Onko ihminen silloin välttämättä masentunut, jos muut väittävät hänen olevan,

Eiköhän henkilö itse tiedä oman mielialansa jne.

Ja ei, masennus ei ole sama kuin huono itsetunto mutta voi periaatteessa alkaa siitä.

Huono itsetunto on eri asia.

kamalan huono itsetunto lapsesta asti ja jossain vaiheessa mulla sitten kerrottiin olevan masennus.



Ehkä oli, ehkä ei, mutta nyt on kaikki hoidot takana päin ja olen silti samanlainen kuin ennen. Itsetunto nousee, mutta hyvin hitaasti.



Mun omasta mielestä mä olen vain erilainen ihminen kuin muut, niiden mielestä olen masentunut ja mun pitää mennä hoitoon ja muuttua samanlaiseksi kuin he.



Taustalla on vaikka mitä, kiusausta ym. ja olenkin yrittänyt miellyttää kaikkia, mutta ei siitä mitään tule. Olen niin tuskissani ollut, kun olen yrittänyt olla samanlainen muiden kanssa. Nyt löysinkin sitten miehen, joka on aivan ihana ja samanlainen kuin minä (lukuunottamatta huonoa itsetuntoa ja "masennusta").



Mistä mä voin tietää, olenko oikeassa vai väärässä? Ja kuinka voin edes yrittää saada selvyyttä mihinkään, kun kaikki toitottaa vaan, että olen masentunut, eikä kukaan oikeasti kuuntele?



Tämän miehen mielestä olen tietenkin normaali ja muut omituisia, mutta entä jos hänkin on väärässä?

Mutta tietysti jos masentuu itsetunto voi huonontua, tai se voi johtaa masennukseen. Siis kummin päin vain. Minun mielestäni ahdistuneisuus, epätoivoiset ajatukset, toivottomuus jne, ovat parempia mittareita. Jos jaksaa arkeaan hyvin, eikä koe oloaan mitenkään erityisen ankeaksi, niin ei se varmaankaan ole masennusta. Onhan ihmisiä muutenkin kaikenlaisia, toisten elämä on luonnostaan tunne-elämän suhteen tasaisempaa tai rauhallisempaa ja toisilla taas rempseämpää. Jos on itse sinut oman arkensa kanssa, niin ei tarvitse olla huolissaan. Ehkä psykologille tai terapeutille kannattaa itse sanoa, miten arvioi oman tilansa ja pyytää apua nimenomaan siihen, minkä itse kokee omaksi ongelmakseen, eli tässä siis itsetunnon. Ilman psykologia ja terapeuttiakin voit päästä jutun juurille miettimällä esim. oliko sulla lapsuudessa jotakin kokemuksia, mitkä sai sut tuntemaan olosi huonommaksi kuin muut, vai onko sinulla vaan itsekritiikki muuten niin korkea, että koet jatkuvaa epäonnistumista omien odotustesi suhteen... jne. Sitten kun itselleen saa selvitettyä miten huono itsetunto on syntynyt, niin voi opetella ajattelemaan ja toimimaan toisi. Pienin askelin muutos voi tapahtua, mutta osa paranemista on aina se, että oppii hyväksymään itsensä ja arvostamaan omaa luonnettaan ja reagointitapojaan, eikä se, että muuttuisit joksikin muuksi.