Äidilläni on syöpä, minuun iski menetyksen pelko

Menetin äitini jo 22 vuotta sitten. Oli rintasyöpä ja sitten agressiivinen imusolmukesyöpä.



Äiti elää muistoissa. Juuri kokosin ison taulun itselleni. Siinä on äidin nuoruus ajan kuvia ja sitten meidän perhekuvia, kun olen vauva jne. Kuvia minusta äidin sylissä ja sisarusteni sekä isän kanssa. Isäni kuoli 4 vuotta sitten.



Pysähdyn aina välillä taulun eteen ja katselen kuvia. Hyvää terapiaa.

kannattaa sinunkin seurailla itseäsi, olette selkeästi ns. syöpäsuku.

sen sijaan sydäninfarkteihin jne. koska Karjalasta suku kotoisin.



Itse olen suvun ainut tupakoitsija ja polttanut niin paljon ja pitkään, että pelkään keuhkosyöpää ihan hulluna. Siltikään en millään pysty lopettamaan - miksi??

Koen, että mun on pakko, mutta miten ihmeessä kokoan itseni??

on olemassa esim Champix niminen valmiste tupakoinnin lopettamiseen. Tupakointi on riski syd'n ja verisuonitautejakin ajatellen, sek' huonontaa kaikkea paranemista kudoksissa.

Äitini on minulle hyvin tärkeä. Nuoruuteni oli meille ihan helvettiä sillä olin aika holtiton. Rauhoituin 18-vuotiaana ja aloin seurustelemaan nykyisen miesystäväni kanssa ja muutin helsinkiin. Muuttoni sai äidin ja minun välit lämpenemään, soittelemme päivittäin ja näemme ehkä n. kerran kuussa.



Olen aika tunteellinen, itken ja nauran helposti. Tiedän, että äitini on ns. romuna ja on vaikeaa selittää:"juu kyllä kaikki kääntyy parhainpäin" kun sanoo sen itku kurkussa.



ap.

Keskustele heidän kanssaan.

Tiedän, että rankkaa on.

ole ihan rehellisesti oma itsesi ja näytä tunteesi, myös äidillesi.

Olet vielä tosi nuori ja syöpä on edelleen tosi vaikea sairaus. Kyllä äitisi varmaan itsekin on peloissaan ja teidän kannattaa yhdessä myös keskustella kaikista asioista tähän asiaan liittyen. Nyt on se aika kun näitä keskusteluja on käytävä. Valitettavasti kukaan ei voi taata kuinka kauan meilla kullakin on täällä aikaa olla, mutta niistä päivistä mitä meillä täällä on, pitää myös nauttia. Tehkää yhdessä mukavia asioita, ei vaan nyt pelkkää sairastamista. Sitä te kumpikin tarvitsette. Ole tukena äidillesi, mutta anna äitisi olla tukena sinulle myös. Jaksamista teille molemmille:)

ISO hali ja voimaa jaksaa:) Itse olen myös läheinen äitini kanssa ja soittelen joka päivä hänelle. Ajattelen, että jokainen päivä voi olla viimeinen. Toivottavasti saat tukea myös mieheltäsi.

vaikka joku toista mieltä onkin. Sinä piristät äitiäsi enemmän kuin kukaan muu maailmassa ja mitä muuta se on kuin tuen antamista! Voit uskoa että äitisi silmät loistavat joka kerta kun soitat tai menet käymään ja mieli on paljon parempi pitkään sen jälkeenkin. Sitä tukea ei voita mikään.

Itse olen äiti, tosin lapseni olivat silloin nuorempia kuin sinä nyt.



Onko otettu geenitutkimuksia kun on noinkin monta kuollut syöpään?

Mulla otettiin BRCA-1 ja -2 geenitutkimukset.

Minkäikäinen äitisi on?

Hänellä on ihan samat pelot. Olin ystäväni tukena läpi hänen syöpähoitojen ja yhdessä pelättiin, sekä iloittiin.



Hän on nyt syöpävapaa.

Oma äitini kuoli rintasyöpään 10v ennenkuin ainoa lapsenlapsensa syntyi. Hän on silti mukana lapseni suvussa, muistona. Sekä minä, että tyttäreni olemme ulkonäöllisesti kopioita äidistäni, etenkin nykyisessä retromuodissa on hauska katsoa vauvakuvia samoissa Marimekon vaatteissa.



Todennäköisesti äitisi toipuu tästä sairaudesta, mutta ennemmin tai myöhemmin kohtaat saman tilanteen, oman vanhemman kuoleman. En osaa antaa mitään neuvoja, vain virtuaalihalauksen.



Tärkeintä omalle äidilleni oli tunne siitä, että lapset ovat "omillaan" ja pärjäävät ilman äitiä.

Saat kyllä geenikartoituksen. Jos et saa, vaadi sitä. Olet itse mahd. seuraava.



Mutta nyt tuet äitiäsi. Rintasyövästä paranemisprosentti on iso. Sano äidillesi, että hän selviää ja samalla auta myös itseäsi.



Tutkituta geeniperimä ja RINTASI joka kuukausi!

Äitini (nyt 54v) kävi mammografiassa, mutta syöpäkasvain ei näkynyt kuvissa. Eli luultiin kaiken olevan kunnossa koska kuvat olivat normaalit.



Noin 4kk kuluttua kuvauksesta äitini toinen rinta kipeytyi ja hän löysi rinnastaan kyhmyn. Koepala osottautui pahanlaatuiseksi ja rinta sekä kainalon imusolmukkeet poistettiin.



Syöpä oli levinnyt kahteen kainalon imusolmukkeeseen, mutta ei onneksi muualle.



Jos hän ei olisi itse sillon löytänyt kyhmyä, vaan olisi luottanut mammografian tulokseen niin agressiivinen syöpä olisi nopeasti levinnyt sisäelimiin.



Leikkauksen ja rankkojen hoitojen jälkeen äitini on saanut ns. terveen paperit ja n vuosi sitten rakennettin uusi rinta.



Oli tosi rankkaa seurata hoitojen aiheuttamia sivuvaikutuksia, työstää ajatusta äidin menettämisestä, oman sairastumisen pelosta ja omien lasten (nyt 8v, 5v ja 2v) tulevaisuudesta.



Minä työstin asiaa yksin ja mieheni kanssa, jonka isä menehtyi (-00) yllättäen veritulppaan 50-vuotiaana.



Toivottavasti teilläkin kaikki menee hyvin!!!!

ehkä... oma äitini kuoli ollessani 20 v. Isäni oli jo kuollut. Kuolema tuli melko yllätyksenä enkä ehtiny ajatella mitä menettäisin. Tunsin vain menettäväni kaiken... Nyt olen 23 v ja suren ettei äitini ollut häissäni tai nähnyt lapsenlastaan, mutta vaikka HELVETIN pahalta tuntuukin... sen olen kestänyt. Toivon että sinäkin. Oma mottoni on memento mori. Koita muistaa että kaikki me täältä lähdemme ilman että kaikkien muiden tarpeet tulee huomioitua...raakaa mutta totta. Voimia!!!!! Kuolema ei ole koskaan helppo vaikka sen tietäisi.

myös rintasöypägeeniä!! voimia ota yhteyttä johonkin rintasyöpä järjestöön, heilta saa apua samassa tilanteessa olevilta ja olleilta..

voimia, taistelkaa yhdessä ja vaatikaa kaikki mahdollinen hoita ja heti ei kannata jäädä odottelemaan ettei myöhemmin tarvitse jossitellä, mitä jos..

hankkimaan ammattiapua - sekä sulle että äidillesi. Ihan normaalia että olet peloissasi. Hyvästä psykologista tms. olisi varmasti apua. Syöpäpotilaille on omia potilasjärjestöjä jotka tietävät tukiryhmistä yms. Kyselkää vaikka sieltä.



Äidillesi voit kertoa tunteistasi (että pelottaa mutta kyllä tästä selvitään) mutta hän ei ehkä kamalasti pysty sua tukemaan kun keskittyy omaan sairauteensa.



Syöpä on perseestä!!! Tsemppia teille molemmille!



t. Been there

ymmärrän Sinua.



Tiedän ettei ole helppoa, tulee myös tunne että voisiko tehdä jotakin.



Koska täällä ap on paljon auheutettu lisähuolta Sinulle mm. omaan sairastumiseesi nähden, haluan "vastapainoksi" ja kenties toteutettavaksikin antaa muutaman hysteeriaa lieventävän tiedon.



Omalle kohdalleni läheisten, oma lapsenikin, sairastuessa syöpään käännyimme Suomen parhaan syöpälääkärin puoleen, Eiran sairaalassa, Pentti Klefströmin.



Kunnallisissa syöpähoidoissa annetaan sytostaatit ym. mutta yksityisiltä on saatavissa kunnallisen sytostaatin ym. lisäksi täsmälääkkeitä tablettimuodossa, jotka hakevat syöpäsoluja tuhoten niitä.



Täsmälääkkeet ovat apteekista lääkettä, ei luontaistuotetta ja tosi kallista ensimmäinen purkillinen.



Kuitenkin Suomessa on lääkekatto, 672,70€ jonka jälkeen loppuvuosi on ilmainen lääkkeistä. (Jos ensimmäinen purkiilinen maksaa esim. 1672,70€ niin takaisin saa Kelalta 1000€, maksetaan vain omavastuu jonka jälkeen loppuvuosi on ilmaista. Meillä käytetty täsmälääke kuului korvattaviin.



Luontaistuotteissakin on hyvää, mm. hainrustouute sisältää ainetta, joka estää syövän leviämistä, on tutkittu josta voi lukea Googlesta...



Meillä auttoi jaksamaan uusien hoitomenetelmien etsiminen ja niiden toteuttaminen. Kaikkea hyvää ap Sinulle, äidillesi sekä mukana oleville.