Mun piti saada kolme lasta ennenkuin tajusin

miksi toiset kivenkovaan väittävät, ettei tarvi tuplarattaita, jos ikäeroa on pari vuotta.



Esikoinen viipotti kuin päätön kana 3-vuotiaaksi saakka, tuplia ei sentäs ollut, kun pikkuveli syntyi ja ikäeroa oli 3v3kk, mutta ilman seisomalautaa en ois pärjännyt mitenkään. Lisäksi hieman vanhempana tuppas karkailemaan ihan tahallaan heti kun silmä vältti.



Keskimmäinen käveli tosi reippaasti jo pienestä - aina vaan eri suuntaan kun muut. Ja jos herne meni nenään, se ei kävellyt senttiäkään. Mihinkään suuntaan. Ei auttanut, vaikka olisin "jättänyt" pojan niille sijoilleen. Kerran kökötin 25 minuuttia piilossa katselemassa, kun jätkä istui kuin tatti keskellä tietä. Sit luovutin ja hain pojan pois. Ei myöskään seissyt omin jaloin kiukkupuuskan sattuessa, se siitä seisomalaudasta... Nuorin syntyi, kun poika oli 2v11kk ja todellakin oli tuplat kovassa käytössä. En olis jaksanut kantaa 16kg jätkää kovin pitkiä matkoja vauvan vaunuja työnnellen. En jaksanut ilman vauvanvaunujakaan. Muutaman kerran raskausaikana läksin matkaan ilman rattaita ja joka kerta päädyin kantamaan pojan kotiin velttona kuin keitetty spagetti. Kivasti käveli vaikka 5km, takaisin ei ehkä sataa metriä pidempään. Kädestä ei olis saanut pitää kiinni ikinä. Suojatien kohdalla asiasta ei tosin keskusteltu. Useimmiten tosin päädyin kantamaan pojan tien yli.



Nyt meillä kuopus on 1v4kk. Tyttö on innokas kävelijä ja tassuttaa kiltisti kädestä kiinni pitäen ihan minne ikinä mennäänkään. Ja tassuttaa perässä pitämättäkin. Taapertaa myös kotiovelle, kun vaan käsketään ja kiipeää raput kolmanteen kerrokseen. (Mainitsinko muuten, että keskimmäistä kannoin kiljuvana ja potkivana vielä 3,5-vuotiaana mennen tullen rappusia? Vauva toiseen kainaloon, poika toiseen ja menoks... Naapuritkin näppärästi tiesi aina ollaanko kotona vai ei...) Tyttö taapertaa kauppaan ja takaisin ja kaupassa kipittää vieressä, kun teen ostoksia. Okei, jonottamista pitää vielä vähän harjoitella.



NYT ymmärrän, mitä ne ihmiset tarkoittavat. Tokihan mä tiesin, että lapset on erilaisia, mutta yllättää se silti, kun omalle kohdalle osuu.