Miksi nykyajan äidit vaan valittaa eikä jaksa mitään?

Se voi verottaa jaksamista.



Lisäksi monilla ihmisillä fyysinen kunto on heikko, ja koska ihminen on psyykkisfyysinen kokonaisuus, niin vaikuttaa tokoi myös pääkoppaan.



Monella puuttuu verkostot ympäriltään ja pelossa, että menettää "kunnon äiti-maineen" ei uskalleta apua pyytää.



Ja jos apua pyytää, yleensä ensimmäiseksi tarjotaan apuna päivähoitopaikkaa, ei käytännön ohjausta sinne kotiarkeen.

Usein nämä "hyvin käyttäytyvät" lapset ovat ilkeitä salaa.



Ei välttämättä teillä, mutta oman siskon keskimmäinen lapsi on inhottava ja ilkeä, jos näkee, että joku ei osaa pitää puoliaan. 5v tyttö yrittää tiputtaa oman lapseni (joka on vanhempi mutta laihempi) mattotelineeltä liikkuen koko ajan reunemmaksi ja ei esittele lelujaan eikä leiki kyläiltäessä, vaan pelkästään itse leikkii leluillaan eikä anna toisten. Inhottava pentu.



Vanhin ja nuorempi lapsi ok.

En uskaltaisi valittaa jaksamistani kenellekään, tai no ehkä miehelle. Täälläkin on tapana syyllistää heti väsyneitä äitejä ja kehottaa olemaan tekemättä lapsia, kun ei niitä jaksa hoitaa. Mulla on 3 lasta, kaikki alle neljä vuotiaita ja ovat kotona täysipäiväisesti. Olen ollut todella väsynyt viime aikoina, mutta en ole siitä muille puhunut kuin miehelleni. En ole jaksanut siivota tai pitää kotia siinä kunnossa kuin aikaisemmin. Onneksi mieheni ymmärtää. Odotan neljättä lastamme ja tiedän, että tämä väsymys on ohimenevää. Kunhan saan taas hemoglobiinin nousemaan ja yölliset jalkakrampit kuriin, niin eiköhän olokin kohene.

mummot, tädit, kummit, sisarukset. Nykyään pitää pärjätä yksin.

Kyllä koen itseni kunnon äidiksi, vaikka lapseni on päivähoidossa ja minä ja isä ollaan töissä. Myös minun juuri täyttänyt 5v osaa lukea, on ystävällinen ja leikkii hyvin kavereiden kanssa. Meillä kyllä joskus käytetään eineksiä (naulitkaa minut), mutta hengissä olemme edelleen. Töistämme huolimatta aikaa on siis myös lapselle, joka osaa lukemisen lisäksi uida, ajaa ilman appareita, luistella, hiihtää ja lasketella. Taitava tyttö, vaikka onkin JOUTUNUT päiväkotiin jo 2,5 vuotiaana!

Ei entisaikoina esim.maalaistalossa ole tunnettu sellaisia käsitteitä kuin työssäuupuminen, palkallinen loma yms..Sitä on vain töitä painettu aamusta iltaan ja helmoissa parhaimmillaan helkkarin suuri pentukatras. Eikä ole valitettu stressiä tai muutakaan sellaista..Ja penskatkin osanneet oikeasti leikkiä kaikenlaisia leikkejä ulkona tai sisällä kun ei ole ollut telkkaria, pleikkaria tai tietokonetta jota rassata jatkuvasti. Toki vanhemmat penskat ovat osanneet jo töitäkin leipänsä eteen tehdä. On se vaan jännä miten ajat muuttuvat..Itse olen tällä hetkellä kotona vauvan kanssa ja rupesi tuntumaan sille että seinät kaatuvat päälle. En silti jää kotia märehtimään vaan pidän itseäni virkeänä kiertämällä vauvani 5,5kk kanssa kirpputoreja,kirjastossakin käymme ym..joko autolla tai vaunuilla, saa itsekin raitista ilmaa. Äiti-vauva kerhokin alkaa ensi kuussa ym. Jos ei kotona huvita kotihommia tehdä, niin ei se sotku karkaa minnekään, kerkeää sitä luuttua heilutella myöhemminkin! En nyt tarkoita että paskaan hukkuisimme mutta ymmärrätte varmaan pointtini. Syksy muutenkin niin tympeää ja pimeää aikaa joten eikun liikkeelle vaan mammat!!

Hyvää syksyn jatkoa kaikille!!

mutta kyllä äidit silloinkin väsyivät.

Jotkut kauppasivat lasiaan lehti-ilmoituksilla ..minusta virikehoito on lempeämpi vaihtoehto.

Eikä lapsia ennen hoidettu. Ruokaa ja vaatteita annettiin sen verran että hengissä pysyivät, mutta pääsääntöisesti lapset hoitivat itse itsensä.

Infoähky on valtava ja jo se verottaa ihmistä.



Kaikilla pitäisi myöskin olla viimisen päälle pelit ja vempeleet tulotasosta riippumatta. Ennen vanhaan, kun oli vielä yhteiskuntaluokkia, jokainen pystyi rauhassa elämään oman elintasonsa mukaisesti. Onhan se taloudellisesti lähes mahdotonta tai ainakin kovin haastavaa hankkia lähihoitajan ja paskakuskin palkoilla samoja systeemejä kuin DI:n ja lekurin tuloilla.

pikkulapset jätettiin tuntikausiksi tupaan keskenään kun äiti hoiti tilan töitä, tai sitten ne juoksivat jossain missälie. Tapaturmia sattui paljon, esim. 30-luvulla on pelkkiä hukkumisia ollut huimasti enemmän kuin nykyään.

Joillain oli vanhapiikasukulaisia ja vanhoja mummoja lapsenvahtiapuna mutta ei kaikilla.

omaa hyvää jaksamistaan ylistävien äitien takia meillä on monia sellaisia äitejä, jotka eivät omaa uupumustaan tai omia huonommuuden tai jopa masennuksen tunteitaan pysty sanomaan ääneen. Nykyään SAA ja on jopa joskus suotavaakin sanoa ääneen, ettei jaksaisi tai viitsisi. Se ei ole keneltäkään pois. Tuliko teille "maataloissa ennen hoidettiin lapset, kissat ja koirat ja hyvin jaksettiin" -toimintatapaa julistaville mieleen, että silloin ennen vanhaan monta sukupolvea asui saman katon alla ja auttavia käsiäkin isovanhempien ja muiden sukulaisten muodossa oli saatavilla. Ja isommat lapset hoitivat paljon pienempiään, mikä ei varmaankaan heille niin kovin mieluisaa ollut. Ja nykyään työelämän paineet on aika kovat eikä lähiverkoston auttavaa tukea ole saatavilla, ei edes henkisen tuen muodossa.



Minulla on isoäiti, joka on hoitanut viisi lasta ja maatilan jokaikisen katin ja rakin yksin miehen ollessa reissutyössä kaukana kotoa. Jaksoi silloin, kun oli pakko. Nyt on niin hemmetin katkera ja kova muija, että ei omien lastensa tai miehensä hautajaisissakaan vuodattanut kyyneleen kyyneltä. Kun se olisi varmaan jonkinlainen heikkouden merkki. Helvetti sentään.



Joo, varmaan nykyään valitetaan turhastakin ja osalla on vanhemmuuden realiteetit hukassa. Oman väsymyksensä saa kuitenkin sanoa ääneen, eikä aina tarvitse jaksaa. Se ei ole niin, että mitä vähemmän omaa aikaa, niin sitä parempi äiti tai isä on!!

heh,joku osaa provota mammoja:D tämmönen ei voi olla totta. et joku viittii! KUNNON äiti. kumpa ei tommosta ihmistä kohtais ikinä!!!!!!!!!!!

ihmiset tekivät niin kovaa fyysistä työtä, että eivät ehtineet miettiä jaksavatko vai eivätkö.

Just oli samanlainen provo-aloitus. Se vaan keräsi enemmän kommentteja kun ap ei satuillut tällaista kunnon äiti ja fiksut ja hyvin käyttäytyvät lapset -soopaa.

ollut AV:ta, jossa voi kuluttaa aikaa raskaiden töiden lomassa

ihmiset tekivät niin kovaa fyysistä työtä, että eivät ehtineet miettiä jaksavatko vai eivätkö.

... jo toisen kappaleen alussa alkoi päässäni jokin pieni ja ilkeä ääni toistamaan "blaablaablaablaa..." En pystynyt lukemaan loppuun. Järkkyä omakehubullshittiä.



Suosittelen ap:lle jonkilaista herätystä tosielämään ja sen vaikeuksiin. Oletan kuitenkin, että ymmärrät sellaisen parusasian ihmiskunnasta, että kaikki ovat e-r-i-l-a-i-s-i-a. Elämäntilanteet vaihtelevat. Joillakin on tukiverkkoja. Jonkun temperamentilla rutiinit ovat helvettiä. Joku toistaa samaa kuviota umpionnellisena vuosikausia. Joku saa pahoja oireita unenpuutteesta. Joku ei. Lapsetkin ovat e-r-i-l-a-i-s-i-a.



Huoh. Sori. Harvoin innostun vittuilemaan. Oli jotenkin pakko tällä kertaa.

ihmiset tekivät niin kovaa fyysistä työtä, että eivät ehtineet miettiä jaksavatko vai eivätkö.

ja etsiä sisäistä lastaan. Illalla oli terveen väsynyt ja kaaduttiin sänkyyn ja nukuttiin. Nykyään viedään isommat hoitoon ja roikutaan netissä päivät ja istutaan. Mikä väsyttää enemmän. On aikaa kehitellä itselle ongelmia kun on liikaa aikaa ja elämä on liian helppoa.

Kun olin kotona lasten kanssa, oli aika tylsää kun ei ollut mitään tekemistä. Oli mikrot ja pesukoneet yms. ja aikaa ei kauhean paljon mennyt kotitöihin. Olisin kaivannut oikeaa fyysistä tekemistä enemmän.

Mutta otin sen siltä kannalta, että tämä on tätä ja toiste on toista. Mutta ehkä se juuri väsytti, että oli liikaa aikaa miettiä syntyjä syviä ja kaivella itseään ja pohtia jokaista oireitta ja mielenoikkua.