Miten minun pitää käyttäytyä miestäni kohtaan tässä tilanteessa?

Hei kaikki, etenkin te, jotka ennen minua niin ystävällisesti neuvoitte. Haluan kertoa teille, mitä eilen sitten tapahtui.



Luin tämän ketjun 4 kertaa läpi. Tavasin huolellisesti kaikki olennaisimmat viestit ja sain vakuutettua itseni vainoharhaisuudesta. Kun mies tuli kotiin, pystyin suhtautumaan tämän reissuun suorastaan välinpitämättömästi mitään utelematta.



En ala koko keskustelua referoimaan, mutta jossain vaiheessa kävi ilmi, että tämän naisen aviomies on samassa työpaikassa!

Pyhä Sylvi sentään, jos olisin lähtenyt kiukuttelemaan tästä työsuhteesta, kun mieheni tuntee aviomiehensäkin... Onneksi sain hillittyä itseni.



Tämä on siis malliesimerkki siitä, että joskus asioita kuvittelee vain oman pääkoppansa sisällä! Sitä en vain ymmärrä, miksi mieheni ei ole voinut minulle tätä tietoa koskaan kertoa? Tästä naisesta hän on kertonut jo puolisen vuotta. Kyllä minä olisin kertonut perhesuhteet jo ajat sitten...

että on hänen parhaakseen kun hän vaihtaa työpaikkaa mielummin jo huomenna.

niin hänelle ei tule tarvetta vertailla teitä :)



Pidät huolta parisuhteestasi.

olisi naurettavaa kommentoida tätä naista mitenkään.



Hillitse itsesi. Opit kyllä pois tuosta tunteesta jos olet kärsivällinen ja selität sen pois joka kerta kun se tulee.

työkaveri selkeästi liehittelee miestä. soittelee kotiinkin kaiket illat.Haluaisin enemmän rauhaa perheelle.jossain kohtaa varmaan napsahdan ja sanon naiselle suorat sanat. Tiedän, ettei mieheni pettäisi minua ja uhraisi perhettä pelleillyllä,mutta kuitenkin riepoo tuo työkaveri.

Anna mun kaikki kestää. Luulet siis, että tuollaisen sopimuksen tekeminen estää toista pettämästä? Kuten sanoin ja aiemmin, jos asennoituu koko pettämisasiaan siten, ettei asia haittaa, niin mitään ongelmaahan ei oel. Jos taas ei pidä siitä ajatuksesta, että oma puoliso saattaisi välillä käydä vähän vieraissa, niin sitten asiaa kannattaa välillä pohtia.

Hänellä ei näköjään ole minkäänlaista käsitystä moraalista. :o Eikä edes itse tajua, mistä kohtaa hänen ajatusrakennelmansa on vinoutunut!

työkaveri selkeästi liehittelee miestä. soittelee kotiinkin kaiket illat.Haluaisin enemmän rauhaa perheelle.jossain kohtaa varmaan napsahdan ja sanon naiselle suorat sanat. Tiedän, ettei mieheni pettäisi minua ja uhraisi perhettä pelleillyllä,mutta kuitenkin riepoo tuo työkaveri.

hoida työasiat työpaikalla, koska se stressaa mua kuunnella jotain työhöpinöitä. Olen itsekin levon tarpeessa stressaavan työpäivän jälkeen enkä halua töitä kotiini.

minun mieheni työkaveri ei tiettävästi liehittele. Nainen on diplomi-insinööri,eikä kai ne mitään hempukoita ole. Mikään blondipovipommi ei minua varmaan riepoisi. Tämä riepoo, koska hän on fiksu, sanavalmis, hauska...Mieheni on aika kriittinen ihminen, eikä hän pidä kenestä tahansa, joten hänen on pakko olla fiksu. Huoh. Olen mustasukkainen ja kateellinenkin vielä...



ap

naisia työkavereina ja tekee myös heidän kanssaan reissuja. Nuo naiset tekevät mulle suuren palveluksen kun kertovat miehelle vähän "faktoja". Tarkoitan, että naiset kertovat miehelle hyvinkin henkilökohtaisia asioita omista parisuhteistaan ja tämä taas auttaa meitä parisuhteessa :) Tiedätkös?



Meillä luotettava suhde tai mä en ainakaan ole mustasukkainen ja joskus jopa toivon että mies olisi, mutta kun ei niin ei...

Kännissä varmasti panevat.

niin,e ttä nainen voisi tehdä palveluksen sillä tavalla. Pitääpä seurata.



Mieheni tekee siis vain päiväreissuja tämän naisen kanssa. Ei mitään kännijuttuja, joita mieheni ei muutenkaan harrasta.



ap

Mieheni lähti opiskelemaan ja on luokassa jossa on 20 oppilasta ja heistä kolme poikia. Aluksi hieman kiusoittelin häntä tilanteesta ja kysyin, että tulenkohan tekemään "tupatarkastuksen". Ja hän tietää että olen mustasukkainenkin tietyissa tilanteissa ja alussa olinkin.



En kuitenkaan ole käyttäytymistäni muuttanut. Miehen olen saanut lenkkeilemaan minun koiramme kanssa ja tämä on yhteistä aikaa ja koulujutuista olen saanut selville, että tytöt ovat hänen mielestään bimboja. Hän on siis jonkin verran vanhempi kuin nämä tytöt. Meillä on kivaa yhdessä ja arvostamme toisiamme. Ja kyllä pieni mustasukkasuus on ihan hyvästä, sehän kertoo välittämisestä.

Minulla on fiksuja, kivoja, perheellisiä miespuolisia työkavereita. Mutta he siis ovat vain työkavereita :).



Omallakin miehelläni on kivoja, fiksuja ja peräti perheettömiäkin naispuolisia työkavereita. Mutta en kyllä ole heistä mustasukkainen. Käy myös työmatkoilla fiksun, kivan, perheellisen naispuolisen pomonsa kanssa. Eikä mulla ole käynyt mielessä, että tuosta pitäisi mustasukkainen olla :).



Mieti, miksi olet noin mustasukkainen miehestäsi. Jokin syy siihen lienee?



Minä muuten mm. käyn sujuvasti kaffella ja lounaalla niiden työkavereideni kanssa :). Ja mies puolestaan kuntosalilla yhden naispuolisen työkaverinsa kanssa, kun heillä on kuntosali työpaikalla. On nätti, pitkä ja aika ihana ;-), tuo työkaverinsa siis. Vaan minä tiedän olevani mieheni mielestä aina se ihanin :-), niin en asiasta huolta kanna.



Kyllä ihmisellä pitää olla myös toisesta sukupuolesta kavereita, työ- ja siviili.

työkaveri on fiksu, hauska ja mukava ja meillä synkkaa erittäin hyvin. Mutta fyysiselle tasolle tai muutenkaan eroottiseen puoleen en puutu, koska sillä ei olisi tulevaisuutta. Aivan liikaa riskejä suhteessa siihen iloon, että kokeilisi, toimisiko seksikin yhtä hyvin. Enkä edes usko, että mies suostuisi, jos ei ihan tolkuttomassa kännissä olisi.



Eli ihan hyvin voi olla, että ovat vain ystäviä ja pitävät mahdollisen muun viehätyksen omana tietonaan (eivätkä edes kerro toisilleen) - jos sitä edes on.



Vittuilu ja piikittely on huono idea. Jos asia kaivelee, voit joskus rauhassa kertoa tunteesta, mutta ilman syyttelyä tai vaatimuksia (jos kerran suhde on työsuhde ilman vakituisempaa yheydenpitoa muulla ajalla). Ja sanoa, että tilanne sinänsä on ok, mutta sinusta tuntuu tältä. Kyllä pahasta olosta pitää voida kertoa kohtuullisessa määrin, kunhan sitä ei kaada toiselle syytöksinä eikä valita ja voihki vähän väliä ;).

kuin myös kesälomalla ärsyttää vaikka soittaja olisi mitä sukupuolta.



Olenkin nykyään mennyt miehen viereen ihmettelemään kovaan ääneen että "puhutko sä TYÖasioista? Kun olen todennut puhelun luonteen.



Soittelu on jatkuvaa, ja vaikka se ei mukamas miestä "häiritse", niin se pitää kuitenkin ajatukset työasioissa myös vapaa-ajalla.



Vaikka tällä hetkellä heillä ei ole töissä sikastressaavaa, niin tämä vaikuttaa takuulla stressinsietokykyyn niinä aikoina kun taas lävähtää hullunmylly päälle.



Nämä ajat näkyy sitten taas kotona.

ja voin ihan hyvin sanoa miehelle, jos minulla on mustasukkaisuuden tunteita. Aika harvoin tunnen mustasukkaisuutta, ja usein on kyse siitä, että tunnen itseni jostain syystä haavoittuvaksi. Esim. olen lihonut tai emme ole harrastaneet pitkään aikaan seksiä. :) Eli miehen tekemisillä ei ole siinä oikeastaan merkitystä. Mutta kun noista tunteista puhuu, ne menettävät merkityksensä ja katoavat.

Tilanteeseen tuskin auttaa, että kuittailee tuosta puolisolle? Soittajathan ne tuossa hölmösti toimivat.



Lähinnä jos tuo häiritsee, pitäisi miehen puhua tuosta työpaikalla. Ja siis sinun puhua ensin miehesi kanssa.



Minä vetäisin totaalisesti herneet nenään, jos mies kuittalisi puhelimen vieressä. On mielestäni melko lapsellista käytöstä, kyllä asioista pitää pystyä puhumaan muullakin tavalla.



t. 13

Tilanteeseen tuskin auttaa, että kuittailee tuosta puolisolle? Soittajathan ne tuossa hölmösti toimivat.

Lähinnä jos tuo häiritsee, pitäisi miehen puhua tuosta työpaikalla. Ja siis sinun puhua ensin miehesi kanssa.

Minä vetäisin totaalisesti herneet nenään, jos mies kuittalisi puhelimen vieressä. On mielestäni melko lapsellista käytöstä, kyllä asioista pitää pystyä puhumaan muullakin tavalla.

t. 13

tosissaan! Tekisi mieli piikitellä ja kostaa? Anteeksi vaan, ap, mutta MITÄ kostaisit? Sen että miehellä on naispuolinen työkaveri?



Olen itse miesvaltaisessa työpaikassa ja sen vain sanon, että naurettavina pidetään tällaisia ap:n kaltaisia puolisoja, jotka eivät ymmärrä, että työ nyt on vain työtä. Ap taitaa itse olla naisvaltaisella alalla, jossa heti aletaan hihitellä jos sattuu tulemaan yksi miespuolinen työntekijä porukkaan mukaan.

Ota tämä haasteena itsellesi. Hoida parisuhdetta, helli miestä, pohdi omaa epävarmuuttasi. Ja tavallaan sitä voi pitää myös tilaisuutena kasvattaa itseä sellaiseen terveeseen, aikuiseen, henkiseen riippumattomuuteen puolisosta, mistä todellinen kumppanuus kumpuaa. Jos mies pettäisikin, se ei vähentäisi sinun arvoasi ollenkaan, sillä ei sinun arvosi ihmisenä, naisena eikä edes puolisona ole riippuvainen miehesi tekemisistä vaan siitä kuka itse olet, mitä itse teet. Pärjäisit ihan hyvin omillasikin, jos olisi pakko, mutta valitset rakastaa miestäsi ja luottaa häneen.

Tsemppiä! Tällainen kisaava juttu voi olla loppujen lopuksi hyvä tilanne kasvaa vähän ihmisenä. :)

Itselläni oli tässä hieman erilainen tilanne, ikää tuli viime vuonna 30 täyteen ja jonkinlainen kriisi pukkasi päälle. Aluksi ajattelin miehessä olevan vikaa, vaikka tajusinkin aika pian että oma elämä (omat valinnat, elämän suunta, itseluottamus) oli solmussa. Tuntui kuin eläisin sumussa näkemättä eteenpäin saati ympärilleni tai että sisälleni kasattu palikkatorni oli koottu ihan väärin ja horjahteli. Pahinta oli, etten edes kyennyt ajattelemaan kuinka kasata torni toisin eli en nähnyt mihin suuntaan sitä pitäisi lähteä, miten kasvaa ja mitä puolia kehittää. Mietin jopa, että ero olisi taivaallinen, tuntisin oloni hyväksi ja itseni vapaaksi tekemään haluamiani asioita: sisustamaan makuni mukaan, ajamaan fillarilla katukahvilaan, näkemään ystäviä niin usein kun haluan, olisi myös himpun verran enemmän omaa aikaa, sillä mies joutuisi kantamaan vastuunsa myös esimerkiksi lapsista ja kotitöistään.

Mietinkin, että miksi eroaisin kuitenkin hyvästä ja pitkästä suhteesta vain ollakseni sinut itseni kanssa. Tajusin, että elämä on tässä ja nyt ja voin tehdä juuri niitä asioita mitä haluan eroamatta. (miehen mielipiteestä sisustuksessa tai yleisistä odotuksista ja tottumuksista viis).

Itseluottamus sekä itsetunto kohosivat silmissä ja kun luottaa itseensä, uskoo itseensä ja kunnioittaa sekä arvostaa itseään. Tajusin, että viatkin vain tekevät meistä vain inhimillisiä, täydellistä ei kai olekaan. Kohonneen itsetunnon ja luottamuksen myötä katosivat epäilevyys, kyynisyys ja kyräily ja olen nyt iloinen, reipas ja elämästä täysin siemauksin nauttiva 3-kymppinen. Läoysin jopa uusia kykyjä, ideoita ja voimavaroja itsestäni ja olen aloittelemassa yrittäjyyttä.

Tsemppiä henkiseen kasvuusi!