Lue keskustelun säännöt.
Korvissa soi... ARGH!
26.08.2010 |
Rauhaa ja hiljaisuutta kaipais hän.
Aamupäivän höpöttävät suun ja silmät täyteen 4v poika ja 1,5v (lähinnä höpöttelee omiaan), kinaavat keskenään, kiljahtelevat, hihkuvat. Nuorempi suuttuessaan kirkuu ja 4v karjuu.
Päikkäriaikaan poika ottaa ilon irti siitä, että saa hetken pitää äidin ihan omanaan ja pälättää kaikesta maan ja taivaan välillä, kyselee, kummastelee, kommentoi - ja kaikkeen tietenkin pitää vastata jotain. Taukoamatta. Iltapäivällä tulee esikoinen koulusta ja alkaa kertoa päivän kulusta, pälpättelee muuten vaan, kinastelee veljensä kanssa, kyselee, höpöttää, kommentoi...
Ja sit tulee mies töistä ja viimeistään tässä vaiheessa nakataan telkkari taustahälyksi ja mies alkaa kertoilla päivänsä kuulumisia, ipanoiden ja telkkarin säestämänä.
Illan lörpöttelevät kaikki kolme muksua kilpaa, kinastelevat, haluavat näyttää toinen toistaan ihmeellisemppiä juttuja, piirustuksia, legorakennelmia... ja kaikkeen pitää kommentoida ja ihastella suureen ääneen.
Äiti, äiti, äiti, äiti! Vähintään 12h vuorokaudesta taukoamatta. Onhan se kiva, että tenavilla on asiaa, mutta rajansa kaikella...
ARGH!
Mä en kestä! Miksi ei voi olla joskus ihan HILJAA? Yhden kun saa hiljaseksi, niin toinen aloittaa. Ja kun muksut mekkaloi, vääntää isänsä vaan volumenapista vähän ääntä kovemmalle, että kuulee telkkarin. Jolloin tenavat huutavat kahta kovempaa... jne jne jne...
Mihin mä karkaan? Kirjastoon?
Kommentit (5)
että koko ajan ja kaikenaikaa jollain on jotain Hyvin Tärkeää Asiaa, joka on sanottava just nyt heti. Ite kerkii suunnilleen ajatella yhtään mitään. Ulkona homma on ihan sama "Kato, paloauto. Kato, tein tämmösen ja sit tommosen. Kato mitä mä teen nyt." - ja selostus perään kuinka kaikki oikeastaan tapahtuikaan. Taukoamatonta höpötystä ja pälpätystä. Jos ei muuta niin muistellaan mitä tehtiin eilen tai toissapäivänä tai viime kesänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä kai tiesit, että lapsista tulee ääntä, ennenkuin heidät teit.
kyllä kai tiesit, että lapsista tulee ääntä, ennenkuin heidät teit.
ja ihan joka kerta ;P
Itselläni vain yksi kohta 4-vuotias lapsi, joka puhuu ihan kokoajan. Välillä tuntuu, että en jaksa kuunnella tuota kailotusta ja on pakko lähteä johinkin. Onneksi lapsella on isäkin ja pääsen välillä kaikkoamaan.
Joskus harvoin, kun saan olla yksin kotona nautiskelen siitä ihanasta hiljaisuudesta, kun joku ei kokoajan kimitä vieressä juttujaan...
Toivotan jaksamista ja lähde tosiaan välillä johonkin ja päästä korvaparkasi lepäämään. Isä varmaan jaksaa lapsiaan sen verran kaitsea.
Ulkoiletteko tarpeeksi? Ulkona saa juosta ja kulutettua muutenkin liikaenergiaa. Sisällä voi sitten olla rauhallisemmin.
Ole itse esimerkkinä, äläkä huuda. Kun ollaan lähekkäin, tavallisenkin puheen kuulee.
Ohjaa lapsia välillä myös rauhallisempiin puuhiin, legoilla rakenteluun, kirjojen lukemiseen tai piirtämiseen.
Ruokapäydässä voit opettaa lapsille vuorovaikutustaitoja. Keskustelkaa niin, että jokainen saa kertoa asiansa loppuun ja toiset kuuntelevat keskeyttämättä.
Ja kaikki taustamelu pois! Tv pois päältä, kun sitä ei kukaan katso. Telkkaria ei muutenkaan kannata noin pienten katsoa paljon. Isäkin voi kuulumisensa kerrottuaan kuunnella lasten tapahtumia. Isän katsoessa lapsia sinä saat hetken omille puuhille. Lähde lenkille, kirjastoon tai harrastuksiin.