Millä perusteella mies voisi saada erossa lapset?
Kommentit (33)
sopikaa riitanne, antakaa anteeks ja unohtakaa
Jos miehesi pelottelee sinua sillä, että et saa lapsia erossa, niin SUomi on täynnä miehiä jotka kiristävät puolisojaan tuolla väitteellä. Se ei pidä paikkaansa. Aika varmasti saat ellet alkkis tai psykoottinen ole. Kyllä sosiaalitoimi näkee miehen läpi, jos hän väittää sinun olevan kykenemätön lapsia hoitamaan.
Yksikään niistä ei elä sinun ja lastesi elämää, eikä voi tietää miten vaikeassa tilanteessa elät.
Mies (supisuomalainen) on antanut ymmärtää, että jos ero tulee, minä olen se joka joutuu lähtemään yhteisestä kodistamme ja hän on se, joka jää siihen asumaan lastemme kanssa. Eron syynä ei ole toinen mies eikä toinen nainenkaan... Olen luullut, että äidillä olisi " isompi" oikeus lapsiin, jos äiti on terve ja kunnollinen ihminen.
Äskeinen purkaukseni ei ollut sinulle tarkoitettu :-)
Ap
Äiti kantaa lasta kohdussaan, äiti imettää, äiti huolehtii yleensä perushuollon, äiti on lapsille rakkaampi, äiti huolehtii, ruokkii, on lasten kanssa enemmän (esim. hoitaa kotona), jää töistä kotiin jos lapsi on sairas... ainakin lähes aina. Äidillä on siis PALJON SUUREMPI OIKEUS LAPSIIN JA NÄIN TULEE OLLAKIN!!! Mielestäni oikea " lastenjakosuhde" on 70%äidin, 30%isän.
Ehkä aikaisemmin pidettiinkin enemmän itsestäänselvyytenä, että eron tullessa lapset jatkoivat asumistaan äidin kanssa. Tänäpäivänä niin ei ole, ja joskus vanhemmat tekevät sopimuksen siitä, että joku lapsista tai kaikki lapset jatkavat asumistaan isän kanssa, osa äidin kanssa. Myös oikeus on tehnyt päätöksiä, joissa lapset on määrätty asumaan isän luo. Eikä syynä ole ollut se, että äiti olisi ollut kykenemätön huolehtimaan lapsistaan.
Lapsen asumista mietittäessä asiaan vaikuttaa mm. lapsen ikä ja muu elämäntilanne, mm. se, kuinka lapsen koulunkäynti tai päivähoito järjestyy parhaiten, miten lapsen hoitaminen ja kaikki arjen asiat järjestyvät parhaiten, kumpi vanhemmista pystyy paremmin olemaan lasten kanssa (vaikuttaa esim. vanhempien työkuviot jne) ym. Oleellinen asia on myös se, kumpi vanhemmista pystyy paremmin turvaamaan yhteydenpidon toiseen vanhempaan ja miten lapsi pystyy turvaamaan muut ihmissuhteet, mm. suhteet kavereihin, muihin sukulaisiin jne. Toki jos on vanhempi lapsi, kysytään myös lapsen mielipidettä - lapsi ei kuitenkaan tee päätöstä itse, vaan päätös on aina aikuisten.
Kannattaa olla yhteydessä lastenvalvojaan, tarvittaessa oikeudellista apua saa mm. oikeusaputoimistosta. Myös netistä löytyy tietoa vaikkapa isompien kaupunkien palveluitten alta (Sosiaali- ja terveyspalvelut ja sieltä lapsiperheitten palvelut ja edelleen lapsen asema erossa), myös yksin- ja yhteishuoltajien liiton sivut ja elatusvelvollisten sivut kannattaa tsekata.
Aina on parempi, jos pystytte neuvottelemaan asiasta keskenänne. Silloin päätäntävalta on teillä vanhemmilla. Jos asia joudutaan viemään oikeuteen, asian tosiaan ratkaisee oikeus, ja silloin päätös voi olla mikä tahansa - jommankumman vanhemman toiveen mukainen tai jotain aivan muuta. Kuitenkin - ei kannata jättää omia ratkaisuja tekemättä sen pelossa, että mies kiristää jollain tuollaisella asialla!
Vierailija:
Äiti kantaa lasta kohdussaan, äiti imettää, äiti huolehtii yleensä perushuollon, äiti on lapsille rakkaampi, äiti huolehtii, ruokkii, on lasten kanssa enemmän (esim. hoitaa kotona), jää töistä kotiin jos lapsi on sairas... ainakin lähes aina. Äidillä on siis PALJON SUUREMPI OIKEUS LAPSIIN JA NÄIN TULEE OLLAKIN!!! Mielestäni oikea " lastenjakosuhde" on 70%äidin, 30%isän.
Kuule: perheitä on hyvinkin erilaisia ja on miehiä, jotka kantavat isomman osan lastenhoidosta kuin äidit (äiti ei ehdi, kykene tai mies on lapsirakas/kotona).
Joten on VÄÄRIN, että täysin perhettä tuntematta luokiteltaisiin, että AINA äidillä on suurempi oikeus lapsiin.
Sen pitäisi olla aina tapauskohtaista, perheestä kiinni.
On paljon tapauksia, joissa isä ja äiti olisivat yhtä hyviä toimimaan lähivanhempana, mutta naisvaltainen sosiaalityöntekijöiden ammattikunta suosii päätöksissään äitejä...
sekö tekee synnin tekemisen sallituksi jos on vaikea tilanne?
myös ajasta jolloin molemmat vanhemmat ovat kodin ulkopuolella töissä. Epäilenpä ettei tuollaisia tuloksia vuosi toisensa jälkeen saataisi elleivät ne olisi paikkansapitäviä suurimmassa osassa perheistä.
Se, miten KESKIMÄÄRIN perheissä lapset hoidetaan on yksi asia.
Ja se, miten lapset yksittäisessä perheessä hoidetaan on toinen asia.
On väärin, jos sosiaalitädit päättävät lasten huollon äidille sen takia, että " näinhän se yleensä on" , riippumatta kyseisen perheen yksilöllisestä tilanteesta.
Siksi on aivotonta laukoa mitään yleistotuuksia tässä asiassa, että perheet todellakin vaihtelevat.
Naisten on turha naukua reilua kohtelua esim. työelämässä, jos eivät pääse yleistyksien ylitse yksityiselämässä. Työelämässä meitä tuomitaan keskimääräisyyksien mukaan: " keskimäärin naiset eivät ole yhtä työorientoituneita kuin miehet, heitä kiinnostaa enemmän työn ulkopuolinen elämä ja he jäävät miehiä herkemmin kotiin lasten takia ----> miksi ylentää naisia johtajiksi?"
- se on yhtä epäreilu yleistys kuin sinunkin tekemäsi.
15 ja 16: sosiaalityöntekijät eivät tee päätöksiä. Päätöksentekijöinä ovat joko vanhemmat yhdessä (= sopimusteitse) tai käräjäoikeus. Usein oikeuskäsittelyä varten käräjäoikeus pyytää sosiaalilautakunnalta selvityksen, ja tämän selvityksentekijöinä toimivat sosiaalityöntekijät. Selvityksessään/lausunnossaan he voivat ottaa kantaa puoleen tai toiseen, mutta se ei ole oikeuden päätös. On useita tilanteita, joissa oikeus on päätynyt toisenlaiseen ratkaisuun kuin sosiaalilautakunnan suositus on ollut.
Menkää nyt tonne yksinhuoltajiin urkkimaan sitä " katariinaa" , joka on sekä lähi että etä.
ja sitäkin ennen mies on ollut se, jolla on ollut sydäntä lapsille
Vaikkapa pienten lasten perheissä isät tekevät (taas kerran tutkitusti) pidempää työpäivää kuin puolisonsa, eli äitien vastuulla on lapset ja kodinhoito.
Myös koti on äitien vastuulla. Miehille tuntuu ura & harrastukset vievän suurimman ajan ja mielenkiinnon.
Olemme molemmat normaalisti töissä, ja itselläni on työpaikat järjestään kauempana. Eli jos olen kotona 2 tuntia vähemmän, suurin osa hommista on jo yleensä tehtynä kun tulen kotiin.
Nyt kun olen kotona, olen tehny enemmän. Tulen itse perheestä, jossa äiti teki kaiken - sen raskaan päivätyön lisäksi. Mielestäni se on epätasa-arvoista ja väärin.
Olen viimeaikoina törmännyt yllättävän paljon yh-isiin. Kaikissa tapauksissa äiti on ollut syystä tai toisesta kykenemätön hoitamaan lapsia yksin. Eli siis päätöksiä miestenkin hyväksi tapahtuu, mutta ilmeisesti (asiasta keskusteluja seuranneena) naisia kuitenkin suositaan.
Omana neuvona erotilanteeseen voisin sanoa, että miehelle kannattaisi ehkä tehdä selväksi mitä lapsien kanssa eläminen yksin/vkonloppuisinä olo tarkoittaa. Jälkimmäinen kuitenkin mahdollistaa " oman elämän" , baarireissut kavereiden kanssa, harrastukset jne. Yksinhuoltajana tai lähivanhempana tuntuu usein siltä että aika menee arjen pyörittämiseen... Voi olla että miestä alkaa yllättäen kiinnostaa antaa lapset sinulle, kun tajuaa että voi sitten käydä Peran kanssa kaljalla kolme kertaa viikossa. :-)
Oikeus määräsi yhteishuoltajuuden, isän lähivanhemmaksi ja äidille tapaamisoikeuden.