Apua!Esikoisen ja tokan lapsen ikäero 2v,nyt kolmas tulossa 1,5v ikäerolla!!miten selviää??
kaksi lasta oli suunnitteilla mutta ehkäisy petti ja nyt kolmas tulossa. miten olette selvinneet näin lyhyistä ikäeroista peräkkäin?? apua!!
Kommentit (18)
no ei, jos vahinko sattuis niin kyllähän sitä on vaan asennoiduttava niin että selviää. Huumoria mukaan uskoisin..Onhan isovanhemmat apuna?
Muistathan siellä päiväkodin eteisessä huudella, että kyllä minulla on niin rankkaa, kun pitää tästä lähteä vauvan kanssa puistoon.
on 1,5 v ja toisen ja kolmannen lapsen 2v 9 kk. Hyvin selvittiin=)
Kaikki tietenkin riippuu lapsista esim. uuden tulokkaanne nukkumislahjoista. Toivotaan ettei tule koliikkia. Tässä muutamia minun:
Muista aina, että he ovat sinun ainutlaatuisia lapsiasi ja nauti heistä. Älä ajattele selviytymisenä, vaan elämänvaiheena, jonka aikana nautit lastesi seurasta:) Tätä vielä tulet kaipaamaan, usko pois.
Selkeät rutiinit. Nukkuumaanmeno, päiväunet, ruokailut, ulkoilut. Luo omasi ja pidä niistä kiinni. Jousta toki tarvittaessa, ettet ole jääräpäinen.
Aamulla ja illalla mies auttaa. Huolehdi sinä vauvasta tai nuku pidempään.
Tehkää mukava viikko-ohjelma, jossa kerhoja. Vanhimmalle voi olla mukava käydä vaikka päiväkerhossa. Perhekerhoissa viihtyy isommallakin porukalla.
Jos mahdollista, hanki apulainen. Esim.opiskelija tms. auttamaan 3krt/viikko 4h kerrallaan. Voi viedä isompia puistoon tai vain tarjota leikkiapua sinun keskittyessä vauvaan.
Pitäkää isyysloma ihan vauvan synnyttyä, jos mahdollista.Se auttaa koko perhettä sopeutumaan.
Ulkoista asioita tarvittaessa esim. siivousapu.
Ole itsellesi armelias ja ota omaa aikaasi. Tehkää miehesi kanssa lukujärjestys myös omiin menoihinne. Esim 2krt/viikko parikin tuntia on tosi luksusta ja antaa voimaa.
Syö hyvin ja terveellisesti ja huolehdi itsestäsi.
Jos et saisi nukuttua, hae apua ja käy vaikka välillä hotellissa nukkumassa. Unettomuus tekee hulluksi eikä pysty nauttimaan mistään.
Nauti elämästä ja lapsista ja kuuntele itseäsi. Tee asioita ennakkoluulottamasti. Onnea odotukseen ja kaikkea hyvää teidän perheelle.
koska tiesin etten jaksa ja muutenkaan en halunnut tietoisesti vetää itseä piippuun. Naapurissa on 3 lasta ja vanhin täytti juuri 4v. Isommat lapset on päivät päivähoidossa.
kolmannen 2v1kk. Meillä on mennyt oikein mukavasti. Isommat leikki yhdessä ja sai ihan rauhassa hoitaa vauvaa. Toisaalta vauvakaan ei ollut mikään sylissäroikkuja, vaan lähti muiden perään heti kun siihen kykeni :) Tottakai oli pieniä alkukangerteluita ja mustasukkaisuutta, mutta kun alkuun päästiin niin kaikki sujui kuin leikki. Nyt nuorin on jo reilu 2v. ja elämä vaan koko ajan helpottuu ja helpottuu :)
Meillä lapset juuri samalla ikäerolla. Eipä paljon ole muistikuvia ensimmäisestä puolesta vuodesta varsinkin kun samaan aikaan piti pakata muuton takia.
Muista ettei kodin tarvitse aina olla tiptop kunnossa. Itse jatkoin vanhaan malliin ja meinasi käydä suuri vahinko kun unohdin kattilan hellalle tutteineen päivineen ja menimme nukkumaan. Mies yöllä heräsi ja huomasi savun keittiössä. Vasta siinä vaiheessa huomasin väsymykseni ja kävin keskustelemassa neuvolassa. Siellä ihmettelivät että onko todella tarpeellista imuroida 3xvkossa kun ei ole lemmikkieläimiä eikä kenelläkään allergioita. Hoidin kodin työt itse koska en ollut tyytyväinen miehen työn jälkiin. Oli itselläni opettelun paikka jotta annoin miehen esim imuroida tai levittää pyykit.
Valmisruuatkin ovat hyvä vaihtoehto jos ei jaksa tehdä ruokaa.
Pienellä ikäerolla olevat lapseni ovat läheisempiä keskenään kun vertaa vaikka esikoista ja kakkosta. Sukupuolella ei ole väliä koska ovat tyttö,poika,tyttö. Hyvät leikit vieläkin keskenään vaikka ovat molemmat jo koululaisia.
Onnea vaikka raskasta tuleekin olemaan. Ota apu vastaan kun sitä tarjotaan.
Toki välillä olen ollut ihan kuoleman väsynyt, mutta samalla myös tajunnut paremmin omat rajani ja ottanut avun vastaan, kun sitä on tarjottu. Muutama vinkki:
Valmistelkaa jo ennen vauvan syntymää isommat ja miettikää/opetelkaa valmiiksi sellaista puuhaa mitä isommat voivat sitten tehdä.
Isyysloma heti alkuun kokonaan, jos mahdollista
Unohda kotihommat, pakastin ja jääkaappi täyteen helppoja/lämmitettäviä ruokia
Sumuista se tulee olemaan, mutta kyllä siitä selviää ja yritä nauttia edes yhdestä hetkestä päivittäin. Minulle paras apu oli siitä, kun kesälomien alettua eräs lukiolaistyttö tästä läheltä tarjosi lastenhoitoapua ja kävi koko kesän isompien ja myöhemmin ajoittain myös kaikkien kanssa puistoilemassa, uimassa ym. Nyt kun koulut alkoi, hän itse ehdotti, että voisi silti yhtenä tai kahtena iltana tai vknloppuisin toimia vahtina ja tämä on ollut minun pelastus. Molemmat isovanhemmat jo melko iäkkäitä ja kummeilta ja ystäviltä olen huono pyytämään apua.
Voimia teille :)
Voihan se vielä mennä kesken.
Menkää hakemaan itsellenne apua abortin suosittelijat ja kaikki manailijat.Lukekaa kysymys.Pyydettiin apua ja vihjeitä.Älkää vastatka, jos ette kerran tiedä.Onneksi minulla on monta lasta
on syntynyt neljä lasta viiden ja puolen vuoden sisällä. Hyvin on mennyt. Välillä on vähän sumuista, mutta kaikesta selviää, kun haluaa.
Isommilla oli jo paljon seuraa toisistaan, mustasukkaisuutta ei juurikaan ilmennyt. Paljon ulkoilua, säännöllinen päivärytmi ja rento asenne auttoivat selviämään.
Onnea! Meillä on kolme poikaa, joilla ikäeroa on esikoisen ja kuopuksen välillä noin 3,5 vuotta. Keskimmäinen oli 1v3kk kun nuoein syntyi.
Jotenkin näin perspektiivillä katsottuna (nuorin on jo 11) olen iloinen siitä, että lapset tulivat yhteen syssyyn. Nuorinkin solahti vauvaperheen arkeen tosi helposti. Meillä onneksi lapset ovat olleet terveitä (yksiä putkia lukuunottamatta), joten se on helpottanut.
Ota kaikki tarjottu apu vastaan. Isovanhemmille vastuuta (jos ovat valmiita apuun), ja jossain vaiheessa esikoinen muutamaksi tunniksi vaikka seurakunnan kerhoon. Ja ole armollinen itsellesi: kodin ei tarvitse olla viimisen päälle ja lastenvaatteiden silitettyjä. Jos sinulla on mahdollisuus torkahtaa sohvalla, niin tee se.
Ja ihan kohta huomaat, miten "helpolla" pääset kun lapsista on paljon seuraa toisillensa.
selvinneet, tosin kaikilta on lähteneet miehet käveleen. Mutta toki sitä yksinkin lasten kanssa pärjää kun oikein osaa asennoitua :)
Kahden ensimmäisen välillä on vuosi ja toisen ja kolmannen välillä lähes kaksi vuotta. Kotona hoidin kaikki ja asennoiduin siihen siten, että päivä kerrallaan. Nyt kun lapset ovat isompia, on hienoa, kun voimme tehdä perheenä yhdessä asioita, jotka kiinnostavat kaikkia lapsia, kun ovat niin samanikäisiä.
koska nuorimmainen itki tosi paljon iltaisin. Eipä siinä kauheasti muuta tehty kuin vaihdettiin vaippoja, tehtiin ruokaa, leikittii ja ulkoiltiin. Mutta mun mielestä kaikista tärkein oli nukkuminen. Mä nukuin aina, kun mahdollista ja lauantaisin mies hois lapset ja mä sain nukkua niin pitkään kuin halusin.