Mitä Aikuinen Ihminen tekisi tässä tilanteessa?
10 yhteistä vuotta takana, nyt menossa ensimmäinen mykkäkoulu.
Minua ottaa päähän se, että minä laitan ruuan joka ainoa päivä, ja hyvät ruuat laitankin (ja teen myös kaikki muut kotityöt, myös ns. miesten työt), ja en koe saavani siitä mitään kiitosta. Kun huutelen lapsia ruokapöytään, mies ensimmäisenä juoksee telkkarin äärestä kauhomaan lautasensa täyteen, samaa vauhtia kauhoo ruuat naamariinsa ja poistuu takaisin telkkarin ääreen. Yleensä en siihen mennessä ole ehtinyt maistaa palaakaan, kun pitää huolehtia pienimmillekin ruuat eteen.
Tänään sanoin miehelle ihan ystävällisesti, että minusta on loukkaavaa se, että mies on aina ensimmäisenä soppakattilalla ja yleensä syönytkin ennen kuin ehdin maistaa palaakaan. Siitä nousi ihan hirveä sota, mies "uhitteli" fyysisestikin kävelemällä tarkoituksella koko ajan eteeni kun yritin tarjoilla lapsille ruokaa, ja alkoi kaivella jotain 10 vuoden takaisia sanomisianikin. Kerroin, että minun tulee paha mieli niistä puheista, ja kerroin että minua loukkaa se, että vaikka kaikkeni teen perheen eteen ja yritän tehdä kaikille hyvää, saan lähinnä paskaa niskaan "kiitokseksi". Mies todella loukkasi minua puheillaan, ja kaikki lähti niin pienestä. :o
Meillä on muutenkin kaikki päin helvettiä, mies sanoi lapsillekin että ollaan naimisissa siitä syystä että minä halusin naimisiin ettei synny aviottomia lapsia... Ja minä kuitenkin tahtoisin yrittää ja yritän tehdä kaikkeni, että tämä avioliitto toimisi. Mutta en koskaan saa mitään vastinetta, en koskaan ole edes kuullut rakkaudentunnustuksia tai muuta kaunista.
Nyt tekisi mieli lähinnä siirtyä pois yhteisestä sängystä (seksielämääkään ei muuten ole, mies ei halua) ja vetää mykkäkoulu oikein loppuun saakka, katsoa missä vaiheessa mies yrittää lähentyä, mutta se taitaa olla aikamoisen epäkypsää.
Mitä Aikuinen Ihminen tekisi?
Kommentit (8)
vain yrittäisi hoitaa firmaa nimeltä perhe.
Teillä ei ole vissiin oikein ikinä ollut onnellista yhdess`ä?
Kauanko ajattelet jaksavasi näin?
Miksi ihmeessä olet naimisissa miehen kanssa, joka ei rakasta eikä arvosta sinua?
vain yrittäisi hoitaa firmaa nimeltä perhe.
Teillä ei ole vissiin oikein ikinä ollut onnellista yhdess`ä?
Kauanko ajattelet jaksavasi näin?
Miksi ihmeessä olet naimisissa miehen kanssa, joka ei rakasta eikä arvosta sinua?
Positiivisia muutoksia on tapahtunut, mies esimerkiksi nykyään hoitaa lapsia jonkin verran. Ei pitkiä aikoja, eikä laita heitä nukkumaan, mutta käyttää pesulla yms. Koko miehen kesäloman puhuin, että jotain kahdenkeskistä tai yhteistä pitäisi tehdä, mutta paras mitä sain, oli kainalossa nukkuminen parina iltana hetken aikaa.
On meillä välillä ollut onnellisia kausia, muistelisin. Nyt vain alkaa edellisestä sellaisesta olla jo kovasti pitkä aika. Enkä tiedä, kauanko jaksan.
Olen naimisissa tuon miehen kanssa, koska haluan ainakin uskotella itselleni, että se rakastaa ja arvostaa, mutta ei vain osaa näyttää sitä.
ap
Aikuinen ihminen eroaisi mielestäni tuossa tilanteessa.
Miehesi kuulostaa suoraan sanottuna täysin keskenkasvuiselta, eikä tuo tee lapsillekaan enää hyvää.
Jaksamista ja tsemppiä sinulle, mutta ihan klassisesti: jätä se sika, ansaitset (takuuvarmasti!) parempaa
kun teet kaiken, jos hänen tarvitsee alkaa ajattelemaan teitä, tilanne muuttuu, ei viitsi enää rakastaa eikä arvostaa.
Fine, jos tyydyt tuohon, että mies määrittää tapasi olla ja tehdä, mutta Aikuinen ei sitä sallisi itselleen, olla kynnysmattona.
Antaa lapsillekin todella sairaan mallin perhe-elämästä. Hanki nyt ihmeessä parempi mies.
Antaa lapsillekin todella sairaan mallin perhe-elämästä. Hanki nyt ihmeessä parempi mies.
Ei kai tuosta "miehestä" joka ap:lla nytkin on, ole mitään muuta kuin harmia ja lisätyötä. Kiittämätön, toista arvostamaton paska, joka käy vielä uhittelemaankin kun joutuu kohtaamaan oman törkeytensä.
Ap hoitaa talouden kaikki työt, eikä muutenkaan ole mahdotonta olla ilman miestä, siis vain lasten kanssa, jos kuitenkin kantaa vähintään 95 % lastenhoitoon ja talouteen liittyvistä asioista.
Ap, jätä se sika. Kukaan teistä ei tarvitse tuollaista oliota taloudessanne, ja kun olette eronneet, joutuu mieskin kasvamaan aikuiseksi, koska joutuu ottamaan lapset säännöllisesti vastuulleen (paitsi että luultavasti hoidattaa lapset kuitenkin jollakin muulla, esim. uudella tyttöystävällä tai omalla äidillään).
Lasten kanssa pärjää mainiosti ilman ukkoakin, kun ei ole parisuhteen taakkaa rasitteena!
joten ehkä voisit rauhallisesti sanoa miehellesi, että jos tilanne ei muutu niin ei taida olla muuta ratkaisua kuin ero. Ei siis mitään uhkailua, vaan tietysti kerrot että haluat selvittää tilanteen ja jatkaa hänen kanssaan, mutta muutos on pakko tapahtua. Pian.
Itse eroaisin. Tuollainen fyysinen uhkailu menee viimeistään ihan täysin yli mun ymmärryksen. Ja lapset siinä kuuntelemassa, ei hyvä.
itseään ja ymmärtäisi, että ei voi jatkaa elämää epäaikuisen ihmisen kanssa.
On sulla epäkypsä mies, otan osaa! Itsellänikin oli, mutta luojan lykky, pääsin 4 vuotta sitten eroon!