Voiko opiskella papiksi vaikka ei olisi uskossa?
Onko siinä edes mitään järkeä??? Onko oikeasti kaikki papit hartaita uskovia? Millaisia ominaisuuksia papilta vaaditaan?
Kommentit (12)
mutta ainakaan itse en sellaisten höpinöitä jaksa/halua kuunnella. Kun menen kirkkoon, haluan kuulla siellä asiaa.
Suurin osa on silti oikeasti uskossa ja tekee "kutsumustyötään". Silti olen itsekin törmännyt ihmiseen joka lähes pilkkaa uskovia ja toimii samaan aikaan pappina. Kastaa lapsia ja siunaa pareja ja ihmisiä hautaan.. Sanoi, että pystyy ihan hyvin "ne rimpsut lausua" vaikkei itse niitä uskoisikaan.
SIitä tuli minulle vähän kurja olo, koska minusta papin pitää seistä sanojensa takana ja olla ihmisille tarvittaessa se varman uskovan esikuva, johon turvautua epävarmuuden hetkellä.
Voi ei, kiva tuokin, uskovia pilkkaava pappi :(
jos ei ole uskossa. Sen kyllä ymmärrän, jos usko karisee matkalla eikä silti halua hylätä ammattiaan.
En ole vielä päättänyt, että haluanko pappisvihkimyksen. Opettajan työkään ei innosta, joten... Täytyy miettiä, että voisinko olla avarakatseinen, riittävän hyvä pappi.
Hän laittaa tilille erityisesti kaikki väärät paimenet tuomiopäivänä. Toinen juttu sitten on että kirkkolaitos hyväksyy melkein kenen tahansa "riittävän hyvän". Niinpä kirkko seilaakin harhateitä.
t. uskovainen teologi, ei pappi.
Sinäkö? Uskontojakin on niin monia ja onko toisuskoisten paimenet sitten aina vääriä?
on oikeasti uskossa.
Muista kuitenkin, ettei papin työ ole vain kivojen puheideiden lukemista, vaan myös jatkuvaa edustamista ja kissanristiäisissä juoksemista (ennenkaikkea viikonloppuisin).
on oikeasti uskossa. Muista kuitenkin, ettei papin työ ole vain kivojen puheideiden lukemista, vaan myös jatkuvaa edustamista ja kissanristiäisissä juoksemista (ennenkaikkea viikonloppuisin).
Vai että harva pappi on oikeasti uskossa....
Onko silloin ei-uskovainen, jos aattelee tai elää eri tavalla kuin joku toinen uskovainen.
t. pappi, joka kyllä omasta mielestään on uskovainen, vaikka ehkä joittenkin mielestä sitten ei.
Jos pappi ei ole uskossa, mutta toimii silti virasssaan: Eikö ole tekopyhää ja valheellista toimia ammatissa, jossa muut kääntyvät puoleesi, koska uskovat ja odottavat juuri Sinun uskovan ja vahvistavan heitä tässä uskossa? Miten omatunto voi sallia tällaisen?
Eikö kannattaisi harkita ennemmin näyttelijän uraa jos tuommoinen luonnistaa?
miten uskottava pappi voisit olla, jos et itse usko siihen mitä saarnaat?