Lue keskustelun säännöt.
Lapsen kaipuu,
22.08.2010 |
Olen halunnut palavasti äidiksi viimeiset kaksi-kolmetoista vuotta. Aikaa myöten on ollut pakko hyväksyä ettei se koskaan tule tapahtumaan. Välillä olen jo ns. sinut asian kanssa vaikka kipeää tekeekin. Sitten on aikoja jolloin tuska on vaan liian kova, tuntuu että pää hajoo, elämällä ei ole mitään tarkoitusta. Olen vielä alle nelikyppinen, miten jaksan elää tämän asian kanssa loppuelämäni.
Kommentit (5)
voi saada lapsia? Onko adoptio poissuljettu vaihtoehto? En ihmettele, että tulee kakkosen esittämiä typeriä ehdotuksia, kun et avaa taustaa enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voi saada lapsia? Onko adoptio poissuljettu vaihtoehto? En ihmettele, että tulee kakkosen esittämiä typeriä ehdotuksia, kun et avaa taustaa enempää.
En kyllä enää usko, että tuo kumppanikaan tuossa rinnalla loppuun asti pysyy, ja toisaalta ymmärrän senkin.
ap.
Tai hanki sijaislasta? Sijoituslasta? Tukilasta? Tai puolisoa, jolla jo lapsia?
Jos munasoluissasi on vika niin luovutetut munasolut tai luovutettu alkio?
Jos kohtusi ei pysty kantamaan lasta tai kohtua ei ole niin ulkomailta sijaissynnyttäjän hankkiminen (laitonta Suomessa mutta onnistuu kyllä halutessa ulkomailla).
Adoptio? Jos mies on liian vanha/ei halua niin ero (ainakin paperilla) ja yksin adoptointi (juu, menee vuosia mutta ei kahta-kolmeatoista vuotta enää).
Sijaisvanhemmuus? Toki ymmärrän että se ei kaikille sovi epävarmuudensa vuoksi.
Jos se ois vain tekemisestä kiinni, mulla ois jo kolme alakouluikäistä lasta.