Pärjääkö tiedän miehet ja vauvat keskenään jos olette poissa?

mutta ei se mies kovin usein yksin ole. Tuppaa aina kutsumaan äitinsä kylään jos olen poissa. :D Eilen olin poissa 9-15 välisen ajan eikä mies ollut saanut lasta nukkumaan kuin vasta klo 13 (herää seitsemältä aamulla) umpiväsyneenä syliinsä. Eikä sitten ollut "voinut tehdä mitään, käydä edes kaupassa" kun lapsi ei ollut nukkunut. En ihan ymmärtänyt miksei, mutta sama se.



Kyllä ne silti pärjää ja yleensä eilistä paremmin. Vauva on nyt 11kk.

(kaksoset 5 kk) kanssa, kun olen välillä ollut opiskelun takia iltoja poissa.

Lapset huusivat aivan paniikissa jos olin hetkenkin tai muutaman tunnin poissa.



Toinen vielä oli niin rinnoistani riippuvainen, että pidemmällä reissulla olisi pitänyt juottaa ruiskulla tms. hankalaa ennen kiinteiden aloitusta. Esikoinen joi pullostakin tarvittaessa.



Kunhan lapset vähän kasvoivat alkoi isäkin kelvata erittäin hyvin äidin lisäksi.

niin tärkeäksi, etten jätä vielä noin pientä, ellei ole pakko jonkun lääkärikäynnin takia. Vielä ei ole ollut pakko. Kolme lasta eikä tuota mitään ongelmaa olla vauvan kanssa ekat puoli vuotta.

aika alussa jo mies sanoi, että mene vaikka kävelylle tms, jotta saa olla vauvan kanssa kahdestaan...

Ainakin vauvan kanssa on ollut etuna se, että mies lomautettiin juuri pari viikkoa ennen laskettua aikaa (joskin tyttö kyllä syntyi pari viikkoa lasketun ajan jälkeen). Eli ovat olleet alusta lähtien tiiviisti tekemisissä.

Emme saaneet pulloruokintaa onnistumaan. Kävin silti vauva-ainana yhdessä tentissä ja yliopiston pääsykokeissa - molemmilla kerroilla vauva huusi kotona isän kanssa "koko ajan".

Mutta se soseiden otto muilta kuin äidiltä on kanssa vähän niin ja näin. Mies huutaa että "ei tää syö" ja sitten äiti tulee ja johan alkaa suu aukeamaan.. meillä on varmaan vähän vaativa vauva



-ap-

siiryt kauemmas. Kärsivällisyyttä siinä mieheltäkin vaaditaan. "pakkohan" isän on voida soseita syöttää siinä missä äidinkin!



8

Ymmärrän, ettei isi voi imettää, mutta kuinka vauva isäänsä vierastaa tai huutaa? Ihan vilpittömän tietämättömänä mietin.

Mutta se soseiden otto muilta kuin äidiltä on kanssa vähän niin ja näin. Mies huutaa että "ei tää syö" ja sitten äiti tulee ja johan alkaa suu aukeamaan.. meillä on varmaan vähän vaativa vauva

-ap-

että mies huutaa "ei tää nuku!" ja mä tuun ja johan nukkuu. :D

2

Meille tuli pakkotilanne vauvan ollessa 2 kk, kun minä jouduin leikkaukseen. Eihän siinä auttanut muu kuin olla pois vauvan luota ja isä syötti häntä pullosta.



Onneksi tuo muutaman päivän episodi ei vaikuttanut imetykseen, vaan imetys jatkui sen jälkeen ihan normaalisti. Myöhemmin olen ollut pois max. pari tuntia kerrallaan, joten harvemmin isän on tarvinnut sinä aikana syöttää vauvaa. Kaikki muu kuin syöttäminen sujuu isältä näppärästi ja vauva hyväksyy hänet hoitajaksi yhtä lailla kuin minutkin.



Nyt vauvalla on ikää 6 kk.

Mutta se soseiden otto muilta kuin äidiltä on kanssa vähän niin ja näin. Mies huutaa että "ei tää syö" ja sitten äiti tulee ja johan alkaa suu aukeamaan.. meillä on varmaan vähän vaativa vauva -ap-

Miehellekin on olemassa vähän turha takaportti, jos hän tietää sinun aina tarvittaessa "pelastavan" hänet pulasta. :) Eli lähdet vaikka kotoa pois ja annat miehen hoitaa vauvaa omalla tavallaan. Kyllä se siitä lähtee sujumaan.

13

Esikoisen ja seuraavan kanssa pärjäsi aivan mainiosti vaikka kuinka kauan tahansa. Nämä vauvat söivät iloisesti pullosta ja söivät myös tuttia sen häiritsemättä imetystä yhtään. 11 kk imetin ja siinä ohessa isä pärjäsi aivan mainiosti vauvojen kanssa, kävin esim. kaverin kanssa risteilyllä tuona aikana.



Mutta sitten kolmosemme oli mahdoton tissiaddikti, voin rehellisesti sanoa, että kokeilimme kaikki markkinoilla olevat tutit, hörpytykset, injektioruiskut, lusikat, nokkamukit ja muut, mutta mikään ei kelvannut paitsi tissi. Eikä auttanut soseiden aloitus yhtään mitään. Nälkä ei ollut vaan mieliteko :) Raivosi ja huusi pää punaisena vaikka tunnin jos ei tasaisin väliajoin päässyt pötköttämään rinnalle. 8 kk tätä kesti ja sitten söi pari kuukautta pulloa - oppi sen yhtäkkiä ja sitten ei enää sitäkään vaan joi nokkamukista.

Kerran minulla oli eräs tosi tärkeä meno ja jouduin olla kaksi yötä pois. Oikein mainiosti olivat pärjänneet. Ja melko usein esim. viikonloppuisin käyn vaikka kaupungilla niin että mies on lapsen kanssa kahdestaan. Koskaan ei ole ollut mitään ongelmia. Minulla tosin ei imetys onnistunut joten sen takia on ollut helpompi jättää vauva isän kanssa kahdestaan välillä.

kun mama menee viihteelle, mr nyt 11kk ja iskä jää hoitaa poikaa,osaa hoitaa hyvin poikaa ja saa pojan nukkuu. Luotan täysillä mieheeni lastenhoidossa.

pärjää tosiaan! Pärjäisi viikonlopun, viikon tai vaikka loppuelämän, jos niikseen tulisi. Miksi ei pärjäisi isä yhtä lailla kuin äitikin? Ihan tietoisesti en lähtenyt mitenkään "omimaan" vauvaa, vaan isä on osallistunut alusta asti syöttämiseen pullosta ym. hoitojuttuihin. Tokihan varmaan tekisivät jotkut asiat kaksistaan erilailla kuin minun kanssani, mutta mitäs sitten?

Ja pärjäsi yhtä hyvin kun kakkonenkin syntyi. Ikäeroa tuli 1v6kk. Jopa paremmin kun minä välillä =)

Kaikki muu kuin syöttäminen sujuu isältä näppärästi ja vauva hyväksyy hänet hoitajaksi yhtä lailla kuin minutkin. Nyt vauvalla on ikää 6 kk.

Eli kyllä hän pullomaitoa ja soseita osaa vauvalle syöttää. ;)

13

esikoisen kanssa ei aikoinaan ollut mitään ongelmia. Isä kelpasi siinä missä äitikin ja isä olikin kotona lapsen kanssa hänen ollessaan 6-12 kk, kun minä olin töissä.



Kuopuksen kanssa taas oli ainakin ekan vuoden ajan ihan mahdotonta. Minun oli tosi vaikea poistua mihinkään, kun lapsi vaan huusi ja huusi. Isä urheasti hoisi, mutta yhtä parkua ne muutaman tunninkin pätkät olivat. Vauva ei myöskään suostunut syömään alle 8-kuisena juuri muuta kuin rintaa. Tutti ja pullo eivät kelvanneet ollenkaan. Kun kiinteitä alkoi lopulta mennä edes vähän, pystyin paremmin käymään jossain, kun tiesin, ettei lapsi ainakaan "kuolisi nälkään", vaikka muuten olisikin itkuinen.



Niin, ja meillä esikoinen täysimetyksellä 6 kk ja kuopus sen melkein 8 kk. Pienempi vaan oli hurjasti enemmän kiinni minussa.