Kun koulu on liian helppoa..

ja ajattelin juuri mitä voin tarjota jo ennenkuin tulee tylsää. Nyt toistaiseksi on aivan innoissaan uusista kavereista ja bussilla kulkemisesta :) Bussi-innostus ei ehkä kuitenkaan kanna koko lukuvuoden yli.



18: en halua siirtää ylemmäs vaikka taidollisesti sinne olisikin valmis, on loppuvuodesta syntynyt ja muuten olemukseltaan täysin ikätasollaan.

Lapsesi viihtyy, ja kuten olet saanut lukea, moni hyvin koulussa pärjäävä viihtyy koulussa. Älä siirrä traumojasi lapseesi.

josko lapsi siirrettäisiin tokalle. Asia jäi hautumaan ja lapsi sitten skippasi kokonaan kakkosen ja meni suoraan ykköseltä kolmoselle.



Näin meillä. Ja on luokkansa paras.

On myös sosiaalisesti lahjakas, liikunnallisesti lahjakas, ettei näissäkään jäänyt jälkeen, päinvastoin.



Itselläni oli samanlaisia ongelmia koulussa kuin lapsellani ja muista selkeäsi kun käveli syksyllä kouluun kun kolmonen alkoi ajatelleeni, etten tee sitten mitään koulussa kun siellä ei kerta opi mitään.

VAsta aikuisena opettelin opikselmaan ja opiskelin.

Koulu on tärkeä sosiaalisten suhteiden takia, saa kavereita ja oppii toimimaan ryhmässä. Lapsille on hyvin tärkeää olla juuri samanlainen kuin kaikki muutkin. Tämä ilmiö saa lahjakkaan lapsen helposti alisuoriutumaan, hän ei halua erottua joukosta. Valitettavasti osa opettajista, ei ymmärrä, että myös sillä lahjakkaalla lapsella on oikeus yksityiseen, häntä ei saa nostaa luokan silmätikuksi ja kiusattavaksi sen enenpää kuin sitä koulutöiden kanssa taistelevakaan.



Meidän kuopus on matemaattisestilahjakas, teki ylimääräiset (kirjan ulkopuoliset) tehtävät ainoana luokastaan ensimmäiset kolme vuotta. Se oli vain salaisuus, sitä ei saanut kertoa kenellekään. Neljännellä uusi opettaja nöyryytti häntä luokan edessä lisätehtävistä. Omasta mielestään opettaja tietenkin kehui häntä ja yritti kannustaa muita samaan. Lopputulos kuitenkin oli, että lasta alettiin kiusata aiheesta rankasti. Lisätehtävien tekeminen loppui kuin seinään.



Tyttö on jo ysillä, matikka on vieläkin kymppi. Mutta se into ja nautinto joka lapsesta nuorempana näkyi matikan kanssa ei koskaan palannut.

Syytät paria ekaa luokkaa siitä että meni into kouluun ja opiskeluun ja päädyit amitsuun? Tosi paksua!

systeemin vika kokonaan! No eipä tosiaan, eiköhän tuohon ollut omaa myötävaikutustakin ;) Ongelma kyllä ei ollut kahdessa ekassa luokassa vaan kaikissa yhdeksässä, peruskoulun päätin 9,5 keskiarvolla. Opiskelusta ei "saanut mitään", ei mitään erityisiä onnistumisen tunteita. Uskon oikeasti, että toisenlaisin haastein olisin lähtenyt eri suuntaan. On sillä iso merkitys, innostetaanko lasta vai latistetaanko.

Ihan hyvin sinänsä olen elämässä pärjännyt, työelämässä ja muutenkin, lapselleni kuitenkin toivoisin hieman helpompaa tietä..

ap

Päätin ala-asteen luokkani parhaimpana oppilaana yleistietoni avulla. En oppinut kuitenkaan missään vaiheessa opiskelemaan, joten yläasteella ja lukiossa, kun olisi pitänyt oppia jotain uutta, numerot putosivat kuin lehmän häntä. Lopulta en päässyt lukiokursseista läpi ja jouduin jättämään koulun kesken. Vanhemmilla oli kestämistä, kun olivat odottaneet minusta kai ties mitä neroa varhaisen osaamiseni perusteella.

ja hakee yhä. Koulussä istutaan kun on pakko istua. Kyllä hän ne kaikki asiat jo osaa.

lasta tekemään läksynsä. Ei ole niin mahdotonta. Työmoraalin oppii kotoa. Minusta on turha syyttää liian helppoa koulua, jos jää lukio kesken. Siihenkin olisi auttanut ihan se, että pitää silmät ja korvat auki tunneilla ja tekee läksyt, tykkäsi niistä tai ei.

jo kouluun mennessään, tykkäsi koulusta siksi että siellä näkee kavereita.

lasta tekemään läksynsä. Ei ole niin mahdotonta. Työmoraalin oppii kotoa. Minusta on turha syyttää liian helppoa koulua, jos jää lukio kesken. Siihenkin olisi auttanut ihan se, että pitää silmät ja korvat auki tunneilla ja tekee läksyt, tykkäsi niistä tai ei.

Siinä se ongelma juuri on, kun niitä läksyjä ei lahjakaalle ja nopealle pahemmin tule. Hän ehtii tehdä ne aina jo koulussa.

Sitten kun lukiossa tai viimeistään korkeakoulussa pitäisi oikeasti alkaan työskentelemään, niitä oppisen perustaitoja ei ole koska koskaan ei ole joutunut näkemään vaivaa oppimiseen. Kaikki on siihen asti aina tullut itsestään.

osasi tavata, kirjoittaa ja laskea. Käsialakin oli siistiä. Opettaja ei osannut eikä oikein halunnutkaan eriyttää opetusta. Mitään lisätehtäviä ei saanut vaan joutui tavaamaan muiden mukana. Tylsäähän se oli, mutta ei koskaan häiriköinyt luokassa vaan auttoi muita parhaan kykynsä mukaan. Minusta se, että osaa ei todellakaan ole mikään syy käyttäytyä huonosti oikasti älykäs lapsi ei toimi niin.

Syytät paria ekaa luokkaa siitä että meni into kouluun ja opiskeluun ja päädyit amitsuun? Tosi paksua!

systeemin vika kokonaan! No eipä tosiaan, eiköhän tuohon ollut omaa myötävaikutustakin ;) Ongelma kyllä ei ollut kahdessa ekassa luokassa vaan kaikissa yhdeksässä, peruskoulun päätin 9,5 keskiarvolla. Opiskelusta ei "saanut mitään", ei mitään erityisiä onnistumisen tunteita. Uskon oikeasti, että toisenlaisin haastein olisin lähtenyt eri suuntaan. On sillä iso merkitys, innostetaanko lasta vai latistetaanko.

Ihan hyvin sinänsä olen elämässä pärjännyt, työelämässä ja muutenkin, lapselleni kuitenkin toivoisin hieman helpompaa tietä..

ap

Päätin ala-asteen luokkani parhaimpana oppilaana yleistietoni avulla. En oppinut kuitenkaan missään vaiheessa opiskelemaan, joten yläasteella ja lukiossa, kun olisi pitänyt oppia jotain uutta, numerot putosivat kuin lehmän häntä. Lopulta en päässyt lukiokursseista läpi ja jouduin jättämään koulun kesken. Vanhemmilla oli kestämistä, kun olivat odottaneet minusta kai ties mitä neroa varhaisen osaamiseni perusteella.

Erehdyin jo kerran aiemmin mainitsemaan tästä aiheesta täällä, ja heti iski ilmeisesti tämä sama vittuilija (näistä ensimmäinen) kehiin. Ei tässä ole kysymys mistään itsensä nostamisen tarpeesta, vaan ihan aidosta huolesta omien lasten koulunkäynnin kohdalla, jos huomaa samojen ilmiöiden toistuvan jo toisessa polvessa. Kyllä niillä parilla ensimmäisellä luokalla on huomattava vaikutus, juurihan tässäkin ketjussa on monesti mainittu, kuinka ekalla opetellaan miten koulussa yleisesti ollaan. Silloin on täysin mahdollista oppia myös se, että koulussa on helppoa eikä siellä tarvitse tehdä töitä, vaan se on samanlaista kuin päiväkoti. Jännempää ehkä, kun saa täyttää kirjoihin tehtäviä. Eikä siitä käsityksestä ole apua myöhemmin, sillä kun sen vinksahtaneisuuden tajuaa, on jossain määrin myöhäistä.

Syytät paria ekaa luokkaa siitä että meni into kouluun ja opiskeluun ja päädyit amitsuun? Tosi paksua!

systeemin vika kokonaan! No eipä tosiaan, eiköhän tuohon ollut omaa myötävaikutustakin ;) Ongelma kyllä ei ollut kahdessa ekassa luokassa vaan kaikissa yhdeksässä, peruskoulun päätin 9,5 keskiarvolla. Opiskelusta ei "saanut mitään", ei mitään erityisiä onnistumisen tunteita. Uskon oikeasti, että toisenlaisin haastein olisin lähtenyt eri suuntaan. On sillä iso merkitys, innostetaanko lasta vai latistetaanko.

Ihan hyvin sinänsä olen elämässä pärjännyt, työelämässä ja muutenkin, lapselleni kuitenkin toivoisin hieman helpompaa tietä..

ap

Päätin ala-asteen luokkani parhaimpana oppilaana yleistietoni avulla. En oppinut kuitenkaan missään vaiheessa opiskelemaan, joten yläasteella ja lukiossa, kun olisi pitänyt oppia jotain uutta, numerot putosivat kuin lehmän häntä. Lopulta en päässyt lukiokursseista läpi ja jouduin jättämään koulun kesken. Vanhemmilla oli kestämistä, kun olivat odottaneet minusta kai ties mitä neroa varhaisen osaamiseni perusteella.

Erehdyin jo kerran aiemmin mainitsemaan tästä aiheesta täällä, ja heti iski ilmeisesti tämä sama vittuilija (näistä ensimmäinen) kehiin. Ei tässä ole kysymys mistään itsensä nostamisen tarpeesta, vaan ihan aidosta huolesta omien lasten koulunkäynnin kohdalla, jos huomaa samojen ilmiöiden toistuvan jo toisessa polvessa. Kyllä niillä parilla ensimmäisellä luokalla on huomattava vaikutus, juurihan tässäkin ketjussa on monesti mainittu, kuinka ekalla opetellaan miten koulussa yleisesti ollaan. Silloin on täysin mahdollista oppia myös se, että koulussa on helppoa eikä siellä tarvitse tehdä töitä, vaan se on samanlaista kuin päiväkoti. Jännempää ehkä, kun saa täyttää kirjoihin tehtäviä. Eikä siitä käsityksestä ole apua myöhemmin, sillä kun sen vinksahtaneisuuden tajuaa, on jossain määrin myöhäistä.

Jotenkin tuntuu, että sitä omaa osaamista on aina pitänyt vähän piilotella, koulussakin opetus meni huonompien oppilaiden tahdissa ja kehuja saivat ne, jotka onnistuivat parantamaan. Jos on alusta asti tehnyt hyviä suorituksia, ei ole koskaan se, joka parantaa. Hyvästä menestyksestä myös herkästi kiusataan, se ei ole sellainen yleisesti hyväksytty asia.

Omaa lasta ei saisi pitää älykkäänä, heti on ylimielinen jne. Jos taas lapsi menestyisi urheilukentällä, saisi kyllä ihan avoimesti hurrata kentän laidalla.

Enkä halua mitenkään nostaa lastani toisten yläpuolelle, yritän vaan huolehtia, ettei hänen omaa erityisyyttään latisteta. Jokaisella on omat vahvuutensa, tämä tuntuu vain olevan vaikeampi kuin moni muu.

ap

koska uumoilin samansuuntaista helppoutta. Nyt on sopivasti haastetta, kun kaikki pitää tehdä kahdella kielellä.

Poikani osasi ekaluokkalaisena jo käytännössä kaikki tuolla luokka-asteella opetettavat asiat. Nyt tokaluokalle mentäessä hän laskee kertolaskuja, jakolaskuja sekä murtoluvuilla. Lukeminen on sujunut viisivuotiaasta ongelmitta. Helposti olisi siis voinut myös tylsistyä koulussa, jos joutuisi normaalitahtia opiskelemaan. Meidän pelastus on ollut kieli. Poikamme käy umpisuomalaisena koulunsa ranskaksi. Pitää mielen virkeänä ja tarjoaa sopivasti haastetta, ettei aika käy pitkäksi. Tämä tietysti mahdollista lähinnä suurimmissa kaupungeissa.

Lukionkin läpi ilman kummosempaa työskentelyä. Yo-arvosanat on heikot, mutta itse todistuksen keskiarvo reilusti yli kasin (ja mitään en tehnyt, tosin en käyttänyt tunteja nukkumiseenkaan).



Esikoiseni osasi lukea kouluun mennässään, mutta oli kyllä aivan oikeassa paikassa ekaluokalla (vaikka sitä epäilinkin). Käsialassa, koulun säännöissä ym riitti haastetta kyllä, vaikka sitä ei lukeminen tai laskeminen koulussa tarjonnutkaan. Kotona sitten pohdittiin molempia taitoja tarkemmin ja etsittiin niihin haaste, jotta mielenkiinto pysyy yllä. Meni nyt tokalle ja tällä hetkellä lukee Sofian maailmaa (nauttien ja ymmärtäen lukemansa)



Toinen tenava meni nyt eskariin. Luki jo vuosi sitten ja on matemaattisesti paljon siskoaan lahjakkaampi. Lisäksi käyttää kotonakin kaikki "tylsät" hetket häiriköintiin... huoh. Toistaiseksi eskarista ei kuitenkaan ole valitettu, joten tarjotaan edelleen hällekin haastetta kotona ja toivotaan tiedonhalun kestävän.



Kolmas on nelivuotias, opettelee lukemista ja kasaa satapalaisen palapelin kuin vettä vain. Aika näyttää.

Eikö se ole vanhemman velvollisuus varmistaa, että koulu on sopiva lapselle? Tyttäreni on ekalla ja hänellä koulutunteja viikossa 25. Haluaa aloittaa myös englannin jo nyt, koska koulu tarjoaa kerhomaisena sitä kerran viikossa. Tämä siitäkin huolimatta, että käy koulua muulla kuin äidinkielellään (kielipainotteinen koulu).



Tiesin alusta alkaen, että hän tylsistyisi tavallisessa koulussa ja kävi jo esikoulun toisella kielellä.

Mietitkö jo valmiiksi että jos lapsesi häiriköi, niin syy on tietysti se, että hän osaa lukea? ja on fiksumpi kuin muut?

Nykyään lähes kaiki lukevat kouluun mennessä, jotkut lukevat jo 3-4vuotiaana ja tottakai lastekvat myös.

jos lapsesi häiriköi se johtuu siitä,e ttä et ole kasvattanut häntä kunnioittamaan muita ja muiden työrauhaa. Ei hänen neroudestaan.

Uskon että on asennekysymys. Älä ap ruoki lapsesi asennetta että se olisi negatiivinen ja alentuva niitä kohtaan joilla ei vielä niin hyviä akateemisia taitoja.

Lapsellasi voi olla haastetta sosiaalisten taitojen oppimisessa ja muiden kunnioittamisessa.

Lapseni osasi lukea ja laskea 5 vuotiaana. Koulun olisi voinut aloittaa kakkosesta jolloin opetellaan kaunoa.

Kuitenkaan hän ei koskaan pitkästynyt eikä valittanut ettei ole tekemistä. Opettaja antoi hänelle ja muutamalle muulle lisätehtäviä joten puuhaa riitti.

Pärjää edelleen yläkoululaisena erinomaisesti. Hänellä on erittäin hyvä muisti joka helpottaa hänen koulutaivaltaan.

lasta tekemään läksynsä. Ei ole niin mahdotonta. Työmoraalin oppii kotoa. Minusta on turha syyttää liian helppoa koulua, jos jää lukio kesken. Siihenkin olisi auttanut ihan se, että pitää silmät ja korvat auki tunneilla ja tekee läksyt, tykkäsi niistä tai ei.

Läksyjä tein usein muiden tuntien loppupuolella ja joskus kotonakin. Ne olivat vain niin helppoja, etteivät tarjoneet mitään haastetta. Matikankirjankin tein aina jo lukukauden alussa loppuun asti. Kokeisiin oli helppo lukea, kun osasin lukea sujuvasti nuoresta asti, ja vetelin kymppejä. Mitään uutta en läksyjä tekemällä oppinut tai kokenut vaikeaksi muistaa 20 sivun koealueita, ja siksi opiskelutaitoja ei kertynyt.

En tietenkään SYYTÄ helppoa koulua siitä että lukio jäi kesken, itseäni siitä pitää kai syyttää. Mutta jotain on pielessä kun erittäin varhain kehittynyt (opin lukemaan kolmevuotiaana ja laskemaan ennen koulun alkua) lapsi ei pääse ylioppilaaksi asti. Pidän itseäni edelleen ihan fiksuna enkä usko että lukiossa pärjääminen olisi ollut älynlahjoistani kiinni.

Lukemaan hän oppi syksyllä 2007 eli 4-vuotiaana. Hän on matematiikassa hyvä ja laskee jo kertolaskujakin hieman. Läksyt hän tekee nopeasti ja vailla mitään vaikeuksia. Hän osaa käyttäytyä hyvin (opettajakin sanoo näin) ja osaa toimia loistavasti ryhmän jäsenenä. Hän huolehtii hyvin läksyjen tekemisestä, omista tavaroistaan, kouluun lähtemisestä ja on kaikin tavoin hyvin kypsä koululainen iästään huolimatta.



Lapsi ei ole vielä osoittanut olevansa kyllästynyt kouluun, joten en ole huolissani. Vasta jos lapsen innostus koulunkäyntiin alkaa vähentyä, niin minä huolestun =)



Lapsi harjoittelee kotona innoissaan esimerkiksi ruotsia ja englantia, sekä tekee sudokuja. Niissä on tarpeeksi aivojumppaa hänelle, eikä haittaa vaikka koulutehtävissä ei haastetta olekaan.