Minkä ikäisenä olette päästäneet lapsen yksin omaan pihaan leikkimään?
Kommentit (17)
Koska sekä ajatusmaailmani ja asuinolosuhteemme ovat vaihtuneet lasten välillä.
Esikoinen ulkoili yksinään varmaan "vasta" ollessaan n. 6-vuotias. Asuimme aikaisemmin paritalossa, joka sijaitsi rinnetontilla, aika jyrkällä ja kallioisella sellaisella ja heti oven ja autokatoksen ohi kulki sen asuinalueen "läpikulkutie" - vaikkakin päättyvä katu. Mutta ihmiset ajoivat KOVAA.
Keskimmäinen muistaakseni sai sitten ulkoilla yhdessä isosiskon kanssa omakotitalomme pihalla ollessan jotain 3½-vuotias, kuitenkin niin, etä itselläni suht jatkuva näköyhteys lapsiin (kuopus oli silloin juuri syntynyt). Tässä välissä asuinalue siis vaihtui ja muutimme nykyiseen taloomme, joka sijaitsee rauhallisella omakotitaloalueella tasamaatontilla. Naapureihin päin lauta-aita ja kadulle pensasaita + portti. Todella hiljainen tie kulkee tontin ohi.
Ja nyt, järkyttykää, kuopuksemme oli tuossa samalla pihalla hyvin lyhyitä hetkiä varmaan jo 3-vuotiaana sen aikaa kun puin päälle tai kävin vessassa, isosiskojen kanssa.
Kuopuksen kanssa otan tämän asian rennommin siksikin, että nyt 4½-vuotiaan 10-vuotias isosisko on tosi huolehtivainen ja olen jopa päästänyt kuopusta isosikon kanssa tuohon n. sadan metrin päässä olevaan "pikkumetsään" leikkimään. Esikoisen kanssa en olisi varmaan päästänyt edes ovesta ulos yksinään :)
Ikkuna on auki, joten kuulo-ja näköetäisyys toimii hyvin. Pitävät tosin sellaista meteliä, että kuulisin varmaan suljetunkin ikkunan takaa...
Kulku oli rappuun yleiseltä jalkakäytävältä jonka vieressä autotie, talo piti kiertää että pääsi leikkipaikalle.
En kyllä vieläkään ymmärrä miten uskalsin. Mutta siinä se pysyi pihassa, ja samanikäisenä olin itsekin yksin ulkona.
Lyhyitä aikoja (kun käy vaihtamassa vaikka vaipan) kaksi vuotiaana. Pidempiä aikoja 4-vuotiaana.
OKT, ei vaarallisia kohteita lähellä, päättyvän kujan viimeinen talo....
Ja myös vajaa 2-vuotias on hetkittäin pihassa tämän 4veen ja isomman kanssa. ok-talo, ei aidattu.
meillä oli sellainen postimerkin kokoinen hyvin aidattu turvallinen rivaripiha ja tarkkailin ikkunasta koko ajan.
5-vuotias saa touhuta pihalla ilman vanhempaa.
asuimme rivarissa silloin. Tosin sen sijaan että olisin seissyt hänen kanssaan ulkona, seisoin ikkunan takana ja pidin silmällä. Omalta pihalta ei saanut poistua ja oma piha oli n.3m x 3m kokoinen läntti...
Seinänaapurin lapset saivat painaa miten lystäsivät jo 3-vuotiaina ja yhtälailla kyttäsin heidänkin perään. Joskus juoksin mm. naapurin 3v-pojan kiinni autotieltä kun hän vain jostain syystä lähti sinne juoksemaan. Naapurin rouvaa ei kiinnostanut pätkääkään ja oleili sisällä.. (huom, hän oli lääkäri)
Nykyään asumme ok:ssa enkä alle 4vuotiasta laittaisi yksin ulos vieläkään vaikka rauhallinen seutu onkin. Sen verran syvät jäljet jäi niistä kauhun hetkistä rivarissa.
Okt maalla, rauhallinen tyttö. Tarkkailen toki ikkunasta vähän väliä esim. ruaan laiton tai vauvan syötön lomassa.
Okt. Ja tarkistelen kyllä kaksosia vähän väliä, että ovat näkyvillä.
(ja toki nykyäänkin!) esim. Helsingin kantakaupungin ja ympäristön vanhat kunnon korttelipihat!
Omassa pihassani Vallilassa oli kolme porttikongia, joissa ovi aina lukossa ja pihaa ympäröivät joka puolelta kerrostalot! Ei autoja ja kunollinen piha jossa bonuksena talon mummot istuivat kutomassa ja juoruamassa ja katsoivat samalla lasten perään! Aika pienenä siellä touhuttiin
Onhan korttelipihat vieläkin, mutta autopaikat ovat vallanneet alaa ja mummot varmaan kadonneet :( Tilalla kotiäidit jotka avautuvat av-palstalla kun joutuvat vahtimaan naapurin Nico-Petteriä...
Tosin, olihan siellä tuuletusparvekeet joista ois voinut pudota pää edellä asfalttiin...
Ei autoliikennettä ja iso oma piha. Tiettyjä vaaroja on pihapiirissä paljon. Nyt uskaltaisin luottaa ettei lapsi mene niihin kajoamaan yksin.
Tosin tarkkailisin vähän väliä ikkunasta. Ajelee pyörällä ilman apupyöriä kovaa vauhtia, ja pihassa rinnettä, siksi.
Meillä turvallinen aidattu piha, okt.
tuskin ennen kuin täyttää 10. vesistön vieressä asumme.
3-vuotiaana on voinut olla pienen hetken itsekseen kun olen vähän väliä kytännyt ikkunasta.