisi mielellään vastaan vinkkejä siitä, miten saada jumalanpalvelus lapsille kiinnostavammaksi, mutta kuitenkin sellaiseksi, että myös aikuiset saisivat saarnasta jotain.



Terv. se, joka puhui Mukulamessusta (en muista numeroa)

Ei todellakaan ole tavallisissa luterilaisessa seurakunnissa aikuisten messuissa on ihan yleistä että saarnat kestävät 30-40 minuuttia, ainakin siellä missä minä käyn. siellä tosin on lapsille pyhäkoulu saarnan aikana.

Ilmeisesti et käykään tavallisen ev-lut seurakunnan messuissa, vaan esim. jonkin järjestön (joka saattaa kyllä kuulua kirkkoon) messuissa. Tavallisen ev-lut. seurakunnan messun saarna kestää 10-15 minuuttia. Joskus saattaa mennä 20 minuuttia, mutta ei käytönnössä koskaan sen pidempään. Ja minulla on kokemusta sadoista jumalanpalveluksista monissa eri seurakunnissa, joten tiedän kyllä, mistä puhun.

siellä naiset vaikenevat seurakunnassa ja saavat näkyä vain kaatessaan kuppiin kirkkokahvit. Sairas maailma.

(en ole käynyt kummankaan jumalanpalveluksissa, joten minulla ei ollut mitään varmaa tietoa saarnojen pituuksista).



41

erilaisille ihmisille. On tenavamessuja pikkulapsiperheille ja sitten niitä tavallisia aikuisille ja paikoillaan kykeneville lapsille.



Jokusen kerran olen tenavamessussa käynyt ja en voi sanoa ihan kauheasti tykänneeni. Antia ei ollut aikuiselle lainkaan ja epäilen, että lapsillekin vähänlaisesti. Parasta on mielestäni se, että lapsille on oma pyhäkoulu samaan aikaan kun aikuiset ovat Jumalanpalveluksessa.



Itse käyn mieluiten yksikseni kirkossa, että saan rauhassa hiljentyä ja keskittyä. Perheenä käydään sitten joulukirkossa ja muissa vastaavissa.

Kysyin vielä mieheltäkin tarkemmin miten heidän perhekirkossa toimitaan. Eli ihan alussa kutsutaan lapset alttarille kuuntelemaan. Yleensä on joku näytelmä ihan jokapäiväisestä tilanteesta (vaikka esim. päiväkotielämästä). Näytelmä on jollain tapaa raamattuun yhteydessä ja lopussa sitten sanotaan: Jeesus sanoi, että... Eli koetetaan tuoda Jeesuksen oppeja ihan konkreettisella tavalla lasten mieleen.



Sitten itse muistan erilaisia tehtäviä joissa lapset voivat halutessan osallistua ja ehkä pitävät jotain kuvia ylhäällä esillä ja sekin tietyst on jollain tavalla yhteydessä raamatusta oppimiseen. Sitten on lauluja ja muutenkin pappi on jotenkin tosi huumorintajuinen ja vitsit sopii kaikille ikäluokille. Lapsia ei hyssytellä ja ihan pienimmät eli sellaiset konttaus/taaperoikäiset voivat olla muutaman kirkkoon kuuluvan hoidossa leikkihuoneessa. Myös vanhemmat voivat siellä oloa vuorotella. Kun messua on jonkin aikaa mennyt lapset (sellaiset 4-10vuotiaat) lähtevät toiseen huoneeseen, jossa voidaan piirrellä ja askarrella ja jumalanpalvelus on sitten enemmän vanhemmille lapsille ja aikuisille. Lopussa lapset tulevat takaisin ja viimeiset 15 minuuttia on sitten jälleen palvelusta yhdessä. Messussa on myös nuorten vetämä bändi, joka säestää laulutuokioita.



Minusta suurin ero on ollut suomalaiseen kirkkoon, se tilaisuuden iloisuus. Oma mies on käynyt Suomessa Joulukirkossa ja kysyi ensimmäisen kerran jälkeen kuka on kuollut. Lisäksi häntä kummastutti tenavakirkon papin mustapuku messun jälkeen kahvituksessa.



Haluaisin olla positiivinen, ja joskus kävinkin kivassa tenavakirkossa. Tämä pappi ikävä kyllä muutti toiselle paikkakunnalle.



Valtavasti vastauksia ja luen ne oikein sydämellä myöhemmin. Nyt on pakko mennä. Niin ja kirkko on Church of England

Kysyin vielä mieheltäkin tarkemmin miten heidän perhekirkossa toimitaan. Eli ihan alussa kutsutaan lapset alttarille kuuntelemaan. Yleensä on joku näytelmä ihan jokapäiväisestä tilanteesta (vaikka esim. päiväkotielämästä). Näytelmä on jollain tapaa raamattuun yhteydessä ja lopussa sitten sanotaan: Jeesus sanoi, että... Eli koetetaan tuoda Jeesuksen oppeja ihan konkreettisella tavalla lasten mieleen.

Sitten itse muistan erilaisia tehtäviä joissa lapset voivat halutessan osallistua ja ehkä pitävät jotain kuvia ylhäällä esillä ja sekin tietyst on jollain tavalla yhteydessä raamatusta oppimiseen. Sitten on lauluja ja muutenkin pappi on jotenkin tosi huumorintajuinen ja vitsit sopii kaikille ikäluokille. Lapsia ei hyssytellä ja ihan pienimmät eli sellaiset konttaus/taaperoikäiset voivat olla muutaman kirkkoon kuuluvan hoidossa leikkihuoneessa. Myös vanhemmat voivat siellä oloa vuorotella. Kun messua on jonkin aikaa mennyt lapset (sellaiset 4-10vuotiaat) lähtevät toiseen huoneeseen, jossa voidaan piirrellä ja askarrella ja jumalanpalvelus on sitten enemmän vanhemmille lapsille ja aikuisille. Lopussa lapset tulevat takaisin ja viimeiset 15 minuuttia on sitten jälleen palvelusta yhdessä. Messussa on myös nuorten vetämä bändi, joka säestää laulutuokioita.

Minusta suurin ero on ollut suomalaiseen kirkkoon, se tilaisuuden iloisuus. Oma mies on käynyt Suomessa Joulukirkossa ja kysyi ensimmäisen kerran jälkeen kuka on kuollut. Lisäksi häntä kummastutti tenavakirkon papin mustapuku messun jälkeen kahvituksessa.

Haluaisin olla positiivinen, ja joskus kävinkin kivassa tenavakirkossa. Tämä pappi ikävä kyllä muutti toiselle paikkakunnalle.

Valtavasti vastauksia ja luen ne oikein sydämellä myöhemmin. Nyt on pakko mennä. Niin ja kirkko on Church of England

Jokainen saa tehdä, mitä tahtoo eli kirkko opettaisi itsekkyyttä ja sitä, että sielläkin on koko ajan hauskaa ja kivaa. Jumalanpalvelus on kiva leikki, joka ei eroa päiväkodin askartelutuokiosta.

Eikö olisi helpompi jättää kirkonmenot kokonaan pois ja mennä askartelemaan vessapaperirullista enkeleitä sinne päiväkotiin? Lapsi ei jaksa kuunnella, jos hänen ei koskaan tarvitse kuunnella, ei siis enää edes kirkossa.

Asia on aika harvinaisen simppeli: jos kirkko haluaa, että ihmiset kokevat uskon tuomaa iloa ja jo lapset oppivat, että Jeesus ja uskonto ovat iloinen asia, jotka tuovat turvaa mielelle ja ravintoa sielulle, tulisi heidät huomioida heidän ikänsä ja kehitystasonsa vaatimalla tavalla! On yks hailee mitä joku keski-iän kyllästämä kuiva ihminen ajattelee hiljentymisestä ja jumalanpalvelushetken pyhästä yksitoikkoisuudesta - lapselle viesti on selvä: tämä on ankeaa, tylsää enkä halua tulla tänne enää. Ja lapsiperheiden vanhemmille viesti on myös selvä: lapsenne eivät jaksa keskittyä kuuntelemaan vaan "häiriköivät" kyllästymällä, joten ette ole tervetulleita.

Että Amen vaan!

JA tosiaan tämä juttu on täysin papista ja seurakunnan henkilökunnasta riippuvainen. Ei kaikkialla ole kuivaa ja nuivaa, jossain osataan ottaa ne pienimmäkin mukaan ja tarjota uskontoa heille sillä tavalla millä heille kuuluu.

Enkä usko, että kenenkään on pakko osallistua johonkin lapsiperheiden messuun, mikäli siis haluaa täydellistä hiljaisuutta ja niitä perinteisiä kiemuroita, joista lapsi ei ymmärrä mitään. Varmasti hänelle on ihan tarpeeksi tavallisia jumalanpalveluksia ja tilaisuuksia, mutta olisi toki kiva, että MYÖS lapset huomioitaisiin. Itsekkyydestä puheenollen!!

erilaisille ihmisille. On tenavamessuja pikkulapsiperheille ja sitten niitä tavallisia aikuisille ja paikoillaan kykeneville lapsille..

ovat liian usein ihan liian puisevia ja vaikeaselkoisia lapsille. Jos teillä ei niin ole, niin lycka till.

on KIRKOLLISVAALIT joten äänestämään uudet valtuutetut päättämään seurakuntanne asioista!

mun mielestä uskovainen on sellainen joka on pyytänyt Jeesusta elämäänsä(enemmän tai vähemmän antautuen)ja uskoo että Jeesus on Jumalan poika tunnustaen oman syntisyytensä.Kyllä Jumala sitten hoitaa sen lopun "antautumisen"oman aikataulunsa mukaan.

on KIRKOLLISVAALIT joten äänestämään uudet valtuutetut päättämään seurakuntanne asioista!

ja sitten joku muu olikin ehtinyt jo ensin. =) Sitä paitsi ehdokkaaksikin voinee vielä asettua. Ainakin meille tultiin viime sunnuntaina heti kiikuttamaan ehdokkaaksiasettumislappua, kun käytiin ekaa kertaa kirkossa.