Kuinka te jaksatte tehdä vielä TOISENKIN lapsen?

Mulla 9 kk vauva ja välillä tuntuu, et en todellakaan aio tehdä enää toista lasta! Miten jotkut jaksaa? Mulla on ikävä omia harrastuksia ja muutakin elämää (leffat, shoppailu, teatterit, bailaus.... ) ja nyt tuntuu, että päivät on vaan pelkkää vauvan kanssa oleskelua (syötä-nukuta-vaihda vaippaa-leiki) ja loppumattomia kotitöitä, kun kämppä on kuin kepillä pyöräytetty!



Lisäksi rasittaa, kun vauva vaatii jatkuvaa leikkimistä ja kanssaoloa, eli en voi tehdä mitään muuta muulloin kuin hänen nukkuessaan. Huoh, oletteko te monen lapsen äidit unohtaneet kaiken muun elämän paitsi lapset, kotityöt ja varsinaisen työn? Milloin te ehditte tehdä omia juttuja?





Nimim. Väärä ratkaisu?